The maze runner-Ainoa tyttö

Puumaja

"Huomenta söpöliini." Heräsit Newtin kuiskaukseen. Nousit äkkiä ylös. "Säikäytit minut hengiltä!" nauroit ja tönäisit Newtiä. Hän nauroi. Jumituit katsomaan Newtiä. Hän teki samoin. Sitten hän kurottui suutelemaan sinua.
"Ei nyt höpsö!" Sanoit ja läppäsit nauraen Newtiä hiljaa. Hän nauroi. "Anteeksi, mutta se on vaikeaa." Newt nauroi. Hymyilit haikeasti. Thomas ei ollut enää makuupussissaan. "Aijon kertoa tänään tai huomenna myös Thomasille tilanteesta. Hän tulee pettymään niin paljon. Lupasin hänelle, että meidän välillä ei ole mitään." Sanoit surullisesti.
"Ei se haittaa y/n.." Newt sanoi kyynel silmässään.
"Mikä..?" Katsoit Newtiä ihmeissäsi. "Voimme vain esittää, ettemme ole rakastumassa. En halua, että Thomas loukkaantuu. Voimme molemmat menettää hänet." Newt rupesi itkemään. Otit käsilläsi hänen poskistaan kiinni.
"Kuuntele minua Newt. Ei se toimi niin. Kumman tahansa valitsenkin teistä, tulen suremaan toista. Mutta äh.. Haluan valita sinut mutta tuntuisi niin pahalta Thomasin puolesta. Ja toisin päin." sitten olit vain hiljaa. "Särjet sydämmen joka tapauksessa." Sitten Newt oli myös hiljaa. "Annamme sinulle aikaa.. Mutta nyt mennään aamupalalle." sitten hän heitti naamalleen pienen hymyn. Se teki olostasi hieman paremman. "Anteeksi Newt, mutta voinko tulla hieman myöhemmin?" kysyit. "Tottakai, tottakai. Tule sitten kuin haluat." sitten hän silitti kättäsi ja lähti. Jäit miettimään tätä. Tätä kaikkea. Solmua, jonka olit sotkenut. "Tämän takia Alby teki säännön..." kuiskasit.
"En halua olla kummankaan kanssa, haluan olla molempien kanssa." Mietit että olisiko Thomas iloinen sinun ja Newtin puolesta. Olisiko Newt iloinen sinun ja Thomasin puolesta. Et halunnut särkeä ketään, olit jo särkenyt itsesi. Sitten mietit Thomasia, sitten Newtiä. Newt oli romanttinen ja ymmärtäväinen, Thomas oli hauska ja suloinen. Molemmat olivat kovin mustasukkaisia, mutta vain, koska he välittivät. Tarvitsit Newtiä, hän sinua. Tarvitsit Thomasia, hän sinua. Rakastit molempia, mutta eri tavalla. Et vain tiennyt. Et tiennyt kummasta pidit enemmän. Piditkö edes molemmista? Ja jos et pitänyt, kumpi se oli. Newtin kanssa tuntui turvalliselta, Thomasin kanssa ei niin, mutta... Mitä kauemmin salaisit totuutta Thomasilta, sitä enemmän se sattuisi häntä, kun se ilmenisi. Sitten sysäsit ajatuksesi syrjään ja menit syömään. Siellä oli vain muutama syömässä. Newt ei ollut siellä.
"Missä Newt on?" kysyit heti Paistinpannulta.
"Ei ole näkynyt." Paistinpannu sanoi tyynesti. Sitten eräs poika koputti olkapäätäsi.
"Metsässä, Newt meni metsään. Pyörähteli matkalla kuin idiootti." hän kertoi.
"Kiitos, no ehkä hän tulee pian." sanoit.
"Olen Ben. Sinä olet siis y/n. Olet vieläkin iso puheenaihe. Sinulle järjestetään tänään ne tervetuliaisetkin." Ben sanoi ja naurahti.
"Tervetuliaiset? Luulin, että se oli vain yhteinen tapaaminen." sanoit ihmetellen.
"Ei ei. Thomas teki varsinaisen selväksi, että ilta pidettäisiin vain sinun kunniaksiesi. Hän sanoi että sinulla oli kaikille kerrottavaa." Ben sanoi ja lähti mökistä. Sinä Punastuit kun kuulit, mitä Thomas oli tehnyt. Sitten otit ruokaa ja istuit Minhon viereen.
"Miksi et ole juoksemassa?" kysyit Minholta.
"Jään järjestelemään juhlia." Minho kertoi
"Sinun juhliasi."
Punastuit valtavasti.
"Minä en sitten itse tiennyt.. Tai siis, ei tarvitse jättää töitä väliin.." Punastuit uudestaan valtavasti.
"Älä ole niin vaatimaton. Haluamme kaikki, että tunnet olevasi yksi meistä." Minho hymyili.
"Kiitos oikeasti." sanoit ja hymyilit. Olit viemässä astioita, mutta Paistinpannu viittoi jättämään ne siihen. Katsoit häntä ja sitten lähdit. "Meillä on kyllä täällä siivoojat." hän huusi ovelta perääsi. Näytit peukkua ja suuntasit metsään.
"Newt!" huusit puuhun. Kuulit ylhäältä naputusta. Kiipesit ylös.
Newt oli tuonut ylös puulankkuja, joita hän naulasi yhteen.
"Teen tästä jotain puumajan tyyppistä." Newt sanoi ja nauroi
"Jos osaan." hän jatkoi.
"Ihana idea, voinko auttaa?" sanoit innoissasi.
"Olet varsinainen päivänsäde. No, jos haluat, niin saat auttaa." Newt sanoi ja hymyili leveästi. Sitten polvistuit hänen viereen ja aloit asetella lautoja vierekkäin.
"Näyttää söpöltä, kun kielesi tulee ulos keskittyessäsi." Newt nauroi. Sitten hän hiljeni ja siveli poskeasi "Tuollainen söpöily on TÄYSIN kiellettyä!" sitten te molemmat nauroitte ja sitten tartuitte molemmat vasarasta. Newt hymyili sinulle, mutta ilmeesi jähmettyi tällä kertaa haikeaan ilmeeseen.
"Rakastan sinua enemmän ja enemmän, kun olen kanssasi. En tiedä onko se hyvä juttu." Sanoit surullisena.
"Nauti nyt vain hetkestä äläkä surkuttelee, yritä miettiä tätä tilannetta vain kun on sen aika. Okei?" Newt sanoi.
"Okei. Mutta Newt.. Lupaathan, että vaikka mitä tapahtuisi, et ikinä hylkää minua. Oloni on niin turvallinen sinun seurassasi." Sanoit ja hymyilit hiukan. Sitten Newt naurahti ja nosti pikkurillinsä.
"Lupaan." Newt sanoi tuike silmissään. Sitten kättelitte pikkurilleillänne ja nauroitte.
"Ai sinä muistit tuon." Sanoit ja rupesit nauramaan taas.
"Tottakai, lupaan käyttää tätä aina, kun lupaan jotain." sitten hän pysähtyi, mietti ja nosti taas pikkurillinsä. Sitten kättelitte taas etkä voinut estää valtavaa hymyä joka levisi kasvoillesi. Jatkoitte rakentamista, kunnes puun päällä oli suuri lattia. Hioitte lattian ja tarkastelitte sitä.
"Tuon tänne varmaankin patjani." Newt sanoi ja tarkasteli pituuksia. Lattialle olisi mahtunut vaikka iso matto ja iso pöytä.
"Mennäänkö etsimään varastosta tänne tavaraa." Kysyit innoissasi. Newt katsoi sinua ihmeissään.
"Mistä tiedät varastosta." hän kysyi. "Olen utelias, ja noh päivät ovat olleet aika tylsiä." Naurahdit hiukan nolona. "No tutkin itsekin paikkoja aika paljon ekoina päivinä. Mennään nyt." Menitte kohti pientä hökkeliä joka oli aukion vihreän ruohoalueen vieressä. Varastoon kerättiin tavarat, joita ei tarvittu ja muuta turhaa sälää. Varastossa oli muutama huone, jotka olivat täynnä aukinaisia pahvilaatikoita ja arkkuja. Newt löysi sieltä pienen pöydän ja muutaman pienen säkkityynyn. Sinä löysit jouluvalojen kaltaisen valonauhan ja maton. Tarkastelitte toistenne löytämiä tavaroita. Newt nyökkäsi ja juoksitte äkkiä takaisin metsään. Sitten Newt kiipesi ylös ja otti tavarat vastaan. Järjestelitte yhdessä tavaroita ja saitte aikaan suloisen ja kotoisan lopputuloksen. Newt heitti makuupussinsa lattian nurkkaan.
"Et ole syönyt mitään koko päivänä. Minulla on jo nälkä. Aamupalasta on neljä tuntia." sanoit Newtille, joka oli ilmeisesti unohtanut ajankulun. "Haetaan ruoat tänne." Hän ehdotti ja nyökkäsit innokkaasti.
"Menemme ulos syömään." huikkasit Paistinpannulle, joka oli työn touhussa keittiössään. Hän nosti kätensä vastaukseksi. Järjestelitte siististi astiat pienelle pöydälle, sitten menitte vastapäätä istumaan polvillenne säkkituolien päälle. Sitte ja nauroitte ja söitte. Newt haki välissä lisää ruokaa.
Kun olitte aivan täynnä, juttelitte ja Newt yritte selkeästi kaikilla tavoilla naurattaa sinua. Se toimi kyllä ja sai sinut unohtamaan Thomasin aina välillä, mutta aina kun mietit häntä, hymysi hyytyi. Silloin Newt taas kertoi jotain hauskaa ja nauroit taas. Se oli hänen supervoimansa. Olitte käyttäneet syömiseen ja juttelemiseen jo ainakin kolme tuntia ja ilta alkoi hämärtyä. Newt laittoi valonauhan päälle. Se valaisi kauniin lämpimästi, ei liian kirkkaana. Sitten hän otti pöydän yli käsistäsi kiinni.
"Mitä?" kysyit ja nauroit, kun Newt vain tuijotti sinua.
"Tiedätkö sen tunteen, kun haluaisit vain tuijottaa toista ikuisuuden?" hän sanoi katse naulittuna sinuun.
"Mitä sanoin siitä söpöilystä?!" Kikatit ja sekoitit hänen hiuksensa.
"Ja pyh kuka nyt söpöilee!" huusi ja sekoitti takaisin sinun hiuksiasi. "Helvetin helvetti!" hän kirosi yhtäkkiä. Tämä sai sinut säikähtämään. Katsoit häntä ihmettyneesti.
"Se juhla! Se juhla sinulle! Se alkoi jo muutama minuutti sitten!" Newt nousi nopeasti ylös.
"Mene sinne nopeasti ja kerro että vaihdan nopeasti vaatteet." ehdotit ja juoksit suihkuhuoneille vaihtamaan vaatteita. Laitoit päällesi mustan mekon. Se näytti päälläsi kivalta, mutta se oli hiukan pieni. Sinulla ei ollut aikaa vaihtaa sitä. Harjasit nopeasti hiuksesi ja laitoit päällesi siistimmät kengät. Sitten juoksit leiritulelle niin nopeasti, kuin jaloistasi pääsit.