VKook | Black Wolf

Luku 10

Kun moottoripyörä oli kadonnut nuhjuiselta asuinalueelta takaisin ruuhkaiseen liikenteeseen Jungkook lähti omaan yksiöönsä.

Hän riisui Timberlandinsa eteiseen ja heitti avaimensa pupuavaimenperineen pöydälle.Hän oli löntystelemässä keittiöön, kun hän huomasi jonkun istuvan olohuoneensa sohvalla kuin omistaisi sen,

"Äiti." Jungkookin kasvoilla näkyi inho, kun hän lausui sen ääneen.

Hänen äitinsä ei paljoa hetkahtanut siitä vaan otti mukin sohvapöydältä, mihin hän oli keittänyt kahvia. Naisen ilme muuttui samanlaiseksi kuin poikansa oli ollut.

"Voisit Jungkook alkaa ostamaan vähän parempaa kahvia. Tämä maistuu samalta kuin espanjalainen putkivesi."

"Mitä teet täällä?" Jungkook kysyi pyöräyttäen silmiään.

"En ole tyytyväinen numeroihisi", nainen vastasi tympeästi ja pyöritteli kahvikuppia käsissään.

"Ne olisivat paremmat, jos minun ei tarvitsisi käydä töissä."

"Miksi sitten käyt?"

Jungkook kohotti kulmiaan ja naurahti sitten kuivasti: "Jotta voisin elää, jotta minun ei tarvitsisi nukkua kadulla, koska te ette isän kanssa suostu antamaan yhtään rahallista tukea."

"Jos olisit noudattanut sinulle määrättyä polkua et olisi tällaisessa tilanteessa."

"Joo niin teidän määräämäänne", Jungkook sylki sanat suustaan.

"Tulin antamaan sinulle vielä yhden mahdollisuuden tulla takaisin ja pyytää anteeksi meiltä sekä Choiden perheeltä", hänen äitinsä puri alahuultaan hillitäkseen itseään menettämästä hermojaan ja laski mukin sohvapöydälle. Hänen poikansa oli kuitenkin jo menettänyt hermonsa.

"Painu hemmettiin mun kämpästä! Mä en halua kuulla enää sanaakaan", hän korotti ääntään ja osoitti kädellään ovea kohti.

"Olet häpeä perheellesi. Et osaa edes kunnioittaa vanhempiasi", hänen äitinsä tiuskaisi ja nousi ylös sohvalta. Hän suoristi business maisen hameensa ja lähti korkokengät kopisten ulos Jungkookin asunnosta.
Oven paiskauduttua Jungkook romahti sille samaiselle sohvalle istumaan ja hautasi kasvonsa kämmeniinsä. Pahamainen ahdistus oli taas palaamassa ja toivo katoamassa elämästä, joka näytti valoisalta.

Hetken istuttuaan sohvalla kokoamassa ajatuksiaan Jungkook lopulta tallusteli masentuneena kylpyhuoneeseen. Hänen äitinsä oli oikeassa. Hän oli häpeäksi perheelleen, mutta niin olivat myöskin hänen vanhempansa. Heidän koko perheensä oli häpeäpilkku maailmassa, jota yritettiin vain peittää sivistyneillä juhlilla, maineikkalla ystävillä ja hyvällä työpaikalla. Kaikki oli kuitenkin oikeasti kaukana siitä ihanne perheestä, Jungkook oli nähnyt sen ja kokenut.

Poika riisuutui ja astui suihkun alle. Lämmin vesi rauhoitti ahdistusta ja sai samalla kylpyhuoneen peilit vesihöyrystä sumeiksi. Hän oli pessyt jo itsensä ja oli astumassa pois suihkusta, mutta hänen ihonsa kuitenkin alkoi ikävästi kutisemaan ja hän päätti vielä pestä sen sen uudelleen sienellä.

Pitää varmaan alkaa pitää ihoaan paremmassa kunnossa ja alkaa rasvaamaan sitä.

Samaa ongelmaa oli jatkunut jo useamman kuukauden eikä hänellä yleensä kyllä ollut ollut ongelmia ihonsa kanssa.

Jungkookin viimein poistui suihkusta hän kuivasi itsensä ja kietoi pehmeän pyyhkeen lanteilleen. Hän meni juomaan iltapalaksi banaanimaitoa ja kaivoi puhelimensa esille. Poika harkitsi pitkään, kunnes päätti lähettää viestin Taehyungille.

Pääsitkö kotiin turvallisesti?

Jestas se kuulosti jotenkin tosi tyhmältä ja siltä kuin he olisivat läheisiä. Jungkook alkoi puremaan kynsiään, kun hän huomasi Taehyungin nähneen hänen viestinsä, mutta lähteneen paikalta ja jättänyt vastaamatta. Oliko hän aivan idiootti? Miksi hän lähetti viestiä Taehyungille? Jungkook tunsi jollain tasolla itsensä häpeävän tällä hetkellä ja epätoivo alkoi iskeä häneen. Oliko hän nyt pilannut kaiken?

Joo. Kesti vähän vastata Jin käski hakemaan pyykit narulta.

Helpotuksen aalto kulki Jungkookin lävitse saatuaan tuon viestin mieheltä.

Luulin jo, että ignooraisit.

En nyt sentään! Minä sinä minua pidät? :DD

Jungkookin huulille muodostui ujo hymy. Taehyung taisi saada hänen olonsa heti paremmaksi.

Hävettää...