The maze runner-Ainoa tyttö

Labyrintti

"Siitä, jonka sait suihkussa." Newt naurahti hölmistyneenä.
"Mitä?" kysyit ihmeissäsi.
"Etkö muista..." Newt jähmettyi.
"Sait tänään suihkussa kohtauksen ja Kuulit ääniä päässäsi." Newt selitti. Kurtistit vain kulmiasi. Newt selitti sinulle kaiken. Et ollut tosiaan muistanut mitään.
"Sinun pitää kirjoittaa kaikki mitä kuulet heti jos kohtauksia tulee lisää." Newt sanoi. Olit hieman hämilläsi, niin kuin oli myös Newt. Haitte ruokaa ja menitte istumaan Thomasin viereen.
"Minä ja y/n haluaisimme kertoa jotain." Newt sanoi ja istui vastapäätä Thomasia. Sydämesi hyppäsi kurkkuusi.
"Mitä ihmettä Newt?" Kuiskasit Newtille paniikissa.
"Y/n haluaa juoksijaksi." Newt kertoi. Thomas melkein purskautti vedet päälleen.
"Korjaan, y/nin pitää päästä juoksijaksi." Hän painotti. Säikähdyksesi oli mennyt ohi. Thomas katsoi ensin sinua, sitten taas Newtiä. "Eip, ei käy. Ei missään nimessä." Thomas sanoi tyynesti.
"Kuulitko mitä sanoin? Hänen TÄYTYY." Newt sanoi vakavissaan. Thomas jähmettyi.
"Miksi ihmeessä Newt? Tiedät varsin hyvin, kuinka hiton vaarallista siellä on! Haluatko tapattaa hänet?" Thomas korotti ääntään.
Tunsit olosi taas niin mitättömäksi. Miksi sinä et selviäisi labyrintissä, kun kaikki muutkin selvittävät.
"Miksi hän ei voisi olla juoksija?" Newt kysyi tyynesti. Thomas naurahti.
"Naurettavaa, ei ikinä." Thomas sanoi. Kyynel tipahti poskellesi.
"Mitä nyt Y/n?" Thomas kysyi nopeasti.
"Niin, olenkin niin heikko, etten itse ikinä voisi olla juoksija. Ja olen varmaan niin tyhmäkin." Pyöräytit silmiäsi ja lähdit. Kuulit Newtin huutelevan sinua takaisin.
"Katso mitä teit, luuletko, että hänestä tuntuisi tuon jälkeen, että on yksi meistä?" Newt sanoi Thomasille.
"En tarkoittanut sitä. Se on vain... Vaarallista." Thomas änkytti. Et tiennyt minne menisit. Newt löytäisi sinut heti puumajasta.
Menit erään rakennuksen taakse istumaan.
"Y/n!" Kuulit Thomasin huudon ja painauduit kiinni seinään. Thomas löysi sinut.
"En halua nyt puhua Thomas." Sanoit ja olit nousemassa, mutta Thomas piti sinut alhaalla. Sitten hän istui viereesi.
"En tarkoittanut sitä, että olisit heikompi kuin muut. Y/n, tarkoitin sitä, että en halua sinulle tapahtuvan mitään. Ymmärrätkö?" Thomas vakuutti.
"Et sinä päätä sitä. Minun TÄYTYY päästä labyrinttiin." Sanoit Thomasille.
"Mutta miksi?" Thomas ihmetteli. "Sille on syynsä." sinä kerroit. "Näköjään Newt tietää aika paljon enemmän kuin minä." Thomas sanoi surullisena.
Suutelit häntä.
"Älä." sanoit.
"Mitä?" Thomas ihmetteli.
"Älä sano noin Thomas." Sanoit ja suutelit häntä taas.
"Haluatko labyrinttiin takiani?" Thomas kysyi. Naurahdit ja sitten nousit.
"Nähdään, tulen tänään takaisin nurmelle nukkumaan." Sanoit Thomasille, sitten kävelit pois. Sinua ahdisti taas.
"Mikä sotku." sanoit itsellesi. Menit pakkaamaan makuupussiasi puumajaan, mutta Newt oli siellä. "Mitä sinä teet? Etkö enää nuku täällä." Newt kysyi ihmeissään.
"En voi olla täällä ikuisuutta. Voin kyllä tulla joskus takaisin." sanoit Newtille.
"No, kai voit jäädä illaksi?" Newt kysyi varovasti.
"Kuinka myöhään?" kysyit.
"kumpa olisit niin pitkään kuin voit." Newt hymyili. Sitten hän suuteli sinua ja nousi polvilleen. Näit vain valoa silmissäsi. Olit yhä enemmän rakastunut Newtiin. Rakastit häntä. Rakastit häntä, mutta vetäydyit pois. Newt ensin katsoi ihmeissään, sitten hän katsoi lattiaan surullisena. "Rakastan sinua Newt, rakastan sinua niin paljon." Sanoit Newtille ja nauroit.
"Rakastat myös Thomasia." hän sanoi ja naurahti.
"Rakastan sinua enemmän." Sanoit Newtille ja nostit hänen päänsä. Sitten taas suutelit häntä. Aika kului nopeasti Newtin kanssa. Olit onnellinen. Tuntui kuin satoja perhosia olisi lennellyt vastassasi. Olit taivaassa, vain sinä ja Newt. Toivoit, että Newt tuntisi samoin. Sitten Newt vetäytyi pois:
"Tuntuuko sinustakin-"
"Kuin leijailisimme, kuin olisimme vain me kaksi koko maailmassa, kuin olisi vain, tarkoitettu näin. Kyllä." jatkoit. Newt punastui. Ensimmäistä kertaa nähdessäsi hän punastui. "Rakastan sinua." Newt nauroi. "Rakastan sinua." Sanoit Newtille. "Rakastan sinua." hän vielä kuiskasi ja suuteli taas sinua. Nauroitte paljon yhdessä. Olit rakastunut, rakastunut, rakastunut...

Kävelit makuupussisi kanssa onnellisena Thomasin ja Teresan luokse, mutta näit jotain, mitä et halunnut nähdä. He suutelivat. Thomas ja Teresa suutelivat.
Thomas näytti olevan ihan yhtä lailla siinä mukana, kuin Teresa. Sinua sattui kovasti. Ehkä Thomaskaan ei ollut oikeasti tarkoittanut sitä mitä oli sanonut. Sinua sattui, vaikka olit juuri itse suudellut Newtiä. Thomas oli luvannut.
Kyyneleet valuivat poskillesi, mutta kävelit vain tyynesti Thomasin viereen ja asettelit makuupussisi maahan. Thomas melkein hyppäsi ilmaan, kun näki sinut.
"Y/n! Minä en... Teresa, tulet vielä katumaan tätä." Thomas sanoi ja juoksi viereesi.
"Y/n, katso minua! Sinun pitää nyt kuunnella." Thomas hätääntyi. Käännyit katsomaan Thomasia. Kyyneleet polttivat kasvojasi. Teresa juoksi pois paikalta.
"Joo joo, et voinut sinulle mitään. Syytä vain Teresaa kaikesta, mutta sinä pidät hänestä, okei. Tiedän sen, ja sinäkin tiedät. Et vain halua myöntää sitä." sanoit ja yritit hymyillä.
"En halua pitää hänestä, vihaan häntä. Hän pilaa minut. En oikeasti voi sille mitään." Thomas sanoi ja alkoi itkeä.
"Ehkä on sitten parempi näin, jos et voi sille edes mitään. Sitten et voi, mutta en halua, että valehtelet." Itkit. Omat sanasi satuttivat sinua. Kuinka kehtasit sanoa noin. Itsekin valehtelit koko tämän ajan.
"Mutta en ikinä kadota tunteitani sinuun." Thomas sanoi ja yritti tukahduttaa kyyneleitään.
"Et voi olla molempien kanssa. Voit päättää, että olet ilman minua, mutta et voi näköjään vastustaa Teresaa ollenkaan." sanoit. Thomas selkeästi tajusi sen itsekin.
"Tätä on vaikea selittää. En ole onnellinen Teresan kanssa. En tule ikinä olemaan niin onnellinen hänen kanssaan kun olen ollut niin onnellinen sinun kanssasi." Thomas kuiskasi.
"Mm.. Sitten se on niin, mutta en voi olla kanssasi, jos et voi Teresalle mitään." Sanoit ja nyökytit hitaasti, pettyneesti.
"Mutta-"
"Ymmärsitkö?!" huusit. Thomas lähti pois. Oli pimeää. Et nähnyt minne hän meni. Pala nousi kurkkuusi, kun mietit saattajia ja labyrinttiä. Vaistosi pakotti sinua lähtemään Thomasin perään. Juoksit ja juoksit. Kuulit Thomasin itkevän labyrintin oven edessä.
"Thomas, tule... Tule pois sieltä." Sanoit itku kurkussa.
"En ansaitse sinua, sinun huomiotasi, tai Teresaa. Olen vain roskaa, olen pettäjä, valehtelija." Thomas sanoi ääni väristen.
"Jos menet labyrinttiin, tulen mukaasi." sanoit varmana.
"Et tule, ovet menevät kiinni minä hetkenä hyvänsä." Thomas sanoi. Sitten hän astui lähemmäksi ovea. "Thomas ei." sanoit ja juoksit tämän kiinni. Tarrasit hänen kädestään. "Päästä irti y/n, päästä irti." Thomas itki. Hän yritti repäistä kättään irti. Ovien sulkeutuminen alkoi. Aukion ylle syttyi valtava meteli. Thomas repäisi kovaa ja kätesi irtosi Thomasista. Thomas juoksi suoraa päätä labyrinttiin.
"HYVÄSTI!" Huusit äänihuulesi riekaleiksi. Thomas vilkaisi sinua Labyrintistä.
"Hyvästi." Thomas kuiskasi. Pudistit päätäsi Thomasille.
"HYVÄSTI NEWT, HYVÄSTI CHUCK, HYVÄSTI MINHO, HYVÄSTI SAM, HYVÄSTI PAISTINPANNU!" Huusit viimeisenä. Sitten juoksit labyrinttiin. Ovi sulki viimeiset senttisä perässäsi. "MITÄ SINÄ TEIT!?" Thomas itki.
"Y/n ei!!" Thomas lysähti polvilleen. "Me selvitään täältä." sanoit ja halasit Thomasia.
"En halua selvitä." Thomas sanoi. "Sitten en halua minäkään." sanoit ja nauroit.
"Ei Y/n sinä haluat. Tiedän sen." Thomas hieroi otsaansa. Kuulitte saattajan ääniä.
"Nouse. Nyt me taistelemme."