The maze runner-Ainoa tyttö

Lupaus Newtille

Heräsit aamulla auringonvaloon, joka pilkisti verhojen välistä. Katselit ympärillesi ihmettyneenä. Makasit sillä patjalla, jolle Newt oli mennyt nukkumaan. Selkäsi oli kipeä kovan patjan takana. Katsoit huoneen toiselle puolelle ja säikähdit nähtyäsi Newtin toisen ikkunan äärellä istumassa.
"Huomenta." Hän sanoi ja naurahti ja katsoi ikkunasta ulos.
"Miksi.. Tämä patja.. Siis enkö minä.." änkytit.
"Etkö aijo sanoa huomenta?" Newt naurahti.
"H-huomenta." sanoit ja nousit äkkiä ylös. Kävelit Newtin viereen.
"Sua harmitti yöllä niin paljon se, että mä jouduin nukkumaan patjalla, että tulit siihen myös." Newt sanoi ja nauroi.
"Alby ei tykännyt, kun hän heräsi." hän jatkoi. Punastuit jälleen. "Anteeksi." sanoit nolostuneena.
"Ei se minua haitannut, Albyä vain." Newt naurahti taas.
"Mennäänkö me syömään?" Kysyit Newtiltä.
"mennään vain." Newt sanoi.
kävelitte mökistä ulos Paistinpannun mökkiin, jossa oli monia muitakin syömässä.
"Hei!" Newt huikkasi muille, ja he moikkasivat takasin. Pysyit visusti Newtin takana.
"Ei tarvitse ujostella." Newt sanoi sinulle ja veti sinut vierelleen.
"hei" sanoit muille ja he tervehtivät sinua iloisesti. Paistinpannu toi teille ruokaa hymyillen. Newt kiitti ja antoi sinulle ruokasi.
"Milloin saan työn?" Kysyit. Newt melkein purskautti vedet päälleen. "Haluatko työn?" Newt kysyi ihmeissään.
"Albyhan sanoi, että olen vain yksi teistä. Tai siis." sitten Punastuit taas. "Tiesin että salakuuntelit." Newt nauroi ja läpäytti polveaan.
"Jos haluat töitä, sinun pitää kysyä Albyltä, mutta en tiedä... Tämän paikan työt eivät ole kovinkaan ihania." Newt sanoi.
"Kuinka niin?" kysyit.
"No joko olet labyrintissä juoksemassa päivät pitkät, tekemässä eläimistä lihaa tai kitkemässä puutarhassa kätesi verille." Newt sanoi ja naurahti hieman.
"Ai.. No en silti halua, että minua kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä, haluan työn." sanoit päättävästi.
"No et saa sitä joka tapauksessa vielä, ei kukaan saa ensimmäisten kahden päivän aikana." Newt kertoi. "Olisitteko edes hankkinut minulle töitä myöhemmin?" kysyit ja nauroit. Newt raapi päätään ja sitten nauroi. Jatkoitte syömistä, kunnes Thomas ilmestyi ovesta. Hymyilit hänelle ja hän sinulle. Sitten hän istui viereesi. "Nukuitko hyvin?" Hän kysyi.
"Todella hyvin, kiitos kysymästä." Newt repesi nauruun ja tönäisi sinua. Sitten tajusit tilanteen ja repesit myös. "Anteeksi Thomas." sanoit naurun seasta. Thomas vain hymyili hämmentyneesti ja alkoi sitten syömään.
"No, minä lähden nyt juoksemaan." Thomas sanoi ja nousi.
"Onnea." sinä sanoit. Sitten Thomas heilautti kättä sinulle ja lähti.
"Etkö käy töissä ollenkaan tänään?" Kysyit Newtiltä.
"Ai öö, en. Pidän sinulle seuraa. Ja nilkkani on muutenkin paskana." hän sanoi.
"Ai" sanoit ja hymyilit, mutta sitten lopetit hymyilemisen.
"Mitä nilkallesi tapahtui?" Newt vilkaisi nilkkaansa ja sanoi sitten:
"Olin labyrintissä juoksemassa ja loukkasin sen." Newtin hymy katosi. Et tiennyt miten reagoida.
"Kyllä se siitä." sanoit Newtille ja laitoit käden tämän olkapäälle.
Joku vihelsi nurkasta. Se oli Chuck. Otit äkkiä kätesi pois ja katsoit Newtiä. Hän Chuckia ja kohotti kulmiaan. Chuck köhäisi ja jatkoi nopeasti syömistä.
"Kiitos Paistinpannu." Newt kiitti. Kiitit myös ja lähditte yhdessä Newtin kanssa kävelemään.
Olitte kävelleet jo hetken, kunnes Newt avasi suunsa, mutta sitten sulki sen. Sitten hän sanoi:
"Lupaathan, ettet näytä kenellekään tätä paikkaa, jonka näytän sinulle seuraavaksi? Kukaan muu ei tiedä siitä." Newt kysyi.
"Tottakai, lupaan." Sanoit ja ojensit pikkurillisi tehdeksesi pikkurillivalan Newtin kanssa. Hän tuijotti pikkurilliäsi ja sitten sinua.
"Näin tehdään lupaus." Sanoit hymyillen ja otit Newtin pikkurillin. Kättelitte pikkurilleillä ja sitten nauroitte.
"Selvä." Newt sanoi hymyillen "Mennään nopeasti." hän jatkoi ja otti kädestäsi kiinni, sitten juoksitte metsään yhdessä.
Pysähdyitte erään valtavan puun eteen. Metsässä oli valtavasti puita ja lehdet peittivät taivaan kokonaan kuin vihreä peitto.
"Tämäkö se paikka on? Täällä on hirveän kylmä." sanoit, mutta Newt ei vastannut. Hän nosti pikkurillinsä ja nosti kulmakarvojaan. Teitte taas pikkurillivalan. Sitten hän alkoi kiipeämään puuhun ja auttoi sinua ylös puuhun. Sitten hän veti lehdet syrjään juuri oikeasta kohdasta, niin kuin liukuovet. Aurinko paistoi taas ja tuli lämmin. Newt nosti sinut lehtien yläpuolelle perässään. Näky oli mahtava. Näit tasaisen lehtien peiton. Aivan kuin olisit ollut pilvien yläpuolella. Pystytte istumaan puun keskikohdassa, jossa oli suuri litteä alue. Siihen olisi mahtunut istumaan ainakin neljä ihmistä. Pyörit ympäri ja ihastelit ympärillesi.
Newt meni makaamaan lehtien päälle. Menit makaamaan myös, mutta sinun oli pakko sulkea silmäsi, koska aurinko oli niin kirkas.
"Löysin tämän paikan ensimmäisinä päivinäni täällä. Kukaan ei ikinä käy täällä metsässä, joten saan olla täällä rauhassa." Newt kertoi.
"Tämä paikka on upea." Sinä sanoit lumoutuneena.
"mm" Newt nyökkäsi. Sitten vain nautitte auringonvalosta hetken.
"Mihin aikoihin saa mennä suihkuihin?" Kysyit tajuttuasi, ettet ole käynyt suihkussa päiviin.
"Ai niin, milloin vain. Sinun suihkukoppisi on numero 54." Newt kertoi.
"Ai.. Taidan mennä sinne nyt, haisen varmasti roskikselta." Naurahdit.
"Katson, että pääset turvallisesti alas." Newt sanoi ja lähti kiipeämään alas. Hän jäi puun alapuolelle odottamaan, että tulet alas. Lähdit kiipeämään alas sujuvasti ja sitten hyppäsit alas. Newt otti kädestäsi kiinni, kun horjahdit hieman. Newt ei irrottanut. Katsoit hänen kättään ja sitten häntä. Newt katsoi sinua silmiin. Tajusit, kuinka paljon olit ihastunut Newtiin, joten astuit taaksepäin, mutta kompastuit juureen.
Kaaduit, mutta Newt piti vieläkin kiinni, joten sinua ei sattunut.
"Oletko kunnossa?" Newt kysyi säikähtäneenä.
"Kyllä, anteeksi." sanoit ja naurahdit nolona.
"Anteeksi? se oli minun vikani. Sano vain jos olen liian TAKERTUVA." Newt sanoi ja naurahti.
"Hei, et ole." sanoit ja hymyilit.
"Mutta minun pitää nyt mennä sinne suihkuun." jatkoit.
"Tottakai, tottakai." Newt sanoi ja käänsi katseensa pois. Lähdit kävelemään pois päin, mutta sitten käännyiy.
"Kiitos Newt." Sanoit tyynesti.
"Kiitos mistä?" Newt kysyi ja pudisti hitaasti päätään.
"Kun toit minut tänne." Sanoit ja huokaisit.
"Olen odottanut vuoden kaksi, että saan näyttää sen jollekkin erityiselle." Newt hymyili taas. Newtin söpö hymy, se sai olon turvalliseksi. Et ollut suunnitellut punastuvasi yhden päivän aikana sataa tuhatta kertaa, mutta taas punastuit. Sitten lähdit. Newt kiipesi takaisin puuhun.
Menit hakemaan valmiiksi itsellesi puhtaat vaatteet ja menit viileään suihkuun. Tykkäsit Newtistä, mutta onko se mahdollista, että tykkäsit myös Thomasista? Yritit saada molemmat heistä pois mielestäsi ja keskityt itsesi pesemiseen.
Kylmä vesi tuntui ihanalta. Suihkun jälkeen menit puhtaat vaatteet päällä paikkaan, jossa nukuit. Alby istui sängyllään.
"Ai hei Alby." Sanoit ja istahdit Newtin sängylle.
"Et voi nukkua täällä enää. Newt tarvitsee sänkyään, eikä kukaan halua nukkua tuolla." hän sanoi ja osoitti kämäistä patjaa. Tiesit, ettei kyse ollut oikeasti patjasta. Alby oli päivän aikana selkeästi huomannut jotain sinun ja Newtin välillä. "Ymmärrän, menenkö ensi yöksi nukkumaan ulos niinkuin muutkin?" kysyit. Alby nyökkäsi ja kaivoi kaapista makuupussin.
"Tuossa, hanki paikka ulkoa, saat varmasti Thomasilta apua." Alby sanoi. Nyökkäsit Albylle ja otit makuupussin.
"Boksista tuli sinulle omia vaatteita tänään." Alby sanoi ja ojensi sinulle pussin, jossa luki nimesi.
"Ai, kiitos." Sanoit ja hymyilit.
"Menen nyt." Sitten lähdit. Vaihdoit heti liian isot housut sopiviin farkkuihin ja laitoit päällesi tiukan pitkähihaisen paidan. Thomas oli tullut juuri juoksemasta.
"Hei Thomas. Tulen tänään nukkumaan ulos. Voinko majoittua viereesi?" kysyit.
"Toki, nukun tuolla reunassa. Punainen makuupussi on minun. Minun vieressäni nukkuu Chuck." Thomas kertoi.
"Vien sinne omani. Mennäänkö kohta iltapalalle?" kysyit Thomasilta, joka nyökkäsi.
"Menen suihkuun nyt." sitten hän avasi suihkuhuoneen ovelle, mutta kääntyi sitten kohti sinua.
"Tiedäthän, Alby teki meille säännön, meille pojille.." Hän sopersi.
"Tiedän, ette saa tehdä minuun aloitetta blah blah." sanoit ja naurahdit.
"Mutta en välitä siitä säännöstä, m-minusta se on ihan t-tyhmä sääntö." Thomas änkytti. Hän näytti suloiselta idiootilta.
"Mutta eihän säännössä kielletty minulta mitään. Entä, jos minä teen aloitteen." sanoit. Thomas hymyili. "En tiedä, kauanko jaksan odottaa aloitettasi."
Silloin astuit lähemmäs Thomasia ja suutelit häntä. Se tuntui kuin kukaan muu ei olisi ollu maailmassa. Vain sinä ja Thomas, mutta voi kyllä maailmassa muitakin oli, nimittäin Alby, joka käveli alas portaita parhaimmillaan. Vetäydyit äkkiä pois ja sanoit kovaan ääneen:
"No NÄHDÄÄN SITTEN ILTAPALALLA." Silloin Alby tuli alas. "Mitäs täällä tapahtuu? Thomas, olet aivan punainen." Thomas yritti olla nauramatta:
"y/n vain kyseli nukkumajärjestelyistä." Sitten Thomas meni suihkukäytävälle ja sulki oven perässään.