The maze runner-Ainoa tyttö

"Pyydän Thomas, auta minua"

Kaikki hiljenivät ja kääntyivät katsomaan Albyä. Newt katsoi sinua hermostuneesti. Halasit häntä edelleen.
"Mitäköhän tämä tarkoittaa?" Newt mietti. Kohautit vain olkapäitäsi.
Alby kävi katsellaan läpi aukiolaisia, jotka olivat jähmettyneet paikalleen veteen. Hän löysi vihdoin sinut ja Newtin ja mulkaisi erittäin vihaisesti. Sitten hän alkoi puhua.
"Tahdon ilmoittaa teille hyvin iloisia uutisia, luulempa, että tämän hetken tulette muistamaan vielä kuolinvuoteella, kun emme ole enää täällä." Alby hymyili leveästi, muut vain tuijottivat kummaksuen. Et ollut isekään varma, mistä oli kyse.

"Y/n on keksinyt keinon, jolla pääsemme täältä pois, se kaipaa hieman-" Alby keskeytettiin onnen täyteisillä huudoilla ja vihellyksillä.
"Se tarvitsee harjoitusta!.. Mutta uskompa että pääsemme pois kuukaudenpäivien aikana." hän jatkoi. Vihellykset ja huudot jatkuivat taas.

"Entä jos en onnistu, kaikki luottavat minuun." Kysyit hieman hermostuneesti Newtiltä.
"Minä uskon minun pikku prinsessaani, en koskaan lopeta uskomista." Newt sanoi ja halasi sinua.
"En ansaitse sinua." Kuiskasit pienesti Newtille, niin kuitenkin, että hän ei sitä kuullut.
Halasitte siinä tovin, kunnes kuulit nimesi takaanne. Tunnistit tuon äänen. Huokaisi syvään ennen kun käännyit. Se oli Alby, tietenkin.
"Y/n, sinä tulet mukaani. Newt, tule nukkumamökille kymmenen minuutin kuluttua. " Hän sanoi vihaisesti. Halasit Newtiä nopeasti ennen kun astuit ylös lammesta.

Alby heitti sinulle pyyhkeen ja alkoi kävelemään reippaasti pois metsästä. Muut jäivät uimaan ja pitämään hauskaa.
"Seuraa minua." Hän sanoi ja kuulosti edelleen vihaiselta. Tottakai hän oli vihainen, hän oli ollut tällaisella päällä viimeiset viikot, joskus hän oli ollut oikein mukava, kaipasit sitä Albyä. Kipitit vain hänen perässään sanomatta mitään.

Pian saavuitte mökille, muistojen mökille, mökille, jossa olit nukkunut ensimmäisen yösi.
Alby ohjasi sinut yläkertaan, siihen samaan huoneeseen. Hytisit kylmästä.
Hän laittoi oven rauhallisesti kiinni, mutta sitten hän huusi ja huusi ja huusi.
"Todella noloa Y/n! Kuinka kehtaat rikkoa sääntöjä jatkuvasti?" hän ivasi. "Tiedät tuohon kyllä jo vastauksen." sanoit tyynesti.
"Ei oikeastaan kiinnosta paskaakaan." jatkoit.
"Huomaan."
"Tajuatko, että sääntöjen rikkomisesta voisin lähettää jomman kumman vaikka labyrinttiin saattajille, mutta en ole niin hirveä ihminen." Alby murahti.
"Et vai, Ai et ole niin hirveä. Sinusta ei kyllä edes tiedä, en yllättyisi jos tekisit niin rehellisesti sanottuna."

Alby vain tuijotti sinua.
"Ihan tosi, olit joskus hyvä tyyppi, nykyään kukaan ei pidä sinusta. Mitä sinulle tapahtui?" Kysyit pettyneesti.
"Tiedätkö kuinka noloa on kun kaikkien nähden rikotte sääntöjä?" Alby sanoin. Sitten vain lähdit tyynesti. Alby ei vastannut mitään. Toivoit, että ehkä hän itse nyt tajuaisi millainen on ollut.
Kävelit takaisin lammelle. Tuskin Alby siellä enää olisi, joten voisit olla Newtin kanssa kahden. Juoksit ja etsit Newtin. Hän ja sinä lähditte pois lammelta suoraa päätä lämpimiin suihkuihin, koska lammen vesi oli ollut kuitenkin jonkin verran viileää.
"Muistathan sitten jättää kirjeitä koppiini?" Kysyin Newtiltä.
"Tottakai. Lupaan jokaisessa kertoa kuinka paljon rakastan sinua." Hän huusi suihkukopistaan. Huokaisit haikeasti. Miten saisitte tämän kaiken korjattua?
"Kumpa asiat olisivat niinkuin ennen. Saimme aina olla kahden." Sanoit surullisesti ja käänsit suihkun pois päältä. Newt astui suihkukopistaan ulos.
"Kaikki järjestyy kyllä Y/n." Hän lohdutti.
"Ehkä sitten kun pääsemme pois saamme olla aina yhdessä." Sinä sanoit ja Newt vaikeni.
"Kumpa asiat olisivat niin yksinkertaisia."
Astuit ulos kopista ja halasit Newtiä.
"Haluan olla yön puumajassa kanssasi." Kuiskasit ja nojasit pääsi hänen rintaansa vasten.
"Mennään sitten." Newt sanoi ja katsoi sinua syvälle silmiin.

Kävelitte reippaasti puumajalle. Ilta oli ja aika hämärä, mutta Aukion lyhdyt ja Paistinpannun mökistä tuleva valo heijastuvat maahan ja valaisi hieman.
Newt auttoi sinua nousemaan ylös puumajaan ja kiipesi itse perässä.
Hetken aikaa vain seisoitte hiljaa ja katsoitte toisianne, mutta aivan äkkiä aloitte suutelemaan. Aivan kuin olisitte lukeneet toistenne ajatukset. Tunsit hänen vahvat kätensä ympärilläsi. Aloit pikkuhiljaa hivuttaa Newtin paitaa ylös. Hän nappasi paitansa yltään ja jatkoi suutelemistasi.
"Newt" sinä sanoit hijaa suudelmien seasta. Aika kului kuin sitä ei olisi ollutkaan. Ja se oli ollut elämäsi paras yö.

~Newtin näkökulma~
Katselin häntä kun hän nukkui sikeästi minun paita päällään, pieni hymy kasvoillaan. Kello oli viisi aamulla ja minun pitäisi lähteä pian töihin. Annoin Y/nille suukon otsalle ja lähdin varovasti alas puusta, jotta hän ei heräisi.
Alby käveli minua vastaan.
"Voi vittu." Kirosin päässäni ja mietin mitä sanoisin Albylle.
"Missä Y/n nukkuu?" Hän kysyi suoraan.
"Ei harmaintakaan aavistusta. En ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun veit hänet lammen luota." Sanoin yrittäen peittää sen että valehtelim. Mielestäni onnistuin siinä.
"Missä sinä nukuit?" Hän kysyi seuraavaksi.
"Eilen oli kuuma päivä, joten nukuin taas metsässä." Sanoin nopeasti.

~kertoja~

Olit juuri herännyt ja ajattelit mennä kävelylle. Työsi alkoi vasta kahdelta, koska vasta harjoittelit juoksijan työtä. Kannoit sylissäsi makuupussiasi, jonka olit eilen vienyt pysähdyit erään mökin nurkan takana. Kuulit ensin Newtin äänen, sitten Albyn.
"Jos Y/n ei ole nukkumassa omalla paikallaan Thomasin vieressä, minulla on syytä epäillä että valehtelet minulle." Alby sanoi vakavasti. Näit Newtin vain nyökkäävän.
"Menehän sitten töihin." Alby sanoi. Newt nyökkäsi uudestaan ja lähti pois. Silloin aloit juoksemaan niin kovaa kuin pystyit ja juoksit suoraa päätä Thomasin viereiselle nukkumapaikalle. Teresa nukkui rauhassa, hänellä ei ollut vielekään työtä. Thomas oli juuri lähtemässä juoksemaan. "Thomas" sinä kuiskasit samalla kun juoksit hänen luokseen.
"Lupaathan auttaa minua?" Kysyit hätäisesti samalla kun laitoit makuupussiasi maahan.
"Mistä on kyse?" Hän kysyi hämillään.
"Jos Alby kysyy, niin minä nukuin tässä koko yön. Jooko?" Sinä anelit ja menit makuupussiin.
"Olit siis Newtin kanssa eikö?" Thomas sanoi ja katsoi sinua. Hän näytti aika neutraalilta. Ilme ei värähtänytkään.
"Pyydän Thomas, auta minua." Pyysit vielä.
"Vain tämän kerran." Hän totesi sitten ja lähti paikalta.
Jäit vain makuupussiisi odottamaan, että Alby tulisi paikalle.

HEI EN KESTÄ! Sain vihdoin kirjoitettua uuden osan. Aika monen kuukauden tauko tuli mutta kirjotimpahan lisää🤠. Mulla tosiaan vaihtui puhelin ja jouduin aika monta kertaa arvaileen tän käyttäjän salasanaa, mut onneks muistin sen sitten. Katotaan nyt sitten että miten rupeen tässä kirjottelemaan❤️