The maze runner-Ainoa tyttö

Tervetuloa

"auts" ajattelet kun heräät... Olet lyönyt pääsi ja meteli on sietämätön. Katselet ympärillesi ja olet paniikissa. Paikka, jossa olet on luultavasti hissi. Et tiedä, kuinka kauan olet siellä ollut, mutta nälkä on karmiva. Yrität muistella, mitä sinulle tapahtui, mutta pystyt muistamaan vain oman nimesi. "y/n, se on nimeni." kuiskaat itsellesi ja silloin meteli loppuu. Yläpuolellasi avautuu kirkasta valoa ja kuulet puheen sorinaa ja nopeita, säikähtäneitä henkäyksiä. Silmäsi vispaavat ympäriinsä.
Näet vain poikia, noin 13-17 vuotiaita poikia. Kuulet omituisia kommentteja, kuten:
"Ensimmäinen tyttö." ja
"Miten hän tänne pääsi?", toiset pysyivät vain hiljaa ja tuijottavat sinua. Yksi heitti sinulle köyden, josta tarrasit kiinni, ja muutama poika vetivät sinut ylös. Heti ylös päästyäsi sinut ylös vetäneet pojat perääntyivät pikaisesti. Aivan kun he eivät olisi aikaisemmin nähneet tyttöä.
He hetken vain tuijottivat sinua, mutta sitten nousit ylös.
"Tervetuloa aukiolle." eräs pojista sanoi.
"Taisin lyödä pääni pahemmin kuin luulin." sanoit ja laitoit käden korvallesi.
"Empä usko, tulokas." Sanoi eräs poika edestä.
"Alby, minne viemme hänet?" kolme poikaa kysyivät selvästi Alby nimiseltä pojalta.
"Viekää hänet tuonne toistaiseksi, sitten Thomas saa näyttää paikkoja hänelle." Thomas osoitti itseään ja nosti kulmiaan.
"Kyllä, juuri sinä." Alby sanoi ja Thomas nyökkäsi ja hymyili.
Katselit vain kaiken aikaa hiljaa vuorotellen jokaista poikaa, joka sinua ympäröi. Tavallaan olosi oli ihan hyvä, tavallaan olit kauhuissasi. "Voiko joku selittää, missä olen?" sait vihdoinkin sanottua ja pälyilit ympärillesi.
"Thomas kertoo kaiken myöhemmin." Alby sanoi tyynesti ja sitten huusi: "Noniin kaikki takaisin töihin!" Kaikki odottivat hetken, mutta sitten lähtivät pois eri puolille aukiota.

Vilkuilit paikkaa. Se oli valtava kivilaatoitettu alue, jota ympäröivät valtavat seinät, jotka olivat vihreiden köynnöksien peitossa. Yhdessä reunassa oli metsää, ja keskellä oli pieni aukea vihreää ruohoa. Aurinko paistoi melkein suoraan pään päällä ja kivilaatat olivat tulikuumia.
"Tule, minä näytän sinulle paikkoja... Olen Thomas." Hän sanoi ja ojensi kättään kätellekseen sinua. Epäiröit hetken, mutta sitten tartuit hänen käteensä.
"Olen y/n" sinä sanoit ja vetäisit varovasti kätesi pois. Thomas nyökytteli päätään ja sanoi:
"Selvä."
Sitten tuli hiljaisuus ja kävelitte hetken aikaa aukion vasenta nurkkaa kohti. Kävelit kokoajan hiukan kauempana Thomasista.
"Ei tarvitse pelätä, kaikki me ollaan joskus tultu tuolta mistä sinäkin. Itse tulin kuukausi sitten." hän sanoi. "Emme satuta sinua." hän jatkoi. Nyökytit hitaasti päätäsi ja satoja kysymyksiä pyöri päässäsi.
"Miksi olemme täällä?" kysyit ja katsoit Thomasia.
"Voi kun sen tietäisi. Kaikki ovat tulleet tänne samalla tavalla. Kukaan ei muistanut muuta kuin oman nimensä." Thomas kertoi.
"Miksi olen ainoa tyttö?" kysyit.
"En tiedä sitäkään." hän vastasi. "Kuka sitten tietää?" kysyit ja mietit tilanteen omituisuutta.
"Ei kukaan, ei kukaan täältä." Thomas sanoi ja kääntyi sitten pois päin.
"Saanko minä mihinkään vastausta?" kysyit. Thomas oli vain hiljaa, mutta sitten hän sanoi:
"Käykö, jos näytän paikkoja täältä ensin, ja sitten voit kysyä kysymykset? Paikkojen näyttämisestä varmaan saat eniten irti."
Mietit hetken.
"Selvä sitten." sanoit ja lähditte taas kävelemään. Thomas näytti sinulle paikkoja ja kertoi sinulle eri töistä aukiolla. Jouduit kysymysten sijasta vain nyökkäilemään. Hän kertoi, että saisin nukkua puisen mökin yläkerrassa luultavasti pari yötä, kun tarkistetaan että olet kunnossa. Thomas kertoi myös aukion säännöistä.
"Ovatko säännöt tärkeysjärjestyksessä?" kysyit, mutta sitten nolostuit hieman.
"Mitä me sovittiin." Thomas sanoi, mutta siten jatkoi:
"Ei järjestyksellä ole oikeastsan väliä, kunhan et riko sääntöjä." Sitten jatkoitte kävelyä.
hän kertoi, että paikkaanne ympäröi labyrintti. Se hieman poisti hämmennystäsi, mutta samalla se lisäsi sitä. Olitkin ihmetellyt käytäviä, jotka lähtivät ovien takana eri suuntiin.
Nielaisit kysymyksesi ja jatkoitte lähemmäs ovea.
"Ovet menevät kiinni yöksi, siksi sinne ei saa mennä, jos et ole juoksija." Mietit vain koko ajan, että mikä hitto oli juoksija.
"Juoksijat yrittävät etsiä tietä ulos täältä. Olen itsekin juoksija." Thomas vihdoin kertoi. Juoksijan työ kuulosti hauskalta kunnes Thomas kertoi mitä siellä on. Hän kertoi hirviöistä, joita he kutsuivat saattajiksi. Thomas kuvaili niiden ulkonäköä ja tunsit olosi yhtäkkiä epämukavaksi. Thomas kai huomasi sen, koska hän vaihtoi nopeasti puheenaihetta.
"Ne eivät tule tänne, älä huoli." hän vielä sanoi. Ja olosi helpotti huomattavasti. Kurkkasit silloin vielä ulos ovesta, sitten lähditte pois ovelta. Yhtäkkiä sinua alkoi pyörryttämään ja Thomas huomasi, että voit pahoin. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyi ja pysäytti sinut. Olit unohtanut, kuinka kova nälkä sinulla oli. Vatsasi murisi. "Ai tietenkin, sinulla on nälkä." Thomas tajusi onneksi.
"Paistinpannu on varmasti tehnyt ruokaa. Hän on meidän kokki." Thomas selitti. Nyökkäsit ja lähdit taas kävelemään hänen kanssaan.
Olitte vihdoin mökissä, jossa tarjoiltiin ruokaa. Ruoan tuoksu oli mahtava haistaa pitkästä aikaa.
"Mitäs neidille?" Paistinpannu kysyi. "mm" Sinä hymähdit ja sitten vähän punastuit. Et todellakaan halunnut sanoa, mitä halusit. Ethän sinä edes tiennyt, kuinka paljon sai ottaa tai olitko allerginen jollekin.
"Ehkä me otetaan nämä." Thomas otti kaksi lautasellista nuudelia ja kanaa. Sitten hän kääntyi sinuun päin ja nosti kulmiaan kysyvästi. Katsoit Paistinpannua ja sitten uudestaan Thomasia. Sitten nyökkäsit nopeasti. Thomas antoi sinulle ruoan ja ruokailuvälineet ja sitten istui viereesi.
"Mikä nimesi on, tulokas?" Paistinpannu kysyi.
"Se on y/n." vastasit ja aloitit syömisen.
"Olet ainoa tyttö, kaikki puhuvat sinusta." hän jatkoi. Katsoit häntä ja pureskelit ruokaasi. Nyökkäsit Paistinpannulle ja jatkoit syömistä. "Thomas", Thomas kääntyi katsomaan Paistinpannua
"Alby käski kertomaan, että pian on kokous." Paistinpannu kertoi.
"Selvä." Thomas sanoi, vaikka hänen suunsa oli täyn ruokaa. Katsoit Paistinpannua kysyvästi mutta hän valitettavasti sanoi:
"Vain pojille." pyöräytit silmiäsi ja jatkoit syömistä. Thomas kiitti ruoasta ja lähti kokoukseen. Ovella hän vilkutti sinulle ja vilkutit takaisin. Paistinpannu otti esiliinan pois päältään ja laittoi sen roikkumaan hellan viereen.
"Voit mennä kävelemään vaikka metsään jos haluat, kunhan et mene ovista ulos." Hän sanoi ja sitten jatkoi: "Minä menen nyt kokoukseen. Älä räjäytä paikkoja." Sitten hän lähti. Söit ruokasi loppuun. Se oli ollut hyvää. lähdit ulos mökistä ja lähdit kävelemään aukion keskellä olevalle ruohoalueelle. Paistinpannu oli sanonut kyllä, että kokous oli vain pojille, mutta uteliaisuus voitti.
Lähdit kävelemään kohti puista punaista mökkiä, jonne paistinpannu oli mennyt. Menit ovesta sisään. Mökissä oli sohva ja nojatuoli, sekä pöytä. Et tiennyt mitä varten se huone oli. Toisella puolella huonetta oli ovi, jonka takana avautui pitkä käytävä suuria suohkukoppeja. Niissä oli kaikissa oma penkki ja kaappi.
Sitten menit takaisin ja kiipesit portaita ylös. Alby aloitti kokouksen.