VKook | Black Wolf

Luku 2

Jungkook makasi vatsallaan sängyllä puhelin kädessä. Hän pureskeli kynsiään harkitsevana. Poika oli koko viikonlopun miettinyt pitäisikö hänen lähettää viestiä Taehyungille, eikä ollut vieläkään tehnyt päätöstä sen suhteen. Joka kerta, kun hän oli aikeissa lähettää viestin hän tuli toisiin aatoksiin ja sulki puhelimensa.

Olisi outoa olla Taehyungin kanssa, kun Jungkook ei ollut edes vaihtanut tämän kanssa kuin pari lausetta. Hän ei myöskään voinut unohtaa niitä keltaisina hohtavia pieniä renkaita jotka olivat tulleet miehen suunnalta. Mitä ne olivat oikein olleet?

No joka tapauksessa Jungkookin olisi välttämätöntä oppia se fysiikan kaava, mutta hänellä olisi vasta tiistaina fysiikkaa seuraavaksi, joten hänellä olisi hyvin vielä tämä ja seuraava päivä aikaa opetella se kaava. Hän ei tarvitsisi kenenkään Kim Taehyungin apua siinä.

Tosin sitä hän ei voinut tietää, että nukahtaisi sängylle ennen kuin ehti edes ottaa kirjan käteensä.

***

Jungkook käveli maanantai aamuna murjottaen lukion pihalla. Hän oli edelleen katkera siitä, että oli nukahtanut illalla je herännyt vasta kellon soittoon seitsemältä.

Poika asui yksin, eikä kukaan siksi tullut ikinä herättämään häntä, jos hän nukahti vahingossa. Ei Jungkook usein nukahtanut noin vain, mutta hän joutui käymään töissä, jotta sai rahaa elämiseen ja nyt oli vain sattunut erittäin raskas viikonloppu, joka oli vienyt hänestä kaikki mehut.

Hän ei saanut vanhemmiltaa yhtään tukea raha-asioissa, koska hänen välinsä heihin eivät olleet mitkään mahtavimmat.

Jungkook nappasi kiinni aulan oven kahvasta, avasi oven ja asteli sisälle lämpimään aulaan, missä monet oppilaat jo hengailivat kaappiensa luona juoruillen. Jungkook meni myös oman reuna kaappinsa luokse tarkoituksenaan ottaa sieltä seuraavan tunnin kirjat esille.

"Hän näppäili koodin ja avasi kaapin napaten biologian kirjat käsiinsä.

"Et sitten ikinä soittanut." Jestas mistä tuo mies aina ilmestyi?

Jungkook sulki kaappinsa ja kääntyi kohti Taehyungia tympääntyneenä.

"Mä unohdin."
"No voitko nähdä sitten tänään koulun jälkeen?"

"Miksi sä haluut olla mun kanssa noin paljon?"
"Vaikutat mukavalta ja lisäksi mä haluun auttaa suo."

"Niin siinä fysiikan kaavassa. Kuule mä opein sen jo", Jungkook valehteli hymyillen.

"Mikä signaalin kulkusuunta siinä kaaviossa on?"

Poika meni hiljaiseksi. Jungkookin aivot raksuttivat etsien vastausta Taehyungin kysymykseen.

Taehyung virnisti leveästi.

"Yleensä kulkusuunta on ylhäältä alas tai vasemmalta oikealle." Jungkook mulkaisi miestä ärsyyntyneenä ja käveli tämän ohitse aikeenaan mennä suoraan biologian luokkaan.

Tuo oli helpoimpia asioita eikä Jungkook tiennyt edes sitä. Hän oli aivan kujalla ja se todella otti häntä päähän. Varsinkin, kun tuo mies tuntui tietävän vielä kaiken.

"Sanoit, että osasit sen", Taehyung huikkasi pojan perään.

Jungkook pysähtyi kiukkuisena kuin haluaisi sanoa jotain, mutta lopulta kuitenkin vain jatkoi matkaansa.

***

Viimein oli ruokatunti, päivän paras hetki.

Jungkook käveli ruokajonosta tarjottimen kanssa kohti syrjäistä pöytää. Hän vilkaisi vain kerran pöytää, missä istuivat kaikki koulun tunnetuimmat henkilöt. Häntä ei edes yllättänyt se, että heidän joukossaan istui jo Taehyung flirttailen tyttöjen kanssa. Jungkook ei kuulunut heidän laisiensa joukkoon. Hyvän näkönsä ja sosiaalisen luonteensa puolesta voisi kuuluakkin, mutta Jungkook ei itse tykännyt heidän laisistaan ihmisistä ja pysyi heistä siksi kaukana. Osa saattoi olla ehkä mukaviakin, mutta suurin osa oli silti samaa luokkaa kuin homehtunut leipä.

Jungkook ei huomannut Taehyungin uteliasta katsetta selässään vaan laski tarjottimensa pöydälle ja istahti tuolille. Hän tarttui puikkoihin ja alkoi lastaamaan suuhunsa riisiä samalla, kun kaivoi taskustaan puhelimen esille.

Hän selaili instagramiaan, kunnes viesti putkahti hänen näytölleen.

En tiennyt sitä, että et viihdy ihmisjoukoissa.

Jungkook nosti katseensa puhelimestaan Taehyungin omaan kysyvään.

Eikö tämä mies lopeta ikinä? Jungkook huokaisi ja laski katseensa takaisin puhelimeen ja alkoi kirjoittamaan viestiä.

Mistä voisit tietää? Me ei tunneta toisiamme?

Jungkook pisti päätään pudistellen puhelimensa tarjottimensa viereen ja alkoi keskittymään taas ruokaansa.

"No nyt me tutustutaan toisiimme." Jungkook tiputti puikot käsistään riisikulhoon.

"Voitko nyt hei pliis lopettaa ton säikyttelyn?" Hän tiuskaisi nyrpeänä.

Kaikki ruokalassa tuijottivat heitä, eikä Jungkook pitänyt siitä sitten ollenkaan. Tytöt sekä pojat näyttivät ällikältä lyödyiltä heidän ympärillään ja Jungkook tiesi miksi. Hän torjui yleensä kaikkien seuran, mutta jostain syystä hän ei torjunut nyt Taehyungin.

"Okei mä aloitan oon Kim Taehyung 18-vuotias lukion toista luokkaa käyvä henkilö. Pidin välivuoden joten oon siksi vasta toisella ja öö lempiväri on violetti ja mä oon hyvä ihminen. Okei sun vuoro." Jungkook kohotti kulmiaan Taehyungille. Mitä tuo mies oikein yritti?

"Mun nimi on Jeon Jungkook ja mä lähden nyt." Jungkook jätti ruokailun kesken ja nousi ylös seisomaan.

Taehyung näytti hätääntyneeltä sen takia ja lopulta hän kysyi viimeisen kysymyksen, minkä voisi enää esittää:

"Mitä mun pitää tehdä, että annat mun auttaa suo?"

Pieni virnistys ilmestyi yhtäkkiä Jungkookin huulille. Tästä kysymyksestä hän piti.

"Sun pitää voittaa mut laulukisassa."

Mitä luulette? Kumpi mahtaa voittaa? 👀