VKook | Black Wolf

Luku 24 Täysikuu 2

Taehyung piteli toisella kädellään verta vuotavaa haavaansa ja lyyhistyi maahan. Hänen ajatuksensa olivat sekavia. Jungkook oli juuri kadonnut metsikköön ja kirisi välimatkaa niin paljon kuin pystyi. Taehyung oli heti nähnyt sen, kun poika muuntautui. Susi oli ottanut jälleen hallinnan ja Jungkook oli unohtanut kuka oli.

"Namjoon!" Hän huusi keuhkonsa pihalle ja painoi otsansa vasten maata. Näkökenttä alkoi sumentua, eikä se johtunut pelkästään täysikuusta. Koko hänen kehonsa tuntui olevan liekeissä, kun hänen laumansa saapui paikalle. "Tae", Jimin henkäisi ja syöksyi miehen viereen.

"Jungkook", hän vain kähisi, kun hopeatukka tarttui hänen poskiinsa ja nosti hänen kasvonsa varovasti maasta. Taehyung kohtasi Jiminin huolestuneen ja väsyneen katseen. Mies älähti, kun tunsi Jinin kääntävän keskikroppaansa, jotta näkisi haavan paremmin. Taehyung erotti juuri ja juuri Yoongin kireän vilkaisun alfaan, joka taas näytti puristavan kätensä nyrkkiin ennen kuin kaikki taas alkoi sumentua.

"Emme pysty tekemään mitään tässä tilassa. Pysymme hädin tuskin itse tajuissamme", Taehyung kuuli Jinin sanovan hiljaa. Lukuun ottamatta Yoongin rääväsuista kiroilua kaikki olivat hiljaa. Joku laskeutui kyykkyyn Taehyungin viereen. "Sun pitää muuntautua Taehyung. Keskiyöhön on liikaa aikaa."
"Mutta Namjoon hän ei ehkä selviä-"
"Hän ei ainakaan selviä, jos pysyy yhtään kauempaa ihmisen muodossa", mies sanoi järkkymättömösti, eikä Hoseok enää ilmaissut vastalauseitaan. Taehyung olisi halunnut. Tällä hetkellä Jungnkook oli yksin jossain ja hän... Hän oli rikkonut lupauksensa.

"Muuntaudun myös ja lähdemme jahtiin. Seuratkaa te sitten perästä", Namjoon käski.

Sen enempää viivyttelemättä viimeisillä voimillaan Taehyung kutsui suttaan ja se murahti hyväksyvästi.

Taehyung huusi. Niin kovaa, että se varmaan kuului toiselle puolelle metsää asti, kun hän tunsi jalkojensa luiden muuntuvan. Ne taipuivat kuin pajunoksat tuskallisen hitaasti ja rusahtelivat ilkeästi. Kasvot olivat pahimmat, tuntui siltä kuin joku repisi niiden nahan palasiksi. Jimin oli kuitenkin hänen vierellään koko ajan. Sillä hetkellä kun kaikki antoi taas vähän selkeytymään hän kiitti maailmankaikkeutta Jiminin kaltaisesta ystävästä, veljestä.

Normaalisti muuntautuminen tapahtui parissa sekunnissa eikä olo ollut kipeä sen ollessa niin nopea, mutta hän oli tehnyt pakolla ennenaikaisen muuntautumisen täysikuuna vain kerran aiemmin. Paettuaan Mortemista, mutta silloin hänellä ei ollut ollut viiltoa rinnassaan.

Namjoonkaan ei pystynyt estää itseltään tuskan ulvahduksia, sen Taehyung kuuli, vaikka ne olivatkin vaimeita. Taehyungin huuto kuitenkin rauhoittui nopeammin ja pian valmis susi pystyi nousemaan ylös. Haava tihkui jonkin verran verta ja sattui, mutta Taehyung ei vähänkään välittänyt siitä. Ei nyt, kun Jungkook oli yksin jossain tiedottomana.

Maa tuntui käpälien alla vahvalta hänen silmäillessään muita. Heidän ilmeensä olivat huolestuneen kireät. Jin oli Namjoonin vieressä miehen muuntautumisen loppupuolella ja tuntui kuiskailevan hiljaa hänen korvaansa kannustuksia. Taehyung olisi halutessaan voinut salakuunnella nyt vieläkin paremman kuulonsa ansiosta, jonka täysikuu oli virittänyt, muttei halunnut. Se oli liian yksityistä.

Namjoonin muutos oli pian valmis ja Jin perääntyi hänen luotaan empien kuin ei olisi varma oliko miehellä kaikki hyvin. Suuren suden lumenvalkea turkki loisti kuun valossa. Namjoon olisi heittämällä kaunein susi koko maailmassa. Valkoisia susia oli huomattavasti vähemmän ja mies erottui joukosta ihailtavalla tavalla. Alfan silmissä paloi tahto ja hänen vieressä seisominen oli muutenkin kuin suuren paineen alle joutumista. Niin paljon hän säteili voimaa.

"Taehyung pystytkö tulemaan mukaan?" Namjoon kysyi hänen ajatuksiinsa. Molempien ollessa suden muodossa ja samasta laumasta heidän kommunikoitinsa kulki ajatusten välityksellä. Muut eivät kuitenkaan vielä pystyneet siihen ollessaan edelleen ihmisiä. Eikä pystyisi Jungkookaan ennen kuin hän olisi osa laumaa.