VKook | Black Wolf

Luku 16

I said that's life

That's life

And as funny as it may seem

Some people get their kicks

Stomping on a dream...

Frank Sinatran ääni kaikui saksofonien, viulujen, rumpujen ja muiden soittimien kanssa muuten hiljaisessa autossa.

Taehyung muistaa edelleen miten hän oli istunut isän työhuoneen kiiltävällä ja tummahtavalla puulattialla leikkien punaisen pikkuauton kanssa, kun isä oli työskennellyt työpaperien kanssa. Tämä samainen Frank Sinatran That's Life kappale oli soinut taustalla. Isän jalka oli aina välillä heilahdellut musiikin tahtiin ja Taehyung saattoi edelleen kuulla hänen hyräilevän sen mukana. Kaikki kuitenkin oli muuttunut pian sen jälkeen ja vanha vinyylilevy oli jäänyt pyörimään ja toistamaan itseään ainoana äänenä tyhjään ja turmeltuun taloon.

Taehyung hiljensi ihmissuden ylinopeudellaan radion nopeammin kuin Jungkook oli ikinä nähnyt kenenkään tekevän. Miehen kädet palasivat puristamaan kaksin käsin tiukasti rattia.

"Onko sulla kaikki hyvin?" Jungkook kysyi vähän huolestuneena. Yhtäkkiä Taehyung oli muuttunut niin kireän oloiseksi. Mies käänsi päänsä ja sen myötä katseensa nopeasti Jungkookiin.

"Joo olen", hän vastasi ja hymyili puolittaista hymyä.

Jungkook mutristi huuliaan, kun Taehyung käänsi katseensa taas ajotiehen. Sehän oli ilmiselvää, että hän valehteli.

Parasta keksiä jokin puheenaihe.

"Voinko kysyä jotain?" Taehyung nyökkäsi.

"Missä Namjoon oli sen hyökkäyksen aikaan? En nähnyt häntä missään." Jungkook muistaa vain, kun vaaleahiuksinen oli tullut hänen, Hoseokin ja Yoongin jälkeen taloon valkoinen paita kauluksesta veressä.

Taehyung näytti vähän helpottuneelta, kun sai puhua jostain muusta, mutta aihe ei silti ollut hänelle ehkä kaikista mieluisin.

"Mehän olimme vakoilemassa Mortemilaisia ennen kuin haistoimme pelkosi. Jonkun oli pakko jäädä ja se ketä jäi oli Namjoon hyung."

"Mutta miksi sitten hänen paidassaan oli-"

"Hän ei tappanut heitä, jos niin luulet. Hän teki tarpeeksi, jotta he pysyisivät hiljaa eivätkä ilmiantaisi sinua Mortemin johtajille. He tietävät miten käy jos he tekevät niin ", Taehyung keskeytti ja piti katseen edessä.

"Teittekö samoin niille kujalaisille? Taehyung ei vastannut. Hiljaisuus oli hyväksymisen merkki.

"Kuinka monen kanssa Namjoon tappeli?"

Taehyungilla kesti hetki vastata.

"Ehkä noin kolmenkymmenen."

Jungkookin bambi silmät laajenivat ja sittenkös hänen katseensa kääntyikin nopeasti Taehyungiin.

"Yksin?"

"Yksin." Mies vahvisti ja hymyili pienesti.

"Namjoon on aika varmasti yksi voimakkaimmista ihmissusista maailmassa. Hän ei ole turhaan laumamme alfa", Taehyung kertoi selkeä ylpeys kuuluen äänessään.

Jungkook ei voinut olla itsekään ihan täysin ihailematta Namjoonia, vaikka kolmenkymmenen hakkaaminen lähes kuolettavasti ei ollutkaan oikein. Pelkästään Namjoonin olemus jo huokui vaaraa ja jokin Jungkookin sisällä käski häntä suorastaan ottamaan jalat alleen hänen seurassaan. Mies oli niin tyynen pelottava ja se katse, millä hän oli mittaillut Jungkookia. Se oli alfan katse.

"Hetkinen. Teilläkö on arvojärjestys?" Jungkook kysyi hämmentyneenä, kun takertui pieneen kuulemaansa seikkaan.

"Totta kai, jokaisessa laumassa on, mutta puhutaan siitä myöhemmin. Olemme perillä."

Jungkook nousi Taehyungin kanssa autosta kerrostalon kuolettavan hiljaiselle pihalle.

Poika oli kiitollinen ja liikuttunut siitä, että Taehyung ja muut olivat tehneet vain häntä suojellakseen tuon kaiken. He olivat estäneet häntä tappamasta muita ja pelastaneet samalla Jungkookin oman hengen. Hän ei ollut tyhmä vaan tajusi, että jos Mortemin johtajat saisivat tietää hänestä hän ei ainakaan saisi enää elää rauhassa.

Kaksikko meni rakennukseen sisälle ja suuntasi Jungkookin omaan asuntoon. Poika kaivoi taskustaan avaimen ja avasi etuoven. He astuivat sisälle asuntoon. Jungkookin oli heti pakko nyrpistää nenäänsä.

"Jestas olin poissa vain pari päivää, mutta täällä haisee silti ihan kamalalta", hän valitti ja tsekkasi nopeasti asunnon läpi.

"Rakennus on muutenkin vanha, joten haju tulee jo pelkästään siitä. Etkä saa unohtaa sitä, että olet ihmissusi ja haistat asiat paljon paremmin kuin ihmiset", Taehyung muistutti ja laski urheilukassin Jungkookin sängyn päälle.

"Ähh niin."

Mulla menee ikuisuus tottua tähän

Jungkook meni vaatekaapilleen ja alkoi etsiä sieltä vaatteita, mitä kehtasi ottaa mukaan. Hän heitti niitä sitten sängylleen kassin ja Taehyungin viereen.

"On sinullakin näköjään merkkivaatteita", korppihiuksinen totesi.

"Joo ne ovat vanhoja. Vaikka asun tällaisessa 'murjussa' eivät vanhempani ole mitään ihan köyhimpiä vaikkeivat kuitenkaan yhtä rikkaita kuin teidän pikku laumanne", Jungkook vastasi naurahtaen ja viikkasi kauniisti paidat, housut ja muut vaatteet kassiin.

Hän otti vielä pari omaa reppuaan ja matkalaukun mihin myös tunki hygienia tavaroitaan ja muita tärkeitä juttuja, mitä hän ei halunnut tänne jättää. Poika pyysi Taehyungia heittämään kaiken pilaantuvan pois jääkaapistaan ja yheistyöllä he saivat viimein kaiken lähtökuntoon.

"Olen tässä miettinyt. Miten tiedät osoitteeni ja sen, että haluan eläinlääkäriksi? Kun harjoittelimme fysiikan juttuja mainitsit unelma ammattini ja se vähän hämmensi minua. Enhän ole maininnut siitä."

Jungkook sulki matkalaukkunsa vetoketjun antoi sen Taehyungille, joka oli jo rappukäytävässä. Mies rapsutti niskaansa ottaessaan vastaan laukun.

"Osoite oli tämän kaiken ihmissusi jutun kannalta tärkeää, mutta olin vain niin utelias, että halusin tietää sinusta lisää, joten utelin siltä ryhmältä kenen kanssa olen koulussa sinusta", Taehyung myönsi ja väisti tieltä, kun Jungkook tuli myös käytävälle. Poika vähän punehtui miehen sanojen johdosta. Vai että oli utelias Jungkookista. Noh, olihan hän itsekin ollut, mutta aivan syystä!

"Ensi kerralla kysy minulta suoraan. Mitäköhän paskaa he ovat minusta kertoneet?" Jungkook sanoi pyöräyttäen silmiään ja sulki oven.

"Jotain joka pitää paikkansa, mutta myös jotain, jonka en usko olevan totta", Taehyung vastasi venytellen vähän sanojaan.

"Kuten mitä?" Poika kysyi kulmaansa kohottaen ja alkoi laskeutua portaita Taehyungin ja kassien kanssa.

"Ennen kuin vastaan älä ymmärrä väärin. En kysynyt tätä, pyysin vain yleisesti kertomaan sinusta jotain."

"Joojoo kakista ulos. Minkä et usko olevan totta?" Jungkook oli jo vähän kärsimätön.

"Sen että olisit täysin hetero."

Poika pysäytti askeleensa portaiden alapäähän. Niin pysäytti hänen vieressään oleva korppihiuksinen mieskin. Poika käänsi katsettaan vähän pois.

"Jungkook?"

"Ei! Älä katso minua!" Hän huudahti hätäisesti ja lähti toinen käsi kasvojensa peittona ulos rakennuksesta. Hän oli punainen kuin tomaatti, eikä ollut yhtään osannut odottaa tuota.

Taehyung seisoi hetken paikallaan, kunnes lähti hänen peräänsä puoli juosten leveä virnistys huulillaan.

Olkaapas hyvä :)