The maze runner-Ainoa tyttö

Syy tälle kaikelle

Kiitos paljon 600 lukua!

Lähdit aamupalalle, vaikka
ruokavuorosi ei ollut vielä. Sinulla oli kurniva nälkä ja huono olo.
Menit Paistinpannun mökille tarkoituksella eläinaitauksen läheltä, jotta saattaisit nähdä Newtin. Vilkuilit latoon, mutta olit liian kaukana. Kun aloit kävelemään lähemmäksi, Kuulit Newtin äänen. Valtava hymy nousi kasvoillesi, vaikka Newtin ääni oli haikea.
Näit Samin tulevan ulos ladosta. Yritit olla liikkumatta aidan vieressä, mutta Sam näki sinut.
"Hei Y/n, ethän tullut moikkaamaan Newtiä?" Hän kysyi. Ilmeisesti Alby oli tehnyt Samillekkin selväksi, että ette saaneet nähdä.
"Ei, um en. Tulin pyytämään anteeksi siitä eilisestä." Sanoit nopeasti.
"Ai, selvä. No saat anteeksi." Sam sanoi.
"Hyvä. Ja teen sitten tuplavuoron illalla." Kerroit.
"Joo kuulin." Sam sanoi ja lähti eläinten luokse säkkien kanssa. Silloin menit äkkiä ikkunaan. Newt oli sisällä, ei muita.
Koputit ikkunaan ja Newt havahtui ajatuksistaan äkkiä. Sitten hän hymyili ja tuli ladosta ulos.
Juoksit aidalle ja hyppäsit sen yli niin nopeasti, kun pystyit.
"Y/n!" Newt huudahti innoissaan. Halasit häntä tiukasti ja hän suuteli sinua otsaan.
"Eikö-"
"Shh. Halataan nyt vain." Keskeytit Newtin.
"Meillä ei ole paljoa aikaa." Newt huomautti.
"Nähdään aina kun on mahdollista okei? Vaikka aikaa olisi kymmenen sekuntia." Sanoit ja kohotit kulmiasi. Newt nyökkäsi ja otti käsistäsi kiinni. "Rakastan sinua, mutta sinun pitää oikeasti nyt mennä." Newt sanoi ja vilkuili ympärilleen.
"Okei heippa!" Hymyilit Newtille ja irroitit tämän kädestä, vaikka et olisi halunnut. Ehkä te pystyisitte tällä tavalla näkemään aina välillä. Katsoit Newtiä niin pitkään, kunnes häntä ei enää erottanut.

Astuit sisälle Paistinpannun mökkiin ja heilutit kättäsi muille, jotka söivät pöydässä. He tekivät sinulle tilaa ja Chuck tunkeutui sinun ja jonkun pojan väliin.
"Miksi karkasitte Newtin kanssa?" Hän uteli ensimmäiseksi. Ei edes tervehtinyt.
"Ai kaikki täällä tietävät siitä.." Sanoit nolona. Chuck nyökkäsi.
"Melkein kaikki etsivät teitä töiden jälkeen." Hän sanoi ja hymyili. Sinä et hymyillyt.
"Noloa." totesit ja huokaisit.
"Mitä Alby sanoi sinulle ja Newtille?" Chuck kysyi.
"Hän erotti meidät. Emme saa enää nähdä." Sanoit haikeana. Katsoit toiselle puolelle pöytää. Siellä istui Thomas, joka kuunteli teitä.
"Nähdään Chuck." Sanoit ja nousit nopeasti pöydästä. Kuulit jonkun nousevan takanasi. Astuit vain ulos nopeasti, koska tiesit, että Thomas tuli perässäsi.
"Y/n" Kuulit takaasi.
"Tiedän Thomas. Olet pahoillasi ja kyllä, annan anteeksi." Sanoit ja lähdit kävelemään pois.
"En halua olla huonoissa väleissä, vaikka antaisitkin anteeksi. Y/n, en halua että vihaat minua." Thomas sanoi.
"Vihaan itseäni, en sinua." Sanoit tyynesti.
"Vielä pahempi. Sanon vain, etten ikinä valitsisi Teresaa mielummin kuin sinua." Hän selitti. Olit vieläkin selkä Thomasia kohti. Nyökkäsit ja lähdin kävelemään. Thomas juoksi taas perääsi ja tuli viereesi.
"En lopettanut vielä. Halusin sanoa että yhä rakastan sinua." Thomas sanoi ja huokaisi. Nyökkäsit ja hymyilit Thomasille.
"Mikä sinulla on?" Thomas ähkäisi. "Ei mikään." Sanoit ja hymyilit.
"Mitä odotit että sanoisin?" Kysyit. "Rakastatko minua enää?" Thomas kysyi.
"Tuskin. Vaikka ei sinussa ole mitään vikaa." Sanoit Thomasille.
"Miten niin? Petin sinua." Thomas sanoi ja nopeutti kävelyvauhtiaan.
"Ei se haittaa." Sanoit taas tyynesti. "Miten niin se ei muka haittaa!?" Thomas sanoi ja pysäytti sinut. Jatkoit vain kävelemistä.
"Onko sinulla jotain kerrottavaa?" Thomas ihmetteli.
"On." Sanoit. Olit valmis kertomaan Newtistä Thomasille. Thomas pysäytti sinut tällä kertaa niin, ettet pystynyt lähteä kävelemään.
"Olin Newtin kanssa. Ja minua voit haukkua, mutta Newtiä et syytä." Sanoit ja katsoit Thomasia. Luulit, että olisit pystynyt olla itkemättä, mutta Thomasin katse oli niin apea, että aloit säälimään häntä.
"Sinä.. Olit Newtin kanssa tämän koko ajan?" Hän kysyi ja pyyhki kyyneleensä nopeasti.
"En koko aikaa." Sanoit ja siristit silmiäsi, jotta kyyneleet eivät valuisi. "Minä pyydän kai nyt anteeksi. Olemme ainakin tasoissa." Sanoit ja katsoit maahan.
"Toki." Thomas sanoi ja juoksi pois. Et ollut tyytyväinen, et yhtään tyytyväinen. Thomas tunsi varmaan samaa tuskaa kun sinäkin silloin kun näit Teresan ja Thomasin yhdessä. Thomas vain tunsi paljon pahempaa. Newt oli hänen hyvä ystävänsä. Ja hän kai tajusi, että olet nyt Newtin kanssa, ja että Newt oli sinun valintasi.
Sinulla alkaisi tunnin päästä työt. Menit suihkuhuoneille ja suuntasit suoraan Newtin kopille. Päätit kirjoittaa Newtille viestin:

'Kerroin Thomasille kaiken. Voitko puhua hänelle?'

Mietit pitkään viestin jättämistä väliin, mutta halusit että Thomasilla ja Newtillä olisi kaikki hyvin. Muutenkin halusit jättää kirjeen Newtille. Ehkä hän tekisi sinulle kirjeitä myös.

Kun olit tehnyt tuplavuoron ja työsi, olit rättiväsynyt. Menit suoraan syömään ja söit niin paljon kun jaksoit. Sen jälkeen menit suoraan mökkiin, hyppäsit sängyllesi ja suljit silmäsi. Kaipasit Newtiä. Päivä, yksi päivä erossa hänestä ja olit jo aivan hukassa. Newt auttoi sinua, et selviäisi ilman häntä. Näit unta missä sait taas olla Newtin kanssa. Unet olivat ainoa mahdollisuutesi nähdä Newt ja olla hänen kanssaan. Olikohan Newtillä yhtä kauhea olo? Mitäköhän Thomas mietti tällä hetkellä?
Avasit silmäsi ja näit Albyn sänkysi edessä. Säikähdit hieman ja nousit nopeasti istumaan sänkysi reunalle. "Menit eilen liian aikaisin syömään. Muistatko uuden järjestyksen?" Alby sanoi ja otti pöydältäsi järjestyslapun. Sitten hän antoi sen sinulle.
"Mutta heräsin aikaisin ja minulla oli nälkä." Yritit selittää.
"Kaikilla on täällä järjestys. Tajuatko? Menet syömään vasta yhdeksältä." Alby sanoi ja otti lapun sinulta.
"Mitä minä sitte teen kun herään aina viimeistään seitsemältä?" Kysyit. Et ollut tottunut uuteen järjestykseen. "Menet joko suihkuun tai pysyt täällä ylhäällä." Alby sanoi ja sitten nousi ylös. Muut olivat jo lähteneet huoneesta. Nyökkäsi vain ja katsoit lattiaan.
"No menen varmaan sitten suihkuun." Halusit puhua Albylle Newtistä ja siitä, kuinka se on väärin, että teidät eroitetaan. Löit nyrkilläsi kämmentäsi ja nousit sitten ylös.
"Mitä tuo on? Oletko vihainen uudesta järjestyksestä?" Alby naurahti. "Välitän hitosti Newtistä okei? Pakko minun on joskus nähdä hänet." Sanoit ja suljit silmäsi. Yritit hengittää rauhallisesti.
"Se on huonoksi." Alby sanoi, mutta tällä kertaa hänen äänensä ei ollut rauhallinen, niinkuin yleensä.
"Kuka sinä olet kertomaan, että se ei ole hyväksi? Newt on paras asia mitä minulle on tapahtunut, ainoa asia joka saa täällä iloiseksi. Ja sitten sekin otetaan minulta pois eikö? Tietäisitpä mitä kaikkea täällä on tapahtunut minulle! Olen aina se jota sattuu ja yritän vain olla satuttamatta muita." Sanoit ja äänesi tärisi niin, että puheestasi ei melkein saanut selvää. "Minä olen kokenut muutoksen Okei? Enne tänne joutumista olin erään kanssa. Minä tiedän mitä rakkaus on, mutta tiedän että se ei ole hyväksi! Se vain satuttaa y/n! Rakkaus on täyttä kuraa!" Alby huusi.
"Ehkä et vain osaa rakastaa, koska Newtin rakastaminen on ihaninta mitä olen koskaan kokenut! Hän tekee minut iloiseksi ja naurattaa, mutta tällä hetkellä olisin vaikka labyrintissä saattajien kanssa kun täällä ilman Newtiä!" Huusit Albylle. "Tein säännön juuri tämän takia! Ei täällä aukiolla ole varaa tuollaiselle. Meidän pitäisi toimia yhdessä. Se, että joku 15-vuotias tyttö on niin rakastunut johonkin että jätetään työpäivä väliin, että voi olla hänen kanssaan ei vain käy!" Alby tuijotti sinua.
"Ihan sama. Menin eilenkin salaa Newtin luokse." Sanoit ja katsoit Albyä vihaisesti.
"Noniin. Rankaise meitä, lähetä labyrinttiin. Olen siellä mielelläni Newtin kanssa." Alby otti taas järjestyksesi ja heitti sen sinua päin. "Mieleni ei muutu." Hän sanoi tyynesti ja lähti huoneesta.