VKook | Black Wolf

Luku 1

Jungkook tarkkailee luokan ikkunoista ulos, kun ensimmäiset lumihiutaleet alkavat leijailla mustalle asfaltille koulun pihalla. On marraskuun loppu ja sää Soulissa on hyytävä, vaikka lämpöasteet ovatkin edelleen plussan puolella. Kello on puoli kuusi illalla ja ulkonakin on jo jotakuinkin pimeää. Ainoa valonlähde lukion pihalla ovat vain pitkät valotolpat.

On fysiikan tunti ja Jungkookin pitäisi muistaa kuunnella, koska se on tärkeä aine hänelle, mutta se on vaikeaa, kun ei ymmärrä mitään. Hän haluaa saada hyvän päättötodistuksen lukioista, mutta jankkaa itselleen päässään, että yhdellä tunnilla ei ole väliä. Hän voi siitä huolimatta päästä eläinlääkäriksi.

Jungkook jopa tiesi jo jotain eläinlääkärin työstä, kiitos kirjojen, ohjelmien ja hänen jo eläinlääkäriksi valmistuneen serkkunsa ansiosta. Tosin niillä tiedoilla hän ei tekisi lukiossa vielä mitään.

Mustahiuksinen poika kääntää katseensa lumoavasta ulkoilmasta opettajaan, joka opettaa tällä hetkellä jotain kytkentäkaaviota ja miten se pitäisi tehdä.

Jungkook katsoo kirjaansa ja tajuaa, että on skipannut kokonaan ohjeet kaavion piirtämisestä. Poika päästää hiljaa liutan kirosanoja suustaan ja kääntyy viereistä oppilasta päin. Hän nojaa hitusen kohti toista poikaa ja tämän pulpettia ja kysyy kuiskaten hermostuneena:

"Siis miten se kaavio tehtiinkään?"

Toinen poika vain kohauttaa olkapäitään ja vaikuttaa siltä kuin hänkään ei olisi kuunnellut koko tuntina.

Jungkook vetäytyy pojan luota huokaisten turhautuneena. Hän tutkii kirjaansa ja yrittää selvittää sitä miten kaavio tehtiin, mutta kirjasta ei ole mitään apua, ei yhtään mitään apua.

Poika vetää mustat hiuksensa taakse kädellään ja pistää lyijykynän pään suuhunsa pohtiessaan.

Yhtäkkiä ovelta kuuluu koputus ja Jungkook siirtää sekunnissa lähes mustat bambin silmänsä fysiikan kirjasta kohti ovea. Opettaja antaa luvan henkilölle tulla sisälle ja kun tämä henkilö astuu sisään luokkaan Jungkookin suu loksahtaa auki ja kynä hänen suustaan tipahtaa pulpetille.

Sisään astunut poika, ei vaan mies oli kaunein mies mitä hän oli ikinä nähnyt. Miehen leveät hartiat, korpinmustat silmille ylettyvät hiukset, mustat silmät ja näkyvä leukalinja saivat Jungkookin haltioihinsa. Eikä pelkästään Jungkookin vaan näköjään joka ikisen luokassa istuvan tytön.

"Oletettavasti Kim Taehyung?"

Mies nyökkäsi opettajalle ja kumarsi pienesti kohteliaana. Nais opettajamme hymyili vastineeksi aurinkoisesti ja kääntyi sitten luokkaamme päin.

"Taehyung aloittaa samassa fysiikassa kuin te, voitte tutustua häneen tunnin loputtua", opettaja kertoi edelleen hymyillen ja lisäsi sitten vielä Taehyungille:

"Voit istua minne tahansa vapaalle paikalle. Kävimme juuri läpi miten tehdään kytkentäkaava, jos et vielä osaa tehdä sitä voin toistaa sen. Muut voivat jatkaa tehtäviä eteenpäin." Jumala tuo mies oli komea, kun hän asteli rauhallisesti toiselle puolelle luokkaa Jungkookista katsoen. Hän tuijotti miestä hetken, kunnes Taehyung alkoi itsekin tutkailemaan minkälaista porukkaa luokassa oli, ennen kuin istui tuolille.

Jungkook käänsi päänsä ja sitä myötä katseensa äkkiä takaisin oppikirjoihin ja yritti esittää kuin ei olisi edes huomannut Taehyungia. Tuollaiselta synkän komelata näyttävät miehet olivat Jungkookin mielestä aina käytökseltään pahimpia. Heihin ei kannattaisi kajota, edes ystävä mielessä. Tai siis Jungkookhan oli hetero, eikö vain?

Poika pisti kämmenet hämmentyneenä ajatuksistaan silmien peitoksi ja antoi sitten niiden valua kasvojaan pitkin takaisin pulpetille. Hän luuli aina olevansa hetero, mutta se, että hän haikailee komeiden miesten perään samalla tavalla kuin kauniiden tyttöjen, ei taitanut kuulua heteron merkkeihin. Ähh olkoot mikä oli Jungkook ei piitannut siitä, vaan vain toisella puolella luokkaa istuvasta miehestä jonka tarkka katse tälläkin hetkellä tapitti Jungkookin lihaksikasta ruumista.

***

Tunnin loputtua Jungkook pakkasi kirjansa laukkuun, tukki korvansa takana istuvien tyttöjen haikailuilta Taehyungiin liittyen ja poistui vain nopeasti luokasta.

Jungkook oli juuri päässyt aulaan, kun joku kuiskasi hänen takaansa yhtäkkiä:

"Oletko aina ollut noin huono fysiikassa?"

Jungkook melkein hyppäsi ilmaan säikähdyksen johdosta ja kääntyi äkkiä miestä päin, joka omasi matalan ja kauniin äänen. Noh Taehyunghan se siinä oli. Hän näytti läheltä päin vielä komeammalta kuin kaukaa päin. Paitsi, että mieshän oli ollut luokassa hänen lähdettyään. Miten hän oli noin hiljaa ja nopeasti päässyt tänne asti? Jungkook oli itse melkein juossut aulaan. Ja mitä hän muutenin Jungkookin takana teki? Ei kun ai niin, hänhän oli kysynyt jotain Jungkookilta.

"Niin anteeks mitä?"

Taehyung naurahti Jungkookille.

"Sun tekemästä kaavasta päätellen oot aika huono fysiikassa." Jungkook kurtisti kulmiaan. Miten Taehyung oli nähnyt hänen kaavansa toiselta puolelta luokkaa asti? Hän taisi lukea Jungkookin ajatukset, koska sanoi pian:

"Kävin hakemassa takana istuvaltasi pojalta lainaksi kumia ja näin sun kaavan", mies kertoi hymyillen. Jungkook ei ollut kyllä huomannut Taehyungin edes liikkuvan lähellä häntä, mutta saattoi olla, että hän oli vain ollut liian keskittynyt kaavan harjoittelemiseen huomatakseen häntä.

"Aa siis en mä huono fysiikassa ole, mä en vaan kuunnellu tunnila."

"Eiks kaikki sano aina noin?"

Jungkook tunsi pienen punan yrittävän nousea poskilleen, mutta pelasti tilanteen juuri ajoissa.

"Sanoo ehkä, mutta mä tarkoitan mun sanoja." Taehyung kallisti päätään hitusen oikealle, kun Jungkook puhui.

"Mä en osaa sitä kaavaa joten harjottelen sen varmaan ite kotona myöhemmin", Jungkook sanoi nolona katsomatta Taehyungia silmiin. Ei siinä muuten mitään, ei ketään aina kaikkea voinut osata, mutta jokainen muu hänen fysiikan ryhmästään näytti kuitenkin osaavan asian tai ainakin ymmärtävän sen.

"No mut hei mähän voin opettaa sen sulle joku päivä", Taehyung sanoi susimaisesti virnuillen ja lähti sitten ulos aulan ovista tahtoen Jungkookin samalla seuraavan häntä.

Ja niin hän seurasikin.

"Mutta en mä ees tiedä sun numeroo", Jungkook sanoi samalla, kun pääsi ovista ulos lukion pihalle, jossa valopylväät oltiin jo sammutettu koulun viimeisen tunnin päätyttyä. Taehyung oli kävelemässä jo hyvää vauhtia parkkipaikkoja kohti.

"Se löytyy meidän fysiikan ryhmäläisten tiedoista." Taehyung kääntyi vielä Jungkookia kohti viimeisen kerran ja silloin Jungkook huomasi jotain omituista. Ihan kuin kaksi pientä keltaisena hohtavaa rengasta olisi erottunut sieltä suunnalta, missä Taehyungin musta hahmo erottui vähän.

Jungkook jäi seisomaan yksin hämmentyneenä rauhalliseen lumisateeseen.