The maze runner-Ainoa tyttö

Uusi Päivä

Heräsit auringonvalon kosketukseen aamulla ja humasit, että Thomas oli jo herännyt. Kellon oli siis oltava jo paljon. Thomas oli varmasti lähtenyt jo juoksemaan. Muutamia aukiolaisija nukkui vielä sikeästi ja osa oli juuri heräilemässä samaan aikaan.
Menit suoraan suihkuun, tällä kertaa muissakin suihkuissa oli ihmisiä. Pukeuduit farkkushortseijin ja t-paitaan. Sitten lähdit aamupalalle. Sinua pelotti. Entä jos Newtin kanssa tapahtuisi jotain. Et haluaisi ikinä satuttaa häntä. Menit Päistinpannun mökkiin. Siellä oli vain muutama poika. Otit leipälautasen.
"Saanko mennä ulos syömään?" kysyit paistinpannulta.
"Jos siltä tuntuu." hän sanoi. Sitten hän itse otti ruokaa ja istui pöydän ääreen. Tajusit, että et ollut koskaan nähnyt häntä vielä syömässä itse. No, olit ollut täällä kolme päivää, mutta silti. Mietit jälleen työn hankkimista. Elämä aukiolla ilman töitä, kun kaikki olivat työskentelemässä. Menit viltille, joka oli edelleen keskellä ruoho aluetta. Söit siellä leipääsi, kunnes Newt tuli sinne oman leipänsä kanssa. "Hei Newt!" Moikkasit iloisena. Newtin hymy sai aina sinut hymyilemään.
"Hei. Öhm unohdin juotavan. Haenko sinulle mehua?" Newt kysyi.
"Voin hakea itsekin. En halua, että minua kohdellaan kuin aukion prinsessaa." Sanoit ja naurahdit. "Mutta sinä vähän nii kuin olet aukion prinsessa." Newt sanoi ja nauroi
"Tule.. Prinsessa." Sitten nauroitte ja menitte hakemaan mehua. Joitte ne nopeasti ja menitte takaisin viltille makaamaan. Chuck juoksi nauraen luoksenne.
"Y/n, tule juttelemaan vähän." Hän kikatti.
"Umm Okei." sanoit hieman ihmeissäsi. Kävelitte tarpeeksi kauaksi Newtistä.
"Miksi löysin sun litimärän aluspaidan Thomasin suihkukopista?" Chuck ei voinut lopettaa nauramista. Valahdit valkoiseksi.
"K-kiitos." änkytit.
"Eikö sinulla ole mitään hajua miksi se on siellä?" Hän sanoi sarkastisesti ja vinkkasi silmää.
"Ei, ei ole hajuakaan. Anna olla." sanoit Chuckille.
"Eli sinua ei varmaankaan haittaa jos kerron tästä kaik-"
"Ei! Tai siis ei, älä kerro silti, joku voi saada siitä väärän kuvan." keskeytit. "Olet paska valehtelemaan, mutta selvä sitten, en kerro." Chuck sanoi ja nauroi. Sitten hän lähti.
"Täytyy opetella näköjään valehtelemaan." sanoit itsellesi, sitten kävelit Newtin luokse.
"Mikäs häntä nauratti?" Newt sanoi ja katsoi paitaa, joka oli kädessäsi.
"Hän vain löysi paitani kaapistani." sanoit ja puristit paidasta ylimääräiset vedet.
"Mitäs hauskaa siinä oli?" Newt sanoi ja naurahti oudosti.
"En tiedä, hän kai vain nauraa aina." vastasit ja naurahdit myös oudosti.
"Ja en tiedä, miksi se piti sanoa sillä tavalla, ettet kuule sitä." lisäsit, jottei Newt epäilisi valehtelusta. Newt nyökkäsi.
"Taidan mennä kysymään nyt työn hankkimisesta Albyltä. Että en vain unohda sitä." Sanoit ja nousit viltiltä. "Mä voin hommata sulle töitä. Ehkä sä voisit tulla töihin sinne, minne mä meen paranemisen ajaksi." Newt sanoi ja vinkkasi silmää. Istuit takaisin alas.
"Newt, me molemmat tiedetään, että meidän välillä on jotain, mutta onko tää vain peliä sulle?" halusit selvittää asiat.
"Kuule y/n, olen tykännyt susta siitä ekasta päivästäs asti täällä." Newt sanoi. Hän haki katsettasi, mutta et voinut katsoa häntä silmiin. Pidit Newtistä paljon, mutta pidit myös Thomasista, paljon.
"Newt.. Et ole ainoa kenestä pidän." Tulit sen jälkeen erittäin surulliseksi. "Anteeksi." sitten aloit itkemään. Ensin Newt katsoi sinua ihmeissään, sitten hän halasi sinua.
"Shh.. Ei hätää. Selitä, mistä on kyse." Newt lohdutti.
"En tiedä miten on mahdollista. Pidän sinusta ja Thomasista todella paljon, molemmista." Sitten nousit ja lähdit kävelemään. Newt kuitenkin lähti perääsi.
"Miksi lähdet?" Hän huusi perääsi ja juoksi sinut kiinni.
"En siedä tätä! En halua tuntea näin, muta en tiedä kumpaa kohtaan en halua tuntea. Väitin Thomasille, että meidän välillämme ei ole mitään. En vain kestä tätä!" Sanoit ja kyynel vierähti poskellesi.
"Ja tiedän, että satutan tällä teitä molempia." jatkoit.
"Yritetään saada ajatuksesi muualle." Newt selkeästi yritti peittää surunsa. "Mennään takaisin puuhun. Siellä minä ainakin pystyn rauhoittumaan. Käykö se?" Newt kysyi. Nyökkäsit ja hän pyyhki kyyneleesi.
"Tule." Hän sanoi ja nyökkäsi puulle päin. Sitten kävelitte puulle ja kiipesitte ylös.
Oli jo ilta ja hämärämpi. Newt sytytti puuhun pari lyhtyä ja asetti ne tasaiselle alueelle. Sitten istuitte alas. Hän otti kädestäsi kiinni ja silitti sitä. "Sekoitat todellakin pääni." Sanoit ja naurahdit, vaikka olit surullinen. Silloin Newt irrotti kädestäsi varovasti.
"Ei, en tarkoittanut..." sitten katsoit Newtiä ja otit hänen kädestään kiinni uudestaan.
"Tiedän, ettet halua kuulla, mutta silloin kun olen Thomasin kanssa, pystyn unohtamaan sinut, mutta sama on myös toisinpäin. Haluaisin nytkin olla VAIN sinun kanssasi." Sanoit ja nojasit Newtin olkapäätä vastaan.
"Sanoit että MINÄ sekoitan SINUN pääsi." Sitten naurahditte.
"Minun ei pitäisi tehdä tätä, mutta..." kurotit Newtiä kohti suudellaksesi tätä, mutta hän ehti ensin. Hän vaikutti siltä, että olisi halunnut tehdä sen joka sekunti siitä lähtien, kun saavuit boksissa ylös. Et olisi halunnut lopettaa, mutta tiesit, että niin oli parasta. Vetäydyit pois ja Newtin kasvoille valahti sanoin kuvailemattoman haikea ilme, mutta hän silti hymyili.
"Anteeksi." Sanoit ja lähdit alas puusta. Newt hyppäsi myös alas puusta. Käännyt katsomaan häntä. Newt oli hetken hiljaa.
"Mene vain." Hän sanoi ja katsoi sitten maahan. Astuit askeleen häntä kohti ja silitit hänen poskeaan. Sitten lähdit hölkäten pois. Näkökenttääsi tuli Thomas. Hän otti kädestäsi kiinni. "Mihin on matka?" hän sanoi ja naurahti kunnes näki kyyneleen poskellesi. Hän pyyhkäisi sen pois ja katsoi sormeaan.
"Onko kaikki ihan hyvin?" hän kysyi hätääntyneenä.
"Tuntuu vain, ettei minua hyväksytä täällä." Kuiskasit. Se ei ollut koko totuus, mutta se oli myös totta. Ainoat, jotka välittivät sinusta, olivat Thomas ja Newt. Ja voisit menettää jomman kumman valinnallasi. Tai molemmat. "En ole kunnossa. Haluaisin tuntea tämän paikan kodikseni, mutta en pysty." Sanoit ja aloit taas itkeä. Thomas katsoi sinua. Näit surun hänen silmissään, mikä sai sinut vielä surullisemmaksi. Hän halasi sinua. "Kuule," hän sanoi, otti olkapäistäsi kiinni ja suoristi kätensä, sitten hän naulitsi katseensa sinuun.
"Lupaan, lupaan, että teen asialle jotain. Ehkä muihinkin tutustuminen voisi helpottaa oloasi." hän sanoi ja nyökkäsi vakuuttavasti.
"Olen ajatellut kysyä Albyltä töitä, jotta saisin uusia ystäviä." silloin Thomas naurahti, mikä hieman ärsytti sinua.
"Onko se niin outoa, että tyttö haluaa töitä?" Sanoit ja pyöräytit silmiäsi.
"En halua olla mitätön." sanoit ja kyyneleet ilmestyivät taas silmiisi.
"Et sinä ole mitätön." Thomas sanoi ja hänen ilmeensä oli tällä kertaa taas vakava.
"Miksi sitten naurat tälle, miksi Newt nauroi sille? En HALUA, että minua kohdellaan näin!" huusit.
"Miten?" Thomas kysyi.
"Kuin kukkaa kämmenellä.. Alby sanoi, että olisin kuin kaikki muutkin, mutta en vain ole, ei kukaan kohtele minua niinkuin kaikkia, ei edes Alby itse!" Sanoit ja kuulit rasahduksen Thomasin takaa.
"Anteeksi y/n... Anteeksi, etten tajunnut olevasi tosissaan." Newt tuli Thomasin takaa.
"Ei se mitään." Sanoit ja pyyhit taas kyyneleesi.
"Puhumme tästä Albylle." Thomas sanoi ja nyökytti.
"Kiitos." Sinä sanoit, ja vihdoin hymyilit hiukan.
"Menen nyt nukkumaan." sinä sanoit. "Nuku hyvin." Thomas ja Newt sanoivat samaan aikaan. Sitten käännyit takaisin heitä kohti hiukan nolosti. Heilautit kättäsi heitä kohti ja heitit heille pienen hymyn. Viimeiseksi vilkaisit Newtiä, sitten käännyit. Pyörit sängyssäsi pitkään. "Thomasko mietityttää?" Chuck sanoi, vinkkasi silmäänsä ja meni Thomasin makuupussille istumaan.
"Nyt ei ole hyvä aika." Sanoit Chuckille hieman hermostuneena. "Miksi, pidätte toisistanne ja teillä on kaikki on täydellisesti. Paitsi noh... Newt ehkä hieman tykkää sinusta myös." Pala nousi kurkkuusi. "Rakastan heitä molempia." Sanoit ja huokaisit. Chuck hiljeneni täysin. Käännyit toiselle kyljellesi katsomaan Chuckia.
"Paska juttu." Chuck sanoi ja mietti. "Anteeksi, olen huono auttamaan. No, et voi olla molempien kanssa, mutta kannattaa kertoa heille tilanne, he varmasti antavat sinulle aikaa." Chuck sanoi. Uskoit sen.
"Mutta en itse malta odottaa päätöstäni." suutuit itsellesi.
"Miksi tunnen näin?" sanoit ja koputit päätäsi.
"Kyllä se siitä. Yritä nukkua yön yli. Hyvää yötä." Chuck sanoi ymmärtäväisenä. Sitten hän taputti olkapäätäsi ja meni omalle makuupussilleen. Halusit puhua Chuckille lisää, mutta tavallaan halusit käskeä häntä pitämään turpansa kiinni. Silloin Thomas tuli." Hyvää yötä Chuck." hän huikkasi. Chuck nyökkäsi, sitten Thomas kääntyi minun puoleeni. Sydämesi alkoi tykyttämään nopeammin.
"Onko parempi mieli? Alby järjestää koko aukion yhteisen illan kokolla." Thomas kuiskasi ja nauroi.
"Kiitos Thomas, kiitos oikeasti." sitten Thomas pussasi sinua poskelle ja meni makuupussiinsa. Chuck vinkkasi Thomasille silmää.
"Painu helvettiin Chuck." hän naurahti. Chuck nauroi itsekin. Et saanut unta. Mietit ensin Thomasin, sitten Newtiä, ja sitten taas Thomasia. Tätä kesti ainakin tunti, ennenkuin pystyit nukahtamaan.