VKook | Black Wolf

Luku 8

Poika oli viimeistellyt tympääntyneenä suunnitelmaansa koko yön ja viimein se oli hänen mielestään moitteeton. Nyt hänen tarvitsisi vain enää toteuttaa se ja BOOM, Taehyung oli paljastettu.

Joskus tämä kaikki sai Jungkookin miettimään miksi hän teki tämän kaiken, mutta hän saavutti siitä jotain. Itselleen mielenrauhan. Ja kun seuraava päivä koitti Jungkook saapui heti varhain aamulla Taehyungin ja hänen kämppistensä ovelle. Poika mietti hetken, kunnes päätti soittaa ovikelloa. Ne olivat pisimmät minuutit koko hänen elämänsä aikana, mutta viimein hän huomasi talon oven sumeasta ikkunasta jonkun saapuneen toiselle puolelle.

Jungkookia tervehti lyhyt hopeahiuksinen poika joka omasi harmaat kauniit silmät ja pulleat huulet. Pojalla oli yllään mitä hienoin musta pusero, jota ympäröivät kauniit kullanväriset ketjut. Hänellä ei ollut pulaa rahasta, selvästikään.

"Voinko auttaa?" Poika kysyi ystävällisen oloisena, kun nojaili oven karmiin.

"Öm, etsin Taehyngia." Pojan ilme näytti ensin hämmentyneeltä, kunnes se kirkastui.

"Oi, olet varmaan Jungkook. Tule sisälle." Jungkook ei itse asiassa ehtinyt sanoa mitään, kun Jimin veti jo hänet ovesta sisälle ja sulki sen perässään.

Kun mustahiuksinen poika katseli ympärilleen hänen teki mieli melkein paeta takaisin ulos. Katto oli niin paljon korkeammalla, mitä se oli ollut muissa huoneissa missä hän oli käynyt. Häntä alkoi vähän ahdistamaan. Toisen pojan kohtelias hymy kuitenkin rauhoitti häntä.

"Käyn kutsumassa Taehyungin", poika, tai mies sanoi ja jätti sitten Jungkookin yksin aulaan.

Aula oli korkeasta katostaan huolimatta silti erittäin kaunis. Hämmentävin asia kuitenkin oli aulassa oleva suihkulähde.

Siis haloo? Kuka pitää suihkulähdettä sisällä talossaan?

Näillä miehillä oli paljon rahaa tuhlattavana. Jungkookin katsellessa lumoutuneena aulaa hän ei aluksi ollenkaan huomannut Taehyungin saapuneen paikalle. Mutta, kun huomasi hän yllättyi. Taehyungin korpinmustat hiukset olivat ihan pörröiset ja miehen päällä olivat vain harmaat kollarit ja t-paita, minkä helman hän laski juuri alas.

"Luulin sinun olevan influensassa", Taehyung totesi kulmaansa kohottaen kysyvästi.

"Ne antibiootit vaikutti yllättävän tehokkaasti ja olo on kuin superihmisellä", Jungkook vastasi toinen suupieli nykien.

"Ai, no mikä oikeastaan tuo sinut tänne?"

"Tulin hakemaan reppuani. Se jäi tänne maanantailta ja olen joutunut käyttämään laina kirjoja koko viikon. Kiitos vain sen, että olit niin kauan telttaretkelläsi." Jungkook pisti kädet puuskaan mutriasten huuliaan.

"Sori siitä, kävi pieni äksidentti ja tilanne eskaloitui", mies pahoitteli.

"Sen voin uskoa", Jungkook nyökytteli päätään totisena.

"Öh tuletko?"

Taehyung piti selvästi hänen käytöstään kummallisena, mutta entä sitten. Hän se kummallinen oli.

Talo oli aika tyhjillään heidän kulkiessaan sen läpi lukuunottamatta Jiminiä, joka oli olohuoneessa heiluttanut heille oudosti toista kättään hymyssä suin. Se muistutti jotenkin Jungkookia niiden höpsöjen lastenohjelmien juontajilta. Taehyung avasi huoneensa oven ja päästi Jungkookin siihen ensimmäisenä. Poika huomasi heti reppunsa kirjoituspöydän vieressä, mutta samalla sekasorron joka vallitsi huoneessa.

Sänky oli aivan myllätty kuin rankan yön jäljiltä, tuolilla lepäsi likaisia vaatteita ja hän oli aika varma, että oli näkevinään jopa alushousut lattialla, kunnes Taehyung asteli niiden eteen peitoksi, nappasi ne lattialta ja pudotti mitä luultavimmin hänen takanaan olevaan pyykkikoriin. Nyt oli Jungkookin vuoro kohotella kulmiaan kysyvästi. Taehyung punastui.