The maze runner-Ainoa tyttö

Yö

Thomas juoksi edellä ja sinä seurasit. Et ollut ikinä ollut labyrintissä. Pysähdyitte erästä seinää vasten hengittämään.
"Täältä ollaan selvitty vain kerran yö kokonaan. Minä, Minho ja Alby. Vähän ennen kuin sinä saavuit aukiolle." Thomas kertoi.
"Keskity nyt hengittämiseen." Kehotit ja kurkkasit nurkan yli. Siellä ei näkynyt mitään. Thomas taas näytti tietä. Hän osasi reitin hyvin.
Aloit pikkuhiljaa tuntemaan kipua. Silloin muistit sen, muistit kohtauksen, josta Newt oli kertonut. Se oli sama kipu, ja se voimistui.
"Ei, ei nyt." Yritit käskeä kipua pois. "Thomas, meidän pitää päästä istumaan." Pyysit Thomasilta.
"Ei nyt y/n, nyt on tosi kyseessä." Thomas sanoi ja jatkoi juoksemista.
"Juokse sinä vain." Sanoit ja Thomas jähmettyi.
"Mitä?" Hän ihmetteli.
"Selitän myöhemmin. Jos edes selviämme, mutta minun täytyy päästä istumaan." Sanoit vakavissasi Thomasille. Hän nyökkäsi hitaasti. "Tänne päin." Hän nyökkäsi vasemmalle. Hän auttoi sinut istumaan seinää vasten. Silmissäsi pimeni taas, nii kuin suihkussakin. Kipu oli aivan kamala ja irvistit sen minkä pystyit.
"Mitä tapahtuu y/n?" Thomas panikoi. "Shh." Sanoit rauhallisesti Thomasille. Sitten menit makaamaan kippuraan maahan.
"Nouse ylös y/n." Kuulit naisen äänen. "Mutta en pysty." Yritit puhua naiselle takaisin.
"Yritän puhua kokoajan, niin että sinua ei satu. Yritä nyt nousta." Nainen ohjeisti. Sitten nousit varovasti ylös ja nojasit seinään. Sinun silmäsi olivat kiinni.
"Voin näyttää tietä, kuuntele minua." Nainen sanoi. Avasit silmäsi.
"Thomas, tiedän, miten selviämme." Sanoit Thomasille nopeasti. Hän vain katsoi sinua ihmeissään. Lähdit vain juoksemaan ja Thomas tuli perässä. "Y/n! Oletko varma?" Thomas huusi hengästyneenä. Näytit peukaloasi Thomasille. Kuulit koko ajan ohjeita naiselta.
"Vasemmalle, oikealle." nainen sanoi tyynesti. Et edes ehtinyt miettimään mistä nainen tiesi reitin, tai kuka hän edes oli. Juoksusi nopeutui.
"Tauko." Nainen sanoi. Sitten pysähdyit.
"Minun pitää miettiä." nainen sanoi taas tyynesti.
"Miten helvetissä täällä ei ole saattajia?" Thomas ihmetteli.
"On täällä, paljon." Vastasit ja nojasit polviisi.
Kipu tuli takaisin ja päästit pienen huudon.
"Nopeasti, pyydän." Rukoilit naista jatkamaan. Thomas katsoi sinua hätääntyneenä.
"Jatka vain." nainen sanoi sitten ja jatkoi ohjeiden antamista. Thomas juoksi vain hämmentyneenä takanasi. Aika oli mennyt nopeasti. Auringonsäteet pilkistivät jo labyrintin seiniin.
"Me selviämme." Thomas sanoi ja nauroi hieman. Jatkoit vain juoksemista.
"Selviätte nyt tästä eteenpäin." Nainen sanoi.
"Minun pitää nyt mennä." Nainen sanoi rauhallisen äänen sijaan hieman levottomalla äänellä. Se sai sinut hermostumaan.
"Mutta miksi et-" Yritit puhua hänelle hengästyneenä. Kipu oli jo kadonnut. Kohtaus oli ohi. Nainen oli poissa. Pääsitte takaisin ovelle.
"Kauankohan aukeutumiseen menee?" Kysyit Thomasilta. Hän vain tuijotti sinua jähmettyneenä.
"Miten sinä?" Thomas läähätti. Katsoit vain pois Thomasista. Ovet alkoivat avautua. Et voinut estää valtavaa hymyä leviämästä kasvoillesi.
"Me teimme sen!" Huusit ja halasit Thomasia. Hän halasi takaisin, sitten hän jäi tuijottamaan sinua. Katsoit nopeasti pois.
"Kiitos." Thomas sanoi. Et enää katsonut Thomasia. Juoksit ovista sisään aukiolle.
Alby istui puuta vasten vähän matkan päässä. Juoksitte hänen luokseen.
"Mitä-" Alby sanoi ja nousi nopeasti. "Ettekö te-" Alby kysyi ihmeissään. "Me selvisimme, kiitos y/nin." Thomas sanoi ja katsoi sinua.
"Ette näytä siltä että olisitte olleet labyrintissä koko yön." Alby tutki teitä.
"Emme törmänneet saattajiin." Thomas kertoi. Alby jähmettyi. Hän kurtistit kulmiaan.
"Ensin y/n pyysi päästä istumaan ja hän mutisi jotain itselleen. Hän kieri kivusta maassa, mutta sitten nousi ja näytti vain tietä seuraavat tunnit." Thomas hehkutti.
"Y/n, miten?" Alby kysyi.
"Meidän pitää jutella, vain sinä, minä ja Newt." Sanoit Vakavissasi Albylle. Thomas vain tuijotti teitä. Alby nyökkäsi.
"Newt on ihan rikki. Luulee, että olet kuollut. Eihän häntä näkynyt labyrintissä?" Alby kysyi.
"Ei, ei onneksi. Taidan tietää missä hän on." Sanoit ja lähdit juoksemaan puumajalle. Kaikki tuojottivat sinua ja kuiskivat keskenään.
"Newt!" Huusit metsässä.
"Y/n?" Newt huusi ylhäältä. Sitten hän melkein lensi puusta alas.
"Miten sinä?" Newt ihmetteli. Sitten hän vain halasi sinua.
"Miksi ihmeessä teit niin?" Newt kysyi itkien. Newtin silmät olivat punaiset ja silmänaluset tummat.
"Thomas suuteli Teresaa, sitten hän näki minut ja yritti selittää. Sen jälkeen hän vain juoksi labyrinttiin. Minun oli pakko mennä mukaan." Selitit pähkinänkuoressa. Näit vihan Newtin kasvoilla.
"Mutta Newt, et arvaa mitä siellä tapahtui." yritit rauhoitella häntä. Yritit kääntää Newtiä itseesi päin.
"Se paskiainen." Newt mutisi. Sitten hän lähti juoksemaan metsästä ulos. "Newt!" Huusit hänen peräänsä. Yritit ottaa hänet kiinni. Hän juoksi suoraa päätä Thomasin luokse, joka jutteli Gallylle.
"Kuinka kehtasit tehdä niin?!" Newt huusi Thomasille ja löi tätä kasvoihin. "M-mitä?" Thomas kysyi ihmeissään. "Olit Teresan kanssa, eikö?" Newt kysyi ja otti Thomasin paidasta kiinni. Gally perääntyi.
"Mitä hel-" Gally sanoi. Thomas katsoi sinuun. Siirsit katseesi maahan.
"Pieni paska." Newt sanoi ja kohotti nyrkkinsä.
"Älä Newt." Sanoit rauhallisesti. Newt katsoi sinua, sitten taas Thomasia. Hän päästi irti Thomasista.
"Y/n, pyydän, puhutaan tästä." Thomas anoi.
"Ei Thomas, tämä keskustelu on jo käyty." Sanoit Thomasille ja kävelit Newtin kanssa syömään.
"Hei, hän teki paskasti. Hän on paska." Newt sanoi ja pysäytti sinut. Et halunnut katsoa Newtiä silmiin.
"Et ansaitse tuollaista kohtelua. Ymmärrätkö?" Newt sanoi.
"Mutta.. Annan hänelle anteeksi." sanoit ja nyökkäsit.
"Miksi ihmeessä?" Newt kysyi.
"Mitä minä tein kymmenen minuuttia ennen kun näin Teresan ja Thomasin?" Kysyit. Inhosit itseäsi. Kyyneleet valuivat poskillesi, mutta pyyhkäisit ne nopeasti pois. Newt oli vain hiljaa.
"Olet hyvä ihminen y/n, älä syytä tästä itseäsi." Newt sanoi. Halasit Newtiä, sitten menitte syömään. Syömässä kaikki kysyivät sinulta kysymyksiä.
"Tyypit, se oli totta. Y/n oli Thomasin kanssa, mutta Thomas petti y/niä Teresan kanssa." Gally huusi kaikille ruokalassa haukkoen henkeään. Kaikki katsoivat sinua. Newt laittoi kätensä hartioillesi ja silitti olkapäitäsi. Kaikki rupesivat kuiskimaan.
"Miten Thomas teki niin?" ja
"Luulin, että Thomas oli hyvä tyyppi." - kommentteja kuului joka puolelta. Jatkoit vain syömistä.
"Olen pahoillani y/n." Joku sanoi pöydän toiselta puolelta.
"Ei se mitään, olen jo paremmalla päällä." Huokaisit. Sitten lähdit. "Tulen kohta perässä." Newt sanoi sinulle.
"Okei." Vastasit, mutta et halunnut mennä puumajaan. Menit taas erään rakennuksen taakse istumaan. Luulit, että saisit olla rauhassa, mutta turhaan. Teresa ja Thomas lähestyivät. Siirryit rakennuksen kulman taakse.
"Mutta, y/n jätti sinut jo!" Teresa sanoi.
"En silti halua olla kanssasi Teresa!" Thomas huusi.
"Miksi? Tiedämme molemmat, että pidät minusta." Teresa sanoi.
"En silti halua, en halua pitää sinusta, en tiedä, mitä näen sinussa, aivan kuin olisit myrkyttänyt minut lemmenjuomalla, mutta se toimisi vain puoliksi." Thomas hieroi otsaansa ja naurahti hölmistyneenä.
"Thomas, kuule. Meidän välillämme on yhteys. Ehkä vielä tajuat sen, ettei tässä ole mitään järkeä, että emme ole yhdessä." Teresa selitti.
"Tässä koko jutussa ei ole mitään pirun järkeä!" Thomas huusi ja sitten vaikeni.
"Y/n, rakastatko edes häntä?" Teresa kysyi Thomasilta.
"Tottakai, ja paljon enemmän kuin sinua." Sitten Thomas jäi tuijottamaan maata.
"Mutta et silti pysy erossa minusta." Teresa sanoi ja naurahti hieman.
"En niin, mutta haluaisin. Siksi pyydän sinua auttamaan." Thomas sanoi.
"No, aika turhaa enää mennä Y/nin perään, hän varmasti on pian Newtin kanssa. Voi oletko nähnyt miten he katsovat toisiaan." Teresa naurahti. "Olet ihan hirveä, teet tuon tarkoituksella." Thomas sanoi.
"Ehkä, mutta se on totta. Et voi kieltää tunteitasi minua kohtaan. Tiedät sen." Teresa sanoi.
"Etkä tule saamaan koskaan enää mitään hänen kanssaan." Teresa sanoi, sitten hän käveli pois. Thomas jäi istumaan seinää vasten. Hän itki. Sitten lähdit äkkiä pois.