VKook | Black Wolf

Luku 3

Ei Taehyung ollut itse asiassa ollenkaan huono laulaja niin kuin Jungkook oli odottanut. Päinvastoin miehen ääni oli matala, mutta hän onnistui myös pääsemään korkealle jos niin halusi. Kaikki meni nuotilleen ja nyt Jungkookia kadutti. Olisi ollut parempi, jos hän olisi haastanut Taehyungin tanssikisaan, mutta hyvän laulutaidon omaaminen oli niin harvinaista, varsinkin hänen tasoisensa, joten Jungkook oli odottanut voittavansa sen helposti. Mutta tuo mies osasi laulaa, ja osasi muuten ihan saatanan hyvin.

Jungkook puri alahuultaan, kun katseli Taehyungin laulavan musiikkiluokassa oppilaskunnalle, jotka toimivat tuomareina. Poika oli itse ehdottanut haastetta, joten hän oli laulanut ensin ja siirtynyt sitten sivuun katselemaan, kun Taehyung lauloi.

Jungkook tavallaan ruokoili, että Taehyung tekisi jonkun virheen. Nyt ei enää ollut kyse siitä halusiko hän mennä miehen luokse vai ei, vaan kisasta. Hän halusi voittaa, koska oli yksinkertaisesti vain niin kilpailunhaluinen. Eikä hän yleensä hävinnyt, siis melkein ikinä.

Mutta, kun Taehyung lauloi erittäin korkealta please dry my eyes, Jungkook vajosi melkein epätoivoon. Tuomaristo pidätti henkeään, kun Taehyungin ääni meni yhä korkeammalle ja korkeammalle kristallin kirkkaasti. Jungkook puolestaan käänsi katseensa pois.

Siitä vaan laulappa vielä lisää noita kauniin korkeita nuottejasi

Ja kuin Taehyung olisi kuullut Jungkookin pyynnön, hän lauloi. Toinen poika kirosi mielessään miksi ei ollut laulanut jotain vaikeampaa kappaletta, kun hän pystyi kerran siihenkin, eikä mitään tuttua turvallista kappaletta, vaikka sekin oli ollut vakuuttava.

Lopulta Taehyungin laulu loppui kappaleen myötä upeiden aplodien kera. Mies kumarsi ja siirtyi Jungkookin viereen virnuillen.

"Et tainnut odottaa tuota."

"Hmph."
Pian tuomaristo oli päättänyt voittajan ja molemmat kilpailijat odottivat kärsimättöminä tulosta.

"Molemmat vedot olivat erittäin hyviä ja näin päädyimme yhteisymmärryksessä tasapeliin", puheenjohataja kertoi hymyillen. Jungkookin leuka loksahti auki.

"Mutta ei se voi päättyä tasapeliin", hän älähti.

"Säännöissä ei lue etteikö se voisi. Nyt jos suot anteeksi." Jungkook väisti tyrmistyneenä, kun oppilaskunta poistui hänen ohitseen luokasta ulos.

"Missä olet oppinut laulamaan noin?" Jungkook kysyi ällistyneenä mieheltä.

"Valitan ne ovat salaisuuksia. Voisin tietenkin jakaa sen sinulle, jos suostuisit tulemaan luokseni, mutta no antaa olla", Taehyung totesi olkapäitään kohauttaen ja oli jo lähtemässä ulos luokasta.

"Odota." Taehyung pysähtyi ja jäi kuuntelemaan Jungkookia.

"Mä suostun tulemaan." Miehen huulille muodostui kuulemastaan laaja virne.

***

"Asun tuon korttelin päässä."

Jungkook oli toden totta yllättynyt, että Taehyungn talo sijaitsi yhdellä rikkaimmista kaduista. Itse kun hänellä oli varaa vain surkeaan yksiöön.

Upeat kartanot sen kuin vain vilisivät ohi Taehyungin autosta katsottuna. Ainahan kiellettiin menemästä tuntemattomien ihmisten kyytiin, mutta Jungkook oli jo tarpeeksi vanha pärjätäkseen ja hän jotenkin tiesi ettei Taehyung yrittäisi tehdä mitään pahaa hänelle.

Auto kaartoi suuren, upean, modernin talon autotalliin, jonka ovet sulkeutuivat heti heidän mentyään siitä sisälle.

Jungkook hieraisi silmiään näystä. Autotalli oli iso ja siellä oli neljä kiiltävää kallista merkki autoa, eikä pelkästään autoja, vaan myös mopoja ja kevareja.

Taehyung avasi auton oven ja astui ulos autotalliin. Jungkook seurasi hänen esimerkkiään ja nousi myös autosta.

"Mä varoitan, että en asu yksin ja kämppikseni ovat vähän omalaatuisia, joten älä välitä heistä", mies ilmoitti Jungkookille ja tarttui tätä kädestä lähtien viemään häntä autotallin ovelle.

Jungkook punastui, kun tuijotti Taehyungin kättä mikä piteli hänen omaansa. Toinen mies ei näyttänyt, mitään tunteita ulospäin, joten Jungkook pyrki piilottamaan punastuksensa. Heidän astuessaan autotallista sisälle talon käytävään pojan bambisilmät laajenivat.

Isoja taideteoksia ja marmorisia tasoja oli kaikkialla. Kuinka rikkaita Taehyung ja hänen kämppiksensä oikein olivat? Mies näytti huomaavan Jungkookin ilmeen.

"Kai niitä voisi olla vähän vähemmänkin", hän totesi samalla, kun rapsutti kädellä niskansa takaa.

"Oletko tosissasi?"

Jungkook melkein räjähti, kun he jatkoivat matkaa ja tulivat olohuoneeseen ja keittiön yhdistelmään, missä suuria ikkunoita verhostivat kauniit kuviolliset verhot, nahkaiset sohvat, kalliit matot, suuret kirjahyllyt ja loppuun viimeistelty keittiö. Kaikki tässä talossa oli suurta, paitsi sen asukkaat.

Sohvalla nukkui, joku sotkuisine blondeine hiuksineen, toinen luki kirjaa jalat rahin päällä ja kolmas kokkasi jotain keittiössä. Kirjaa lukevan miehen katse vilkaisi saapuneita miehiä, kun taas keittiössä oleva oli liian keskittynyt työhönsä.

Taehyung lähti taas vetämään Jungkookia mukanaan jonnekkin. He olivat painelemassa keittiön ohi, kun jonkun korea ääni pysäytti heidät. Taehyungun ote Jungkookin käteen katosi saman tien.

"Ettekö haluaisi maistaa tekemiäni mocheja? Tein niitä Jiminiä varten, mutta häntä ei ole näkynyt", pitkä mies vaaleanpunaisilla hiuksilla kysyi heiltä hymyillen lämpimästi. Jungkook ei ehtinyt edes avata suutaan, kun Taehyung jo vastasi:

"Sori Jin, mutta meillä ei ole nyt aikaa", Taehyung vastasi pahoittelevana ja lähti toiseen käytävään. Jungkook kuitenkin kumarsi ystävällisesti hiukan loukkantuneelle Jinille ja sai miehen huulille taas nousemaan pienen hymyn.

Mistä Taehyung oikein puhui? Jungkookin mielestä hänen kämppiksensä vaikuttivat oikein mukavilta.

Poika lähti sitten Taehyuning perään, joka oli jäänyt odottamaan häntä käytävään.

"Ottaisit mallia Jungkookista Tae! Opettele kunnioittamaan Hyungiasi!" Jiniksi kutsuttu mies huusi heidän peräänsä saaden Taehyngin hymähtämään.

"Turpa kiinni Hyung, yritän nukkua", matala ja väsynyt ääni kantautui vielä käytävään. Jungkook ja Taehyung katsahtivat toisiiaan ja naurahtivat sitten.

"Kuulin teidät!" Taehyung virnisti vielä Jinin huudolle ja tarttui taas Jungkookia kädestä, johdatti tämän puolijuosten käytävän päähän ja veti sitten hänet mukanaan perimmäiseen huoneeseen.

"Mistä hän tiesi nimeni?" Junkook kysyi edelleen hymyillen, kun hyppäsi Taehyungin sängylle.

"Mä oon tainnu mainita susta niille", Taehyung sanoi nolostuneena ja hyppäsi myös sängylle vatsalleen.

"Ai kaikillekko?"

"Joo", mies vielä myönsi ja katseli kämmeniään.

"En ajatellu, että olit heti noin kiinnostunu musta", Jungkook totesi virnistäen.

"Eikös sulla oo se kaavio opeteltavana", Taehyung yritti vaihtaa ovelasti puheenaihetta ja sai Jungkookin puuskahtamaan turhautuneena.

Joo i know, en oo julkaissut tähän mitään pitkään aikaan, mutta yritän nyt taas aktivoitua.