VKook | Black Wolf

Luku 4

"Ähh miten niin en voi muka pistää vastusta tuonne?"

"Yritä keskittyä Jungkook, kun neuvon suo. Ei tää loppujen lopuks oo edes vaikeeta."

Mustahiuksinen poika meinasi repiä hiukset päästään Taehyungin yrittäessä opettaa häntä. He olivat kyllä edistyneet huomattavasti puolen tunnin aikana, mutta asia oli liian auki vielä.

"Ehkä meidän pitäisi pitää tauko", Jungkook sanoi huokaisten.

Taehyung ei näyttänyt olevan siitä yhtään mielissään, kun totesi ääneen:

"Luulin, että halusit eläinlääkäriksi." Jungkook kurtisti kulmiaan hämmentyneenä, mistä Taehyung sen tiesi. Ehkä joku oli maininnut siitä hänelle tai se oli lukenut jossain hänen somessaan tai koulun oppilastiedoissa.

"Ei yhdellä kytkentäkaaviolla ole niin paljoa väliä." Taehyung kohotti kulmiaan yllättyneenä Jungkookin vastaukselle.

"Haluaisin nyt tietää vastauksen kysymykseeni... Tae." Korppihiuksinen lehahti punaiseksi ja käänsi katseensa poispäin.

"Mistä kuulit tuon nimen?" Hän mumisi.

"On minullakin omat lähteeni", Jungkook kertoi kohauttaen olkapäitänsä. Ei hänellä ollut oikeasti mitään salaisia lähteitä vaan Jin oli tainnut mainita Taehyungin lempinimen.

"Joka tapauksessa voitko nyt kertoa miten opit laulamaan noin?"
"Harjoittelemalla ahkerasti. Totta kai minulla on ollut jo ennestään hyvä ääni, mutta harjoittelemalla sitä oppii säätelemään." Taehyung kallisti päätään mietteliäänä ja kohdisti taas katseensa Jungkookiin.

Poika mutristi huuliaan. Hän oli odottanut jotain muuta, hän oli suostunut tulemaan sillä ehdolla, että saisi tietää kysymykseensä vastauksen. Ja niin hän saikin, mutta ei toivomaansa vastausta.

"Ajattelin, että sulla olisi ollut jokin kuuluisa laulunopettaja tai jotain..."
"Kuuluisa laulunopettaja?"

"No kun sun ääni oli niin upee ja mulla itselläkin on ollut opettaja nuorempana. Tosin ei mikään kuuluisa, mutta kun näin teidän talon, joka on vielä näin iso ja boheemi, epäilykseni vahvistuivat. Kun saavuttiin tänne ajattelin sun palkanneen joskus kuuluisan laulu opettajan opettamaan suo, sulla olisi ollut varmasti varaa siihen." Taehyung näytti vähän loukkantuneelta, mutta samalla vähän itseään täynnä olevalta.

"Sä siis luulit, että tää mun upea ääni on jonkun kuuluisan laulajan aikaan saatos?"

"Noin sanottuna sä saat sen vaan kuulostamaan tyhmältä", Jungkook mutisi.

"Kuule Kookie." Nyt oli Jungkookin vuoro punertua.

"Mitä? Saat kutsua mua Taeksi, mutta mä en saisi kutsua suo Kookieksi. Älä luulekaan", Taehyung virnisti ja jatkoi sitten:
"Mulla ei todellakaan olisi varaa kuuluisaan laulunopettajaan tai tällasseehen taloon. Maksoin tuskin tästä itse mitään, melkein kaiken maksoivat hyungini."

"Ai ne kolme poikaa mitä me nähtiin?"

"Niin ja myös Hobi ja Jimin", Taehyung tarkensi uteliaalle Jungkookille.

Jin oli tosiaan kyllä maininnut jostain Jimin nimisestä pojasta jotain keittiössä, mutta Hobista Jungkook ei ollut kuullut vielä mitään.

Tässä jäätävän isossa talossa asuu siis yhteensä kuusi, mielenkiintoista...

"Mistä ne on sitten saanut ne rahat?"

Taehyung painoi huulensa yhteen suoraksi viivaksi.

"Eikö tuollaista ole aika epäkohteliasta kysyä?" Jungkook käänsi heti katseensa sängyn päiväpeittoon häpeissään.

"Aa niin, oot oikeessa." Vaikka kuinka utelias hän olikin hänen piti muistaa myös käytöstavat.

"Kiitos, kun opetit mulle sitä kaavaa, kotona kun luen sen vielä kerran ymmärrän varmasti."

Jungkook oli onnistunut saamaan Taehyungin huulille taas pienen hymyn ja sen johdosta molemmat alkoivat tuntea taas olonsa mukavaksi.

Taehyung oli avaamassa suutaan, mutta juuri sillä hetkellä Jin avasi hänen huoneensa oven.

"Hyung enkö ole käskenyt koputtamaan ensin", Mies totesi närkästyneenä saapujalle.

"Olet olet, mutta sinun pitää alkaa valmistautumaan lähtöön", Jinin katse siirtyi puhuessaan Taehyungista Jungkookiin.

"Luulin, että olit vienyt hänet jo. Etkö ole ollenkaan katsonut kelloa?" Jin näytti tällä hetkellä vähän levottomalta vilkuilessaan Jungkookin ja Taehyungin välillä.

Miehen korpinmustat hiukset heilahtivat, kun hän nousi istumaan sängyn reunalle ja nappasi puhelimensa yöpöydältä.

"Ei hitto", hän kirosi. "Mä vien sen nyt nopeesti."

"... Taehyung tulisitko hetkeksi tähän käytävälle." Jungkook ei tiennyt pitäisikö hänen olla loukkaantunut, kun hänestä puhuttiin kuin hän ei olisi paikalla ja nyt vielä siitä, että hänen ei haluttu kuulevan jotain.

Pojan huomio oli kuitenkin Jinin tummien silmien huolestuneessa katseessa, mikä seurasi hämmentynyttä Taehyungia, joka nousi ylös sängyltä ja käveli käytävään. Jin sulki oven Taehyungin perään ja soi Jungkookille vielä pahoittelevan hymyn.

Mustahiuksinen poika puri kynsiään mietteliäänä istuessaan yksin leveällä sängyllä. Huone oli samaan tapaan arvokkaasti sisustettu kuin muukin talosta. Valkoiset seinät, taidemaalauksia seinillä, kaiverrettu puinen lipasto ja siihen sopiva kirjoituspöytä. Huoneessa oli mitä luultavimmin myös oma kylpyhuone.

Jungkook oli suorastaan kuolettavan utelias kuulemaan mitä Taehyung ja Jin puhuivat oven toisella puolella. Ehkä heillä oli vain jotain arkista menoa kuten sukulaisilla tai kaupassa käymistä. Se ei tosin kyllä selittänyt Jinin levotonta olemusta ja sitä miksi yhtäkkiä Jungkookin oli lähdettävä niin nopeasti.

Poika ei lopulta voinut estää itseään nousemasta varovasti sängyltä jaloilleen ja hiipimästä itseään toisen vaaleanpuuoven eteen. Hän painoi poskensa vasten ovea ja yritti kuunnella.

"-hätää hyung en tee samanlaista virhettä enää. Käyn viemässä hänet nopeasti kotiinsa."

Himputti missasin kokonaan sen mistä he olivat aluksi puhuneet

Jungkookia puistatti oliko se Jinin mielestä kamalakin virhe, että Taehyung oli unohtanut viedä hänet. Poika oli jo perääntymässä ovelta takaisin sängylle luultuaan heidän jo lopettaneen, Jin alkoi kuitenkin juuri puhua.

"Ehkä olisi parempi, että Joon vie hänet ja me muut menisimme edeltä."
"Mutta Jin hyung, olen ihan tosissani kehittynyt."

"Mutta on täysikuu."

Mistä helvetistä he puhuivat?

Jungkookin uteliaisuus vain kasvoi. Miksei Taehyung voisi heittää häntä? Kyllä hän autolla näytti ajavan Jungkookin mielestä ihan turvallisesti. Ja millä tavalla täysikuu liittyi mitenkään tähän?
"Pyydän hyung."

Kukaan ei vastannut mitään, vaan hiljaisuus laskeutui. Puhuivatko he nyt kuiskien? Jungkook halusi niin kovasti kuulla, että painautui vielä vähän lähemmäs ovea, mutta juuri silloin ovi vedettiin auki. Pojan sydän hyppäsi kurkkuun, kun ovi meni hänen altaan ja lattia oli nopeaa vauhtia kohtaamassa hänen kroppaansa. Taehyungin vahvat kädet kuitenkin nappasivat hänet otteeseensa turvallisesti ja toivat hänet takaisin tukevasti jaloilleen.

"Tiedätkö Kookie, salakuuntelu ei ole ollenkaan soveliasta."

Päivitys kerrankin joten kuten ajallaan..