The maze runner-Ainoa tyttö

Newt

Newtin näkökulma ~

Heräsin aikaisin puumajassa ja tunsin, kuinka minulla ei ollut minkäänlaista motivaatiota nousta ylös.
Saatoin vielä katsoa välillä viereeni kun heräsin ja muistella miltä y/n näytti kun hän nukkui vielä vieressäni ja halasi minua unissaan, kun juttelimme siihen asti että jompi kumpi nukahti ja kun silitin hänen poskeaan. Saisinkohan koskaan sitä enää takaisin? Saisinkohan Y/niä takaisin? Pakko minun on. En selviä muuten.
Kaikki oli niin hyvin vielä päivä sitten, mutta nyt kaikki vain hajosi käsiini. Pesin kasvoni vedessä, vesi tuntui nihkeältä eikä se virkistänyt. Laskeuduin alas puusta ja huokaisin erittäin syvään. Ehkä näkisin Y/nin tänään, ehkä.
Kävelin Paistinpannun mökille, vaikka minulla ei ollut nälkä. Mietin välillä, miten Paistinpannu jaksoi aina hymyillä. Hänen päivänsä täällä olivat aina samanlaisia. Hänellä ei ole täällä omaa Y/niä, jota rakastaa. Hän vain aika kokkasi aamusta iltaan. En minä ainakaan jaksaisi hymyillä.
"Hei Newt!" Paistinpannu huikkasi iloisesti. Minun ei tehnyt mieli vastata, mutta mutisin silti jotain takaisin.
Söin vain mahdollisimman nopeasti. Syömässä oli vain Minho ja Thomas, jotka menivät juoksemaan klo 6.00. Thomas katsoi minua ja sitten maahan. Hänen silmissään oli kyyneleet. Ihmetteilin, että mitä on tapahtunut.
"Thomas, onko kaikki hyvin?" kysyin varovasti Thomasilta, joka istui minua vastapäätä. Thomas vain katsoi sinua ja väläytti hieman vihaisen ilmeen, sitten hän vain nousi ylös ja lähti mökistä. Minho katsoi minua ihmeissään, ilmeisesti hänkään ei tiennyt mistä oli kyse. Kohautin vain olkapäitäni ja asettelin veitsen ja haarukan siististi lautaselle.
Lähdin ulos mökistä raikkaaseen ilmaan ja lähdin suihkuun. Visertävien lintujen laulukaan ei piristänyt, vain Y/n voisi piristää minua. Edes nopea tapaaminen. Suihkussa ensimmäisenä näin penkilläni viestin. Se oli Y/niltä, ja viesti selitti kaiken.
'Kerroin Thomasille kaiken. Voisitko puhua hänelle?'
Luki lapussa kaunein kirjaimin. Toisella puolella luki:
'<3 Y/n'
Kirjoitin lapun alakulmaan:
"Lupaan puhua hänelle."
Sitten käärin paperin siististi ja kävin nopeassa suihkussa. Laitoin suihkun kylmälle, niin teki myös Y/n. Olin oppinut sen häneltä.
Alby saisi haistaa suuren paskan. En voi todellakaan keskittyä mihinkään. Ajattelen vain Y/nin kaunista hymyä. Oloni oli vain lamaantunut ja tuntui kuin minusta puuttuisi palanen. Tarvitsin hänen luokseni nyt. Halusin halata häntä, mutta en saa.
Pakko minun on muhua tästä Albylle.
Tulin pois suihkusta ja lähdin vastenmielisesti kävelemään eläinten luokse. Yleensä kävelin sinne Y/nin kanssa. Tavallaan muistot hänestä satuttivat enemmän, kuin mikään muu voisi satuttaa, mutta ne olivat samalla ainoat asiat, jotka saivat minut hymyilemään nyt.
Olin jo melkein karsinoilla, kun näin Teresan juoksevan luokseni. Pysähdyin ja katsoin häntä hieman ihmeissäni. Teresa hengitteli hetken aikaa juoksemisen jälkeen ja sitten hän alkoi selittää.
"Newt, löysin tämän paitani taskusta. Sen saman paidan, jota pidin päälläni kun tulin tänne." Hän sanoi ja antoi pienen kirjeen jossa luki kaunein kirjaimin:
'Anna tämä Y/nille, pyydän.'
Lopussa oli jonkinlainen erikoinen symboli tai lyhenne nimestä. Saatoin erottaa siitä ainakin kirjaimen S.
Katsoin hetken Teresaa epäröiden. Teresa oli tullut noin kaksi viikkoa sitten. Miten kirje oli säilynyt siihen asti.
"Onneksi se ei ehtinyt mennä pesuun." Teresa lisäsi. En vieläkään oikein luottanut Teresaan.
"Ethän lukenut sitä?" Kysyit ja katsoin Teresaa hieman vihaisesti. Vaikka hän olisi muuttunut, en pystyisi antamaan anteeksi asioita, joita hän teki Y/nille.
"En lukenut." Teresa sanoi. Katsoin häntä ja kohotin kulmakarvojani. "Näet varmaan, että kirjekuorta ei ole avattu. Usko nyt vain, en ole lukenut sitä." Teresa sanoi ja pyöräytti silmiään.
"Selvä, mutta kai tiedät etten saa nähdä Y/niä?" Kysyin hieman ärtyneenä.
"Tiedän. Tämä onkin mahdollisuutesi nähdä hänet. Sinulla on hyvä selitys." Teresa sanoi hitaasti.
"Miksi autat minua?" Kysyin hieman ihmeissäni.
"Minusta Alby teki väärin, mutta mene nyt näyttämään tämä Y/nille." Teresa kehoitti.
"Menen ensin tekemään työni." Sanoin nopeasti ja juoksin pois. Teresa jäi seisomaan ja katsomaan perääni. Sitten hän kääntyi ja lähti pois. Mietin vain, että tekikö Teresa tämän oikeasti minun vuoksi, ja Y/nin vuoksi.
Päädyin siihen tulokseen, että hän teki sen omaksi hyväkseen. Eivät ihmiset voi muuttua niin nopeasti. "Newt, koita nyt keskittyy töihin." Sam herätti minut ajatuksestani.
"Ai joo... Anteeksi." Sanoin nopeasti. Sitten taas jäin muistojeni vangiksi. Muistin ensimmäisen päivän Y/nin kanssa töissä. Muistim ensimmäisen kerran, kun vein Y/nin puuhun. Hän oli lumoutunut ja niin kaunis hymyillessään.
"Itketkö sinä?" Sam kysyi ja käänsi pääni häntä kohti. Pyyhin häpeissäni nopeasti kyyneleeni ja pudistin päätäni.
"Sinä itket, mikä sinulla on?" Sam kysyi ja näytti onneksi ymmärtäväiseltä.
"On vain vaikeaa, kun Y/n ei ole enää täällä. Minulta vietiin pois kaikki, kun hänet vietiin." Selitin nolostuneena. En halunnut työnantajani näkevän kuinka itken keskellä työpäivää. Sam nyökkäsi hitaasti.
"Albyllä meni hiukan yli, taidat todella rakastaa häntä." Hän huokaisi. "Kyllä. Enemmän kun mitään." Sanoit. Se oli totta. Et ikinä lopettaisi Y/nin rakastamista.
"Oletko puhunut tästä Albylle?" Sam kysyi varovasti. Hän ei selkeästikään osannut oikein sanoa mitään. "Olemme kertoneet jo, että rakastamme toisiamme. Ei hänen mielensä muutu." Huokaisin syvään. Sam laittoi kätensä olkapäälleni ja taputti sitä.
"Sinun on nyt kestettävä. Ei Alby pidä teitä ikuisuutta erossa, lupaan." Hän vakuutti.
"Lupaatko?" Sanoin ja muistin minun ja Y/nin pikkurillivalan. Kaipasin sitä. "Lupaan lupaan. Kyllä näet hänet vielä." Sam sanoi ja lähti sitten tekemään töitä. Yritin tehdä työni mahdollisimman hyvin.
En malttanut odottaa, että saisit viedä Y/niille kirjeen, jutella hänelle, halata häntä, kertoa, kuinka paljon rakastin häntä.
Töiden jälkeen menin nopeasti syömään. Suunnitelmani oli mennä odottamaan Y/nin työvuoron alkamista eläinten luokse.
Söin mahdollisimman nopeasti ja juoksin aitauksille. Y/n tuli yleensä noin kymmenen minuuttia aikaisemmin työpaikalle. Toivoin, että hän tulisi tälläkin kertaa. Tutkailin kirjekuorta ja nimimerkkiä tai logoa, jonka nimissä se oli lähetetty. Miksi se oli lähetetty Teresan taskussa, eikä muiden tavaroiden mukana boksissa? Kello oli varttia vaille. Näkisin Y/nin pian.