The maze runner-Ainoa tyttö

Erossa

Kiitos super paljon 500 lukijaa!

"Mutta milloin nämä sitten
vaihdetaan takaisin?" Newt kysyi. Alby tuijotti hetken seinää.
"Sille ei ole tarvetta." Hän sanoi tyynesti.
"Mitä!" Sinä säiköhdit. Katsoit Newtiä hätäisesti.
"Mikä ongelma siinä on. Kertokaa." Alby sanoi ja tuijoitti teitä kysyvästi. Newt otti kädestäsi kiinni ja nosti sen polvelleen.
"Koska rakastamme toisiamme." Newt sanoi päättäväisesti.
"Näköjään sillä on huonot seuraukset." Alby sanoi hitaasti silmät naulittuna kätsiinne. "Muistat kyllä miksi tein säännön." Hän jatkoi ja katsoi Newtiä.
"Varmaan sillä on vielä huonommat seuraukset jos olemme erossa toisistamme." Sanoit hitaasti. "Rakkautta ei ole täällä Aukiolla. Eikä kuulu olla." Alby sanoi ja pyysi Newtiä poistumaan.
Katsoit Newtiä ja siten vihaisesti Albyä. Newtin silmistä näkyi suru. Se teki sinut ahdistuneeksi.
Newt pamautti oven kiinni niin, että Alby säikähti.
"Miksi teet näin." Kysyit ja katsoit Albyä vihaisesti. Inhosit häntä. "Rakkaus on täyttä roskaa. Toinen kuolee ja vie toisen mukanaan. Täällä ei ole varaa sellaiselle." Alby sanoi. Hänen ilmeensä ei värähtänyt. Nielaisit sanasi ja siirsit katseesi lattiaan.
"Nukut täällä tästedes. Minun, Minhon ja Paistinpannun kanssa. Et voi enää nukkua metsässä." Alby ilmoitti ja nousi ylös tuolilta.
Tämä säikäytti sinut. Et voinut nähdä Newtiä ollenkaan, edes iltaisin puumajassa. Kaikki teidän lapuissanne oli eri. Ruokavuorot, työvuorot, lisävuorot.
"Mutta miksi?" kysyit.
"Tarkkailen vähän aikaa ainakin menojasi ja autan pääsemään uuteen rytmiin." Alby sanoi.
"Miksi et sitten auta Newtiä?" Kysyit ärsyyntyneesti.
"Hän osaa hoitaa omat asiansa." Alby huokaisi.
"Noniin, nyt sitten puhutaan siitä labyrintistä." Hän vaihtoi puheenaihetta.
"Haluan kuulla kaiken. Ihan kaiken." Alby painotti.

"No öm... Aloitan siitä, kun pari päivää sitten ennen, kun jouduin labyrinttiin, sain suihkussa jonkinlaisen... Kohtauksen? Tosiaan ensin minua pyörrytti, sitten tunsin viiltävää kipua ja päänsärkyä, kaikkialla.
Pian aloin kuulemaan ääniä ja kipu lakkasi aina, kun kuulin äänen. Ääni kuulosti naiselta, hyvin nuorelta, ehkä minun ikäiseltäni. No, hän sanoi, että minä voin keksiä jotain mitä muut eivät ja että minun pitää mennä labyrinttiin.
Sitten hän ei enää sanonut mitään. Kipu jatkui hetken ja sitten se helpotti hieman. Pystyin silloin jo nousta ylös ja menin töihin." Selitit ja huokaisit.

"Siis, nuoren naisen ääni, joka ohjeisti sinua menemään labyrinttiin?" Alby katsoi sinua hieman kummaksuen. "En keksisi tällaista päästäni." Sanoit vakavasti. Alby nyökkäsi
"Kerro lisää." Hän kehotti.

"No. Kerroin siitä ainoastaan Newtille. Mietimme, että ehkä joku yrittää auttaa meidät ulos, mutta emmä tiedä miksi ja miten hän tekee sen. Ja miksi minä, miksi juuri nyt." Sanoit.
"Ymmärrän." Alby sanoi ja mietti.

"Sitten kun jouduin Thomasin kanssa labyrinttiin, aloin vähän aijan päästä tuntemaan kipua ja yritin vain olla huutamatta kivusta. Thomas auttoi minut istumaan ja sitten taas silmissäni pimeni. Kuulin sen saman äänen."
Alby jähmettyi.
"Hän pyysi minua nousemaan ylös ja sanoi, että yrittää puhua koko ajan, jotta minua ei sattuisi. Sitten hän alkoi kertomaan reittiä. Sanoi, että mihin pitää kääntyä, ettemme törmäisi saattajiin. Hän myös kuuli mitä minä sanoin. Sitten kun aurinko alkoi nousemaan, hän hieman hätääntyi. Se oli erikoista. Hänen äänensä oli ollut ennen niin tyyni. Yhtäkkiä hän vain lopetti puhumisen. Uskon että hänen avullaan pääsemme varmasti joskus ulos täältä." Sanoit ja henkäisit syvään.
"Miten sait kohtauksen. Yhdistääkö niitä jokin tai teitkö jotain saman kaltaista ennen kumpaakin kohtausta?" Alby kyseli.
"No, ensimmäisellä kerralla olin aamulla suihkussa, toisella kerralla olin riidellyt Thomasin kanssa. Joten en usko.. Mutta veikkaan että tämä kaikki ei ole pääni sisälle. Uskon että ääni on jonkun oikean ihmisen." Sanoin ja ähkäisit.
"Miten se olisi mahdollista? Miten hän pystyisi puhumaan vain sinulle ja vasta nyt?" Alby kysyi.
"En tiedä, mutta minun pitää päästä aina välillä käymään labyrintissä." Sanoit.
"Hyvä idea." Alby nyökkäsi. Silloin Minho tuli sisään mökkiin.
"Menen nukkumaan. Hei y/n." Hän sanoi.
"Istuppa hetkeksi." Alby viittoi Minhoa istumaan. Minho kallisti hieman päätään ja sitten istui.
"Sinä saat kunnian opettaa y/niä juoksemaan labyrintissä." Alby sanoi. "Hän auttaa meidät vielä ulos täältä." Hän jatkoi.
"öm okei." Minho sanoi hieman ihmeissään.
"Selitän kaiken myöhemmin." Alby sanoi ja taputti Minhoa hänen olkapäälleen.
"Minulla on huomenna tuplavuoro, niin käykö ylihuomenna?" Kysyit Albyltä.
"Se on Minhosta kiinni." Alby katsoi Minhoa ja sitten taas sinua.
"Kyllä se käy." Minho sanoi ja nyökkäsi.
"Hyvää yötä." Hän huikkasi.
"No, sinunkin olisi hyvä mennä nukkumaan nyt." Alby sanoi ja nyökkäsi kohti portaita. Sitten hän itse lähti mökistä. Kiipesit varovasti ylös.
"Mikä näistä on vapaa?" Kysyit Minholta joka oli omassa sängyssään. "Newtin vanha." Hän sanoi ja osoitti sänkyä, jossa sillon kerran nukuit. Nyökkäsit ja kömmit uuteen sänkyysi. Nuuhkaisit pitkään tyynyliina, joka tuoksui Newtiltä. Halasit tyynyä ja kyyneleet valuivat poskillesi. "Tiedätkö miksi Newt ei enää halua nukkua täällä?" Minho kysyi.
Pyyhit äkkiä kyydeleesi etkä katsonut Minhoa kun vastasit.
"Öm hän halusi nukkua metsässä." Sanoit nopeasti.
"Ai okeei.. Hetkonen, etkös sinä nukkunut siellä myös." Minho kysyi ihmeissään.
"Kyllä mutta öm." Sanoit nolostuneena.
"Oletko nykyään Newtin kanssa? Kuulin mitä Thomas teki, ikävä juttu." Minho kysyi.
"En ole kummankaan kanssa. Hyvää yötä." Sanoit nopeasti ja aloit taas itkeä. Sinulla oli nyt jo ikävä Newtiä. "Onko kaikki ihan hyvin?" Minho kysyi varovaisesti.
"On, on kaikki on hyvin." Sanoit ja tiesit, että Minho kyllä kuuli sinun itkevän.
"Voit kertoa minulle, ei ole tietenkään pakko." Minho sanoi.
"Kiitos mutta ei kiitos." Sanoit. Silloin Paistinpannu astui sisään.
"Ai hei Y/n." Hän sanoi hieman ihmettyneenä. Pidit vain naamasi painettuna tyynyä vasten ja Mutisit jotain vastaukseksi.
"Alby käski Y/nin tulla nukkumaan tänne ainakin viikoksi." Minho kertoi Paistinpannulle.
"Ai okei. Mikä muuten se sinun ja Newtin juttu oli?" Paistinpannu uteli. "Hän ei kai nyt jaksa puhua, väsyttää varmaan eikö?" Minho sanoi ja kysyi sinulta. Nostit vain peukalosi ylös ja pidit pääsi tyynyssä.
"Ai okei." Paistinpannu huokaisi.
"No hyvää yötä." Hän sanoi ja kömpi sängylleen.
Oli kulunut ehkä tunti itkien, kunnes Alby tuli hiljaa huoneeseen. Muut olivat varmasti jo nukahtaneet.
Alby toimi hitaasti ja mahdollisimman hiljaisesti.
"Alby" Kuulit Minhon kuiskaavan hiljaa. Pystyit ehkä juuri ja juuri erottamaan Albyn pimeästä huoneesta.
"Mitä olet tehnyt Y/nille? Kuulin hänen itkunsa niin pitkään, kunnes nukahdin. Uskon, että hän on vieläkin hereillä." Minho sanoi ja yritti kuiskata mahdollisimman hiljaa. Henkeäsi ahdisti kun yritit pidätellä itkua.
"Varmaan häntä ärsyttää se karkaamisjuttu." Alby sanoi ja käveli sängylleen. Et kuullut Albyn äänessä pientäkään sääliä. Ehkä hän ei koskaan ollut rakastanut ketään.
"Hyvää yötä." Hän kuiskasi. Yritit nukahtaa, mutta et pystynyt kunnolla. Saatoit nukahdella pieniksi ajoiksi, mutta sitten taas heräsit ja olit ainakin viisi minuuttia hereillä. Pian näit jo auringonvalon, joka pilkisti verhojen välistä.
Silloin Minho, Alby ja Paistinpannu heräsivät. Kaikki saman kymmenen minuutin sisällä. Tihrustit kelloa. Uusi työvuorosi alkoisi vasta kahdelta. Paistinpannu ja Alby lähtivät huoneesta.
"Y/n, oletko hereillä?" Minho kuiskasi varovasti.
"Joo" vastasit väsyneesti. Silmiäsi kirveli.
"Oletko varma, ettet halua puhua siitä eilisestä?" Minho kysyi.
"Olen varma. Kaikki on ihan hyvin." Sanoit ja pyyhit tyynyäsi, joka oli vieläkin märkä kyynelistä. Olit nukkunut ehkä kolme tai neljä tuntia. "Okei. Olin vain sanomassa, että yritä sinä vain nukkua. Me lähdetään kaikki töihin, niin ettet ihmettelisi missä olemme." Minho selitti.
"Jep. Kiitos" Sanoit ja kääriydyit peittoosi. Minho vetäisi verhon kokonaan kiinni ja lähti huoneesta. Mietit Newtiä etkä saanut enää unta. Halusit nähdä Newtin. Sinun täytyi nähdä Newt, kuulla hänen äänensä. Halata häntä taas.