The maze runner-Ainoa tyttö

Karkuteillä

Juoksitte ja nauroitte. Kaikki olivat omissa töissään, joten pihalla ei kävellyt erityisesti ihmisiä.
Hiivitte Paistinpannun mökille hakemaan ruokaa.
"Miten me saadaan ne ruoat ettei Paistinpannu näe?" Newt mietti. "Hakemalla." Sanoit ja työnsit Newtin sisään. Kurkkasit ovesta hänen peräänsä. Newt törmäsi pöytään ja kaatoi yhden tuolin. Hän piiloutui säälittävästi tuolin taakse. Paistinpannu tuli ruokahuoneeseen. "Ai he Newt." Paistinpannu sanoi.
"Ai, ehhei. Minä tässä juuri olin nostamassa tätä tuolia." Newt änkytti ja nosti tuolin nopeasti. Paistinpannu tuijotti vain Newtiä.
"Saanko omenoita?" Newt kysyi nopeasti ja osoitti omenakoriin. "Tottakai." Paistinpannu sanoi nopeasti ja odensi Newtille korin. Newt otti sieltä ainakin viisi omenaa ja sulloi ne housujensa taskuun. Paistinpannu kurtistit kulmiaan. "K-kiitos. Minä tästä menen." Newt sanoi äkkiä ja käveli ovelle. "a-Hetkonen Newt! Takaisin sieltä!" Paistinpannu tajusi. Newt vain juoksi ulos mökistä ja viittoi sinua mukaansa. Muutama omena putosi hänen taskustaan ja jäit matkalle keräämään ne.
Katsoit taaksesi ja näit paistinpannun mökkinsä ovella. Vilkutit hänelle hieman nolostuneena ja kohautit olkiasi. Sitten jatkoit Newtin perässä juoksemista. Menitte suoraa päätä puumajaan syömään. Newt auttoi sinut ylös.
"Newt... Emme ole vieläkään puhuneet Albylle labyrintistä, ja siitä on jo jonkin aikaa." muistit. Newt irvisti.
"Hups. No se tehdään illalla heti, kun olemme saaneet huudot tästä." Newt sanoi ja raapi päätään.
"Mitkäköhän seuraukset tästä tulevat?" Kysyit Newtiltä.
"Uskon, että vain puhuttelu." Newt sanoi.
"Paitsi jos Alby on oikein huonolla päällä." hän jatkoi.
"Entä jos hän on?" Kysyit. Newt vain kohautti olkapäitään ja antoi sinulle omenan.
"On outoa, että en muistanut kohtauksestani mitään aikaisemmin." pohdit syödessäsi omenaa.
"Totta. Mietin vieläkin vain, että kuka se puhuja on." Newt mietti.
"Minä myös." Sanoit. Olitte hetken vain hiljaa ja söitte.
"Minkäköhän lainen perheeni on?" Mietit hieman haikealta. Et ollut puhunut kenenkään kanssa tästä aiheesta.
"Saat joskus tietää. Siihen asti, minä olen perheesi. Ja me kaikki muutkin." Newt sanoi ja laittoi kätensä olkapäällesi.
Nyökkäsit.
"Et ole ikinä kertonut mitään ajasta, kun tulit tänne. Tai ylipäätänsä ajasta kun minä en ollut täällä." tajusit sen itsekin vasta kun sanoit sen.
"Ai ööh... Se oli hieman rankkaa aikaa minulle, mutta onneksi olet nyt täällä. Saat minut hymyilemään." Newt sanoi ja katsoi pois haikeana.
"Etkö halua puhua siitä?" Kysyit varovasti.
"En tiedä onko nyt hyvä hetki." Newt sanoi. Hän ei vieläkään katsonut sinuun.
"Ymmärrän." Sanoit ja yritit kuulostaa mahdollisimman vakuuttavalta. Newtin menneisyys kiinnosti sinua kovasti.
"En olisi uskonut, että olisin joskus kertonut tästä paikasta kenellekään." Newt naurahti ja katsoi ympärilleen puumajaa.
"Onneksi näytin tämän sinulle." hän jatkoi. Hymyilit leveästi ja otit Newtin kädestä kiinni.
"Muistatko, kun ensimmäisenä yönä tipuin viereesi?" Naurahdit.
Newt nauroi myös.
"Sitä en kyllä unohda. Otin sinut vain kainalooni ja jatkoin nukkumista." Hän kertoi.
"Olisin halunnut nähdä Albyn ilmeen aamulla." Sanoit ja pyöräytit silmiäsi. Newt halasi sinua.
"Pelastit minut." Hän sanoi. Katsoit häntä hymyillen.
"Et fyysisesti, mutta en olisi kestänyt täällä pitkään ilman sinua." Newt jatkoi.
"Odotit minua kaksi vuotta." huokaisit. Newt nyökkäsi.
"Mikä sitten motivoi sinua ennen kun tulin?" Kysyit. Newt katsoi sinua, sitten hän vain oli hiljaa hetken. "Minut pelastettiin monta kertaa." Newt huokaisi ja hieroi otsaansa. "Mitä tarkoitat?" kysyit jähmettyneenä.
"Vihasin tätä paikkaa. Yritin monta kertaa lähteä täältä." Newt sanoi. Hän näytti ahdistunelta.
Laitoit kätesi Newtin poskelle.
Newt osoitti nilkkaansa.
"Hyppäsin puoli vuotta sitten hyvin korkealta. Yritin.. No." Newt sanoi ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. "Newt... Sinun ei tarvitse salata minulta mitään. Hyvä kun kerroit. Ja jos sinulla on tuollaisia ajatuksia tai niitä tulee, niin sinun täytyy kertoa siitä minulle." Sanoit ja halasit Newtiä. Itkit, koska oli niin kamalaa nähdä Newt surullisena.
"Viimeksi minulla oli niitä kun menit labyrinttiin. Olin niin huolissani." Newt kertoi.
"No mutta me olemme molemmat selvinneet ja tulemme selviämään kaikesta tästä." Sanoit ja halasit Newtiä.
"Joku päivä me päästään vielä pois täältä." Newt sanoi ja huokaisi. Halasit vain Newtiä ja hän silitti päätäsi.

"Eiköhän olisi aika mennä syömään iltapalaa?" Newt herätti sinut. Olit ollut niin väsynyt että olit nukahtanut Newtin syliin.
"Ai öhmn joo." Sanoit ja siristit silmiäsi.
"Valmiina saamaan huudot Albyltä?" Newt naurahti. Nyökkäsit hitaasti ja kiipesitte alas puusta. Juuri ennen Paistinpannun mökkiin astumista Newt irrotti kädestäsi ja selvitti kurkkuaan. Kaikki tuijottivat teitä ja kuiskivat, kun astuitte sisään yhdessä. Molemmat punastuivat häpeästä. Alby käveli vihaisesti luoksenne. "Syökää ja vähän äkkiä, sitten tulette mökkiini." Hän sanoi ja mulkaisi, sitten hän istui takaisin pöytään. Vilkaisit Newtiä ja menit hakemaan ruokaa.
Pikkuhiljaa pojat alkoivat taas puhua, mutta muutama jäi tuijottamaan teitä.
"Tästä kyllä tulee huudot." Sinä kuiskasit Newtille.
"No, se oli sen arvoista." Newt naurahti ja alkoi syömään.
"Noniin, tulkaa." Alby sanoi ja laittoi molemmat kätensä päidenne päälle. Käännyitte katsomaan Albyä. Newt nyökkäsi ja katsoi sitten sinua. Sitten nousitte pöydästä.
Alby käveli edellänne sanomatta mitään. Hän oli vihainen.
Istutuitte Albyn mökissä pöydän ääreen. Paikka toi mieleen ensimmäisen yösi aukiolla. Yläpuolellasi oli huone, jossa olit nukkunut. Siitä oli ihan pian kuukausi. Alby köhäisi.
"Noniin. Tiedätte varsin hyvin mistä olen puhumassa." Hän sanoi ja kohotti kulmiaan.
"Olen hyvin pettynyt teihin. Varsinkin sinuun Newt." Newt katsoi lattiaan. "Se oli minun ideani." Sanoit ja Newt katsoi sinua nopeasti.
"Se oli-" Newt aloitti, mutta Alby Keskeytti hänet nostamalla kätensä. "Sama se kenen idea se oli. Se oli todella väärin." Alby sanoi ja huokaisi syvään.
"Teette huomenna tuplavuorot ja pyydätte Samilta anteeksi." Nyökkäsitte.
"Ainakin saamme olla yhdessä." Newt kuiskasi.
"Mutta ette tee enää töitä samoissa työvuoroissa." Alby painotti. Sitten hän haki pöydältä kaksi lappua ja ojensi ne teille.
"Tässä on uudet työvuoronne." Katsoit Newtiä ja sitten paperiasi.
"Mutta.. Eihän tässä ole yhtään mitään yhteistä. Emme ehdi nähdä edes syömässä." Sanoit ja hieroit otsaasi. Olit tottunut olemaan Newtin kanssa päivät pitkät.
"Ehkä niin on parasta." Alby sanoi. "Mutta jos lupaamme ettei tällaista tapahdu enää jos saamme yhteiset vuorot." Newt sanoi.
"Ei, tämä oli nyt rangaistuksenne." Alby huokaisi.