The maze runner-Ainoa tyttö

Vihdoin Kaksin

Kun astuitte labyrinttiin, muistot yöstä siellä Thomasin kanssa valahtivat mieleesi. Ne ahdistivat sinua. Labyrintissä oli ollut kuumottavaa ja yksinkertaisesti hirveää. Jos olisit saanut itse päättää, et olisi enää ikimaailmassa mennyt sinne, mutta päätit olla mukisematta. "Minho parkaa, joutuu juoksemaan täällä karussa ja kosteassa labyrintissä päivät pitkät aamusta iltaan, varmaan rankkaa." Ajattelit. Minho näytti siltä, ettei se haitannut häntä. Tai ehkä hän oli vain niin tottunut siihen, tai ehkä hän vain halusi niin kovasti pois, et tiennyt.

Olitte jo juosseet noin vartin sanomatta sanaakaan, kunnes Thomas tuli luoksenne.
"Löytyikö mitään?" Minho kysyi. Te kaikki kolme pysähdyitte. Thomas hengitteli tovin nojaten käsillään polviinsa, sitten hän nousi ylös.
"Ei, ei yhtään mitään." Thomas vihdoin sanoi henkeään haukkoen.
Näit sivusilmällä kuinka Thomas vilkuili sinua aina välillä. Et halunnut katsoa Thomasia.
"Y/nillä on mennyt tosi hyvin." Minho kertoi.
"Kiva kuulla." Thomas sanoi ja katsoi sinua. Silloin katsoit myös häntä, katsekontakti. Ei enää ikinä, ei Thomasin kanssa. Se oli kamalaa.
Tänään tekisit sen, selvittäisit kunnolla välisi Thomasin kanssa. Et kestänyt tätä enää. Aina kun näit hänet, tuli masentava oli. Kaipasit Thomasia. Hän oli ollut aina niin kiltti. Haluaisit olla vielä Thomasin ystävä, jos se kävisi hänelle mitenkään.

Hieman lyhyeksi jääneen juoksemisen jälkeen pääsitte suihkuun ja matka suihkuille oli kiusallisen hiljainen.
"Minho, voisitko mennä syömään ennen suihkua? Niinkun nyt." Vihjasit Minholle, jotta saisit olla rauhassa kahden Thomasin kanssa. Minho hetken aikaa ihmetteli, mutta onneksi hän tajusi mitä halusit.
"Ai, joo. Minä menen." Minho sanoi nopeasti.
"Kiitos." Viitoit suullasi Minholle.

Thomas käveli vähän edessäsi, ja heti kun Minho käänsi selkänsä ja lähti Paistinpannun mökille päin, niin juoksit Thomasin kiinni.
"Thomas, meidän pitää puhua, nyt." Sanoit päättäväisesti.
"Sanoit, ettei meillä ole puhuttavaa." Thomas sanoi.
"Thomas, me ei olla puhuttu moneen päivään kunnolla, en kestä sitä." Kerroit.
"Miten niin sinä et kestä, sinäkö olet se, jolla on tässä rankkaa?" Thomas sanoi. Et oikein tiennyt oliko Thomas vihainen sinulle vai itselleen.
"Thomas, olet ihana ihminen, enkä kestä sitä että menetän sinut, olen kai jo menettänyt. En halua menettää sinua okei?" Sanoit, olit korottanut ääntäsi paljon, sitten tajusit vähän rauhoittua.
"Kuule Thomas, rakastan sinua valtavasti, mutta silloin kun olimme yhdessä, taisin sekoittaa ne kaksi tapaa rakastaa. Rakastan sinua ystävänä." Selitit. Thomas katsoi sinua hiljaa. Huomasit kyyneleet hänen silmissään. Vihdoin hän hymyili pienesti.
"Kaipaan sinua ihan äärettömästi." Thomas sanoi.
"En minäkään halua menettää sinua. Olet parasta mitä minulle on tapahtunut. Ja ehkä joku päivä voin samaistua sinuun, että rakastan sinua vain ystävänä." Hän jatkoi.
"Se on okei. Ota aikasi. Ei rakkaus niin vain katoa." Sanoit rauhallisesti.
Sitten halasit Thomasia ja onnen kyyneleet tulivat silmiisi. Olit niin kaivannut tätä. Ehkä olit itsekin tajunnut sen vasta nyt. Rakastit Thomasia ystävänä, olit aina rakastanut häntä vain ystävänä. Et vain ollut tajunnut sitä.

Sitten kävelitte yhdessä suihkuille ja kävelitte yhdessä suihkukäytävää.
"Muistatko-" Thomas aloitti.
"Muistan." Sanoit ja laitoit kätesi Thomasin olkapäälle. Hän näytti apealta.
"Haluan vain päästä yli tästä. En voi edes käydä normaalisti suihkussa." Thomas sanoi ja tuijotti suihkukoppia.
"Se on okei. Kyllä se pian hellittää." Sanoit ymmärtäväisesti.
"Kiitos Y/n. Uskon, että kaikki menee nyt parempaan päin." Thomas sanoi ja naurahti. Katsoit vain Thomasia ja hymyilit.
"Ehkä voimme tehdä kaikkea mitä teimme myös ystävämielessä." Mietit.
"Ai käydä yhdessä suihkussa, Newt varmaan tykkäisi." Thomas sanoi ja naurahti taas.
"Hahha. Joo, Newt olisi varmasti iloinen." Sanoit. Newt, kaipasit häntä taas. Sen jälkeen tuli hetken hiljaisuus.
"Kuule Thomas, olet tosi rakas minulle." Sanoit ja halasit häntä vielä kerran ennen kuin menit suihkuun.
"Sinä myös." Hän sanoi ja heilautti kättään ennen kuin katosi suihkukoppiinsa.
"Mennäänkö yhdessä syömään tämän jälkeen?" Thomas kysyi.
"Tottakai." Vastasit.
Olit iloinen että sait välit sovittua Thomasin kanssa, mutta Newt, Newtin miettiminen sai sinut painumaan taas alas. Mietit aikaa, kun sait vielä olla Newtin kanssa ihan rauhassa, kun olit Thomasin ja Newtin, molempien kanssa hyvissä väleissä. Se kaikki voisi nyt taas jatkua, jos Albyä ei olisi. Olit päivien aikana alkanut vihaamaan häntä, hän erotti sinut ja Newtin, hän ei ymmärtänyt, vaikka kerroitte, että rakastitte toisianne, hän kirjoitti teille eri järjestelyt, vaikka tiesi kuinka paljon välititte toisistamme, hän katsoi sinua ilme värähtämättä kun itkit, hän, Alby, hän ei vain ymmärtänyt mistään mitään.

Käänsit suihkun pois ja kuvasit itsesi pyyhkeeseen ja puit puhtaat vaatteet päällesi. Sitten menit suihkukäytävälle odottamaan Thomasia. Säikähdit, kun suihkukäytävän ovi aukesi. Vilkaisit poikaa ja melkein kiljaisit, Newt, se oli Newt.
Juoksit rutistamaan häntä ja melkein taas itkit.
"Hei prinsessa." Hän kuiskasi ja silitti päätäsi samalla, kun halasi sinua.
"Sinä se olet päivä päivältä kauniimpi." Newt katsoi sinua ja sanoi. Punastelit vain ja suutelit Newtiä. Sitten taas vain halasit häntä.
"Mietin sinua juuri, mietin sinua koko ajan." Sanoit surullisena.
"Kyllä Alby vielä muuttaa mielensä, ei tämä voi jatkua näin, rakastan sinua liikaa." Newt sanoi.

Olit kokonaan unohtanut Thomasin, kunnes tajusit hänen tulevan ulos hänen suihkukopistaan.
"Hei Newt." Hän sanoi. Thomas näytti kai ihan iloiselta.
"Ai ööh, hei." Newt sanoi surullisena.
"Ei hätää Newt, me sovimme välimme, ja on tärkeää, että teilläkin on kaikki hyvin eikö?" Kysyit.
"Kaikki on ihan hyvin." Thomas sanoi ja hymyili Newtille. Sitten he kättelevät ja Newt veti hänet halaukseen.
"Hyvä." Newt sanoi ja käänsi katseensa sinuun. Kaikki oli nyt mahtavasti Thomasin kanssa.
"No, umm, meidän varmaan pitää mennä." Sanoit hieman turhautuneena. Olisi kiva mennä syömään Thomasin kanssa, mutta Newtiä näit vain hyvällä tuurilla ehkä kerran parissa päivässä.
"Se on okei, tiedän kuinka paljon haluatte olla toistenne kanssa, varsinkin kun ette voi muuten nähdä." Thomas sanoi ymmärtäväisenä.
"Tietävätkö kaikki, ettei me saada nähdä?" Newt kysyi.
"Kyllä, Alby kertoi kaikille." Thomas sanoi. Sisälläsi kiehui, kuinka se saattoi olla niin tärkeää Albylle, että emme saa nähdä.
"Ai." Newt sanoi apeana.
"Ei hätää, kyllä me järkätään se jotenkin." Yritit rauhoitella Newtiä, joka oli selkeästi myös vihainen Albylle.
"No, ömm. Meidän varmaan sitten.. Pitää mennä." Sanoit vastenmielisesti. Joo, Thomasin kanssa syöminen olisi varmana ihan kivaa, mutta Newtiä näit ehkä hyvällä tuurilla kerran parissa päivässä. Newt katsoi sinua alakuloisena.
"Ei hätää Y/n, voit jäädä tänne Newtin kanssa. Tiedän, kuinka paljon tykkäätte olla yhdessä." Thomas sanoi.
"Oikeasti, kiitos Thomas." Sanoit ja halasit häntä nopeasti. Hän heilautti kättään ja lähti suihkukäytävältä.

"Vihdoin kaksin." Newt sanoi ja suuteli sinua. Välillä sinun piti vetäytyä pois vain nauraaksesi. Olit taas niin onnellinen, Newt teki sinut onnelliseksi.
"Rakastan sinua niin paljon." Kuiskasin hiljaa.
"Rakastan sinua enemmän kuin ketään tai mitään muuta." Newt kuiskasi.
"Lupaan." Hän jatkoi ja nosti pikkurillinsä lupausta varten.

Siinä sitten olitte, seinää vasten ja Newt suuteli sinua, kun Chuck astui sisään. Tosissaan, kaikista mahdollisista Chuck, pieni hölmö pallero.
"Ohho." Chuck kikatti. Katsoit Newtiä joka oli punainen kuin tomaatti. Naurahdit hieman sille, miltä Newt näytti.
"Ei hätää, en kerro kenellekkään." Chuck sanoi. Onneksesi hän vaikutti olevan tosissaan.
'Ei hätää, en kerro kenellekkään.' se jäi päähäsi. Muistit, kun salakuuntelit Albyn kokousta ja Newt tuli ovesta ulos.
'Mitäs neiti täällä tekee?' Hän kysyi silloin. Sitten hän lupasi, ettei kerro minun salakuuntelevan. Kaipasit niitä aikoja, kun olit vasta tullut Aukiolle.
Chuck lähti siivoamaan jonkun pojan koppia, joka oli aivan käytävän perällä.
"Hei hei Newt." Sanoit apeana. Ette voisi enää olla kahden. Saakelin Chuck.
"Hei odota Y/n. Keksin jotain." Newt kuiskasi äkkiä.
"Kerro nopeasti." Sanoit.
"Kirjeet, kirjoitetaan niitä. Kirjoitetaan niihin miten menee ja mahdollisesti aikoja, jolloin voisimme nähdä." Newt selitti.
"Newt, miten en ole keksinyt tätä aikaisemmin." Syytit itseäsi.
"No, ainakin nyt sitten, mutta lupaa kirjoitella." Newt kuiskasi. Teitte pikkurillivalan taas.
"Rakastan sinua." Sanoit vielä ja suutelit häntä.
"Rakastan sinua." Newt sanoi ja päästi hieman vastenmielisesti käsistäsi irti.
"Hei hei." Sanoit ja vilkaisit vielä ovella taaksesi Newtiä, joka jäi tuijottamaan sinua apeana.