Otit uuden juoman ja joit taas ison kulauksen. Et edes tiennyt oliko se mielestäsi hyvää, mutta silti joit sitä kymmenen sekunnin välein. Newt tuijotti hieman ihmettyneenä.
"Onko kaikki ihan hyvin?" Hän kysyi. "On, voin paremmin kuin hetkeen." vastasit. Se oli totta, mutta kaikki tämä draama oli silti vielä olemassa. Ja aina kun muistit sen, otit ison huikan.
Newt nyökkäsi.
"Hyvä."
Koko illan kaikki kertoivat vitsejä ja nauroivat. Monet tulivat juttelemaan sinulle ja olosi oli tällä kertaa todella hyvä. Vihdoin tunsit paikan kodiksesi. "Kannattaakohan?" Newt otti kädestäsi kiinni kun olit menossa hakemaan kolmatta lasia. Olit jo humalassa.
"Ömmm, JOOO." Vastasit Newtille ja nauroit. Sitten hait uuden lasillisen. "Otatko?" Kysyit Newtiltä.
"Menen huomenna töihin, en voi." Hän sanoi.
"Ei sitten, todella harmi." Sanoit ja aloit kikattamaan ihan tyhjästä.
"Mitä?" Newt nauroi.
"Älä esitä noin vastuullista. Ota huikka." Kuiskasit Newtille. Sitten hän nappasi juoman salaman nopeasti ja otti ison kulauksen. Sitten hän antoi lasin nopeasti takaisin. Nauroitte paljon.
"Ehkä ei kannata, oikeasti y/n." Newt sanoi vakavana kun menit taas hakemaan juomaa. Sitten menit Newt perässäsi Thomasin luokse. "Thomaaas, Newt ärsyttää." Sinä huusit. Sitten istuit hänen viereensä ja piilouduit tämän taakse. Thomas katsoi Newtiä kysyvästi.
"Mitä Newt?" hän kysyi.
"Yritin estää ottamasta neljättä lasillista." Newt sanoi ja nauroi hölmistyneesti.
"Hei." Thomas sanoi ja tönäisi sinua.
"Etkö aikonut säästää muille ollenkaan?" Sitten hän nauroi.
"Olen tosissani Thomas. Se ei tee hyvää." Newt sanoi.
"Anna toisen pitää hauskaa." Thomas sanoi ja antoi oman lasinsa sinulle. "Kiitos Thomas." Sanoit ja pussasit häntä poskelle. Sitten joit lasin loppuun.
"Thomas?" Alby kysyi hieman vihaisella äänensävyllä.
"Y/n on vain vähän humalassa." Thomas sanoi nauraen.
"Ai vähän. Newt, vie y/n sänkyyn. Nyt." Alby käski. Thomas pyöräytti silmiään.
"Kyllä minäkin voin-"
"Ehkä minä nyt vain hoidan tämän?" Newt sanoi ja auttoi sinut ylös istumasta.
"Hei hei kaikki! Newt vie minut nyt Sänkyyn! Niin hyvää yötä! " Huusit täysillä kaikille. Kaikki nauroivat, myös Newt. Thomas kuitenkin vain mulkaisi Newtiä. Sitten vinkkasit silmää kaikille ja laitoit kävelysi Newtin varaan.
"Noniin, mennään." Newt hyssytteli kun kikatit kävellessäsi.
"Kamalan pitkä matka. Voidaanko ottaa pieni tauko tuolla?" sanoit ja osoitit Paistinpannun mökkiä. "Meidän pitäisi.. Tai no, mikäs siinä." Newt sanoi ja vei sinut mökkiin. Istuit pöydän ääreen ja viitoit Newtiä istumaan viereesi. Hän istui. Kurotit suutelemaan tätä, mutta Newt vetäytyi hieman kauemmas.
"Mitäh?" Kysyit.
"Et voi olla minun ja Thomasin kanssa, molempien. Sinun pitää valita. Oikeasti." Newt sanoi.
"Mutta ei nyt mietitä Thomasia Newt-"
"Sanotko tuolla tavalla myös Thomasille, ettei nyt mietitä Newtiä?" Hän sanoi hieman vihasena.
"En-, tai siis ei hän tiedä, tai siis." Sinä lopetit.
"Tiedän itsekin, että tämä on väärin, mutta tarvitsen aikaa miettiä, oikeasti. Tämä on minullekin ihan kamalaa." Sanoit ja laitoit kätesi Newtin olkapäille.
"Selvä, leikitään vain nyt, ettei Thomasia ole. Tämän jälkeen pysyt minusta sitten erossa päätöksesi asti. En halua rakastua sinuun enempää." Newt sanoi ja naurahti hölmistyneesti. Nyökkäsit ja sitten suutelit Newtiä. Et nähnyt mitään ja melkein putosit penkiltä, mutta Newt sai sinusta kiinni. Pystyit unohtamaan Thomasin kokonaan. Sinua alkoi pikkuhiljaa särkemään päähän juoman takia ja sitten Newt lopetti. "Olet ihan kuuma." Newt sanoi ja laittoi kätensä otsallesi.
"Tiedän. Kiitos." sanoit ja vinkkasit silmääsi. Sitten aloit taas suutelemaan Newtiä.
"Voit pahoin, kyllä huomaan sen." Newt sanoi.
"Sinun täytyy oikeasti levätä nyt." Hän jatkoi. Mielestäsi se oli ihan hyvä idea, joten nyökkäsit. Sitten Newt taas lähti saattamaan sinua.
Menit makuupussiisi makaamaan ja Newt istui viereesi.
"Odotan, että nukahdat." Newt kuiskasi.
"Okei." kuiskasit takaisin.
"Rakastan sinua, anteeksi." Newt kuiskasi aivan korvaasi.
"Rakastan sinua myös, anteeksi." Sitten naurahdit. Newt tuli viereesi makaamaan ja halasi sinua. Vaivuit aika nopeasti uneen, mutta tunsit pitkään vielä Newtin silittävän käden. Sitten et tuntenut enää sitäkään."Lähden nyt juoksemaan." kuulit Thomasin kuiskaavan Chuckille. "Heippa." Sanoit Thomasille.
"Ai, olet hereillä. No, pidä kivaa." Thomas sanoi.
"Mm." vastasit. Sitten Thomas lähti.
"Oletko jo kertonut Thomasille tilanteesta?" Chuck tuli luoksesi ja kysyi.
"Äh, älä muistuta siitä. En ole." Vastasit ja menit makuupussiisi piiloon.
"Suosittelen kertomista." Chuck sanoi ja sitten lähti. Se oli totta. Asiat vain pahenisivat, jos et kertoisi sitä. Yhtäkkiä aukiolla alkoi piippaamaan kimeä piipitys, se kuulosti hieman tutulta. Kaikki aukiolla olevat pysähtyivät ihmeissään. Juoksit Chuckin luokse.
"Mitä täällä tapahtuu." kysyit. Olit hämilläsi, niin olivat muutkin.
"Boksi tapahtuu, eikä sen edes pitäisi..." Chuck oli yhtä ihmeissään kuin sinä. Luulit että uusia tulokkaita tulisi vain kerran kuussa. Tulostasi oli vain viikko.
Kaikki olivat boksin ympärillä. Thomas ja Minho olivat myös palanneet juoksemasta ja olivat myös boksin luona. Kaikki antoivat Newtille tilaa ja hän kiipesi alas boksiin.
"Se on toinen tyttö!" Hän huusi kaikille. Jotkut kuiskivat toisilleen ja jotkut vain tuojottivat alas boksiin naamat kalpeina. Kurkkasit väkijoukon lomasta boksiin. Siellä todellakin oli toinen tyttö. Joko pyörtynyt, tai jotain paljon pahempaa. Sitten hänet nostettiin ylös boksista. "Noniin kaikki töihin takaisin!" Newt huusi. Sitten hän käski kahta poikaa viemään tämän sairastuvalle. "Outoa..." Hän käveli luoksesi ja raapi päätänsä. Kaikki olivat ilmeisesti yhtä ihmeissään.
"No, kuitenkin. Opetan sinulle tänään uutta työtäsi." Newt sanoi ja nauroi. "Jes! Sain töitä." Sitten lähditte eläinten luokse.
Ensimmäinen työpäiväsi meni perusjuttujen opetteluun. Newt opetti sinulle aikavälit, jolloin eläimille pitäisi antaa ruokaa ja mille eläimelle annettiin mitäkin syötäväksi. Keskittymisesi aina välillä herpaantui katsellessasi Newtiä, mutta hän vain nauroi.
Työpäiväsi oli juuri loppunut ja menit syömään, kunnes eräs poika huusi keskellä aukiota Newtin nimeä. Katsoit ikkunasta, kun Newt juoksi hänen luokseen, sitten he menivät sairastuvalle ja kävelivät sieltä ulos tytön kanssa. Tyttö näytti vihaiselta. Hän ei selkeästikään tykännyt paikasta ollenkaan ja kaikki tuntui ärsyttävän häntä.
"Tyttö on hereillä!" Huusit muille. Sitten juoksit ulos. Heti, kun Newtin ja toisen pojan katse vältti, tyttö rupesi juoksemaan metsää kohti.
"Saanko minä mennä hänen peräänsä, olen kuitenkin ainoa tyttö täällä hänen kanssaan?" Juoksit Newtin ja toisen pojan luokse ja kysyit. He nyökkäsivät ja lähdit juoksemaan metsään.
"Hei? Oletko täällä jossain." Huutelit varovasti. Löysit tytön puun takaa polvet rintaa vasten. Hän näytti sinun ikäiseltä, ehkä hieman vanhemmalta. "Mikä on nimesi?" kysyit varovasti. "Teresa.." hän mumisi. "Ömm.. Saattaa olla outoa, että ilmestyt vain yhtäkkiä tänne. Minulle kävi sillä tavalla viikko sitten." Yritit saada tyttöä rauhoittumaan.
"Aha. Keitä kaikki pojat olevat?" Hän mumisi.
"He ovat Tulleet tänne saman lailla kuin mekin. Olemme ainoat tytöt." kerroit.
"Ainoat. Wow, saamme varmasti paljon huomiota." hän sanoi. Kohautit olkapäitäsi ja istuit hänen viereensä. Hän siirtyi kauemmas.
"Kuka tuo on?" hän sanoi ja osoitti puiden lomasta sormellaan Thomasia, joka tuli ulos labyrintistä. "Hän on Thomas." Kerroit tyynesti.
"Hän näyttää tutulta." Tyttö sanoi ja mumisi jotain perään. Olit vain hiljaa. "Pitäiskö mennä takaisin?" kysyit varovasti.
"Varmaan." Hän sanoi ja pyöräytti silmiään. Nousit ylös ja tarjosit tälle kättäsi, mutta hän läppäisi sen pois ja nousi ylös.
"Olen kyllä ihan kunnossa." Hän murahti ja juoksi sitten Newtin ja Thomasin luokse. Tulit hänen perässään.
"Hei Thomas." hän sanoi hymyillen ja sitten mulkaisi Newtiä vihaisesti. "Hei.. Näytät tutulta." Thomas sanoi ja hidasti sanojaan.
YOU ARE READING
The maze runner-Ainoa tyttö
Fanfiction"Rakastan sinua, anteeksi" "Rakastan sinua myös, anteeksi" Aluksi on pieni paniikki, kun päädyt paikkaan, jossa sinua ympäröi monia kymmeniä teinipoikia ja muistat menneisyydestäsi vain oman nimesi, mutta pian aukio alkaa tuntumaan kotoisalta. Myö...