VKook | Black Wolf

Luku 6

Jungkook ei saanut tiistaina mielestään niitä hohtavia keltaisia pisteitä, jotka olivat näkyneet Taehyungin autosta. Niiden ajattelu sai aina kulkemaan kylmät väreet pitkin hänen selkäänsä. Niiden oli pakko liittyä jotenkin Taehyungiin, koska ne olivat aina näkyneet hänen lähellään. Mitä ne oikein olivat? Jungkookin oli pakko saada tietää.

Mutta Taehyung ei tullut sinä päivänä kouluun niin paljon kuin Jungkook oli yrittänytkin häntä tähyillä koulun pihalla, ruokalassa ja käytävillä. Häntä ei näkynyt missään.

Eikä hän tullut keskiviikkonakaan kouluun. Mies oli kadonnut kuin savuna ilmaan ja Jungkook oli sen johdosta kärsimätön. Hän oli jopa käynyt Taehyungin ja hänen kämppistensä talon luona, mutta se oli ollut pimeänä eikä missään ollut näkynyt sieluakaan.

Torstaina poika oli menettänyt jo toivonsa. Mitä jos heille oli sattunut jotain siellä telttaretkellä. Vai liittyivätkö kenties ne keltaiset pisteet jotenkin Taehyungin katoamiseen? Mitä jos Jungkook oli viimeinen henkilö joka oli nähnyt ja puhunut Taehyngille?

Poika avasi hermostuneena kaappinsa, nappasi kirjansa ja meni niin kuin muinakin päivänä fysiikan luokkaan toivoen silti Taehyungin olevan siellä. Mutta ei, hän ei nähnyt edelleenkään mustia korppihiuksia missään.

Jungkook ei tiennyt miksi hän kaipasi Taehyungia niin paljon. Hänen säikyttelyään ja ärysttäväää kinumistaan tuli jollain tasolla ikävä.

Poika karkotti ajatuksistaan sen miehen ja käveli oman pulpettinsa luokse. Joku pitkähiuksinen tyttö kuitenkin istui sen ääressä jo.

"Anteeksi voitko siirtyä? Istut paikallani?" Tyttö nosti katseensa pienestä peilistään ja käänsi sen tylsistyneenä Jungkookkin.

"Etkö nää, että täällä on muitakin pulpetteja vapaana?" Tyttö kysyi silmiään pyöräyttäen ja siirsi katseensa takaisin peiliin.

Jungkook puri huultaan ja kääntyi ärsyyntyneenä poispäin tytöstä. Hän suuntasi kiukustuneena toisella puolella luokkaa olevalle pulpetille. Eikö tuo tyttö olisi vain voinut siirtyä, kun hän niin pyysi.

Sama se, kaikki pulpetit ovat samanlaisia.

Jungkoook ei pistänyt pahakseen kuitenkaan, kun tajusi, että oli mennyt Taehyungin pulpetille.

Jäi hänestä sentään jotain tänne.

Poika pudisteli päätään ja pisti fysiikan kirjat pulpetille avaten ne oikealta sivulta. Naisopettaja astui luokkaan eikä tunti alkanut mieluisasti.

"Pistäkää kirjat pois pulpetilta, saatte tehdä pistokokeen kytkentäkaaviosta."

Mahtavaa, kerrassaan mahtavaa

Jungkook sulki kirjansa ja laski ne pulpetin viereen maahan. Pian opettaja jakoi hänelle paperin jonka kysymykset saivat hänen pupillinsa laajenemaan. Kaikki tieto tuntui valuvan pois kuin Saharan hiekka sormien välistä. Poika alkoi pureskella hermostuneena kynsiään, kun kävi kaikki kysymykset läpi vielä kerran, jos jotain sattuisi tulla mieleen, ja hänen onnekseen niin kävi. Hän alkoi muistamaan joka ikisen keskustelun Taehyungin kanssa liittyen siihen pirulliseen kaavioon. Pojan käsi alkoi tärisemään, kun hän alkoi hurjaa vauhtia kirjoittamaan vastauksia kysymyksiin ennen kuin aika loppuisi. Hän viimeisteli viimeisen lauseen ja vilkaisi lopuksi kelloa huokaisten helpotuksesta. Aika oli riittänyt nipin napin, sillä opettaja lähti juuri hakemaan papereita takaisin.

Oli sittenkin ihan hyvä etten saanut Taea pois mielestäni

Opettaja siristeli silmiään Jungkookille, kun nappasi hymyilevältä pojalta paperin ja lukaisi jotain vastausta nopeasti. Hän antoivastineeksi yllättyneen hymyn Jungkookille ja palasi luokan eteen. Poika huokaisi jälleen helpotuksesta. Hän nosti kirjat lattialta takaisin pulpetille ja veti pulpettia lähemmäs itseään. Sen kuitenkin tehdessään hän tunsi jotain outoa pulpetin nurjalla puolella sormiensa alla. Ohuita uria.