"öö no mun nimi on simo."
"jaa niinku se pikkuorava? näytät vittu ainakin ihan samalta."
"no mikä oma nimes on?"
"robin."
"no missäs sun eripari kengät, robbari?"
***
kun simo kuulee viettävänsä kesälomansa ensimmäisen viikon lehtosaaren leirikesku...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
SIMO
Korvissani kohisi. Eihän tällästä tapahdu ku leffoissa.
Suuntasimme pientä metsäpolkua pitkin, kunnes sitten poikettiin heinikkoon ja siitä tiheämpään koivikkoon. Se oli vähän vaikeakulkuisempaa (alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan...), joten jouduin hieman hidastamaan vauhtia.
"SIMO TUU!" Robin huusi ja tarttui mua kädestä. Edellä juoksivat tytöt, takanamme juoksi Roni kiroten saatana vittu perkele.
"MISSÄ OSKU ON?" Huudahdin, kun en nähnyt missään väläystääkään oranssista hiuspehkosta. "MITÄ?" Roni karjaisi takanapäin. "Justhan se oli tässä?!" Joku tytöistä huudahti.
Oloni oli monella tapaa helvetin sekava. Viina virtasi suonissa, en ees tiennyt kuka meidän perässä juoksi, vai juoksiko kukaan. Oskari oli jossain hevonperseessä.
Pysähdyimme kohta, sillä eteemme tuli kallio. "Nonni" Roni huohotti ja vilkuili valppaana ympärilleen kuin saaliseläin. "Missä se saatanan paskapää on?" Poika kirosi.
"OSKARI" älähdin kun näin jonkun koivikossa. Hahmo juoksi lähemmäs. "Mihin vittuun sä jäit?" Robin puuskahti, kun hetkeksi kadoksissa ollut poika tuli luoksemme.
"Saatana nauhat aukes ja jengi vaa juoksi vaikkei se ykä edes meitä seurannu." Poika sammalsi ja meni maahan istumaan. "Mä oksennan kohta ja varmaan sammunki...." Oskari mumisi epäselvästi.
"Älä nyt Osku siihen! Ei vielä!" Älähdin ja ravistin jo kuitenkin sammunutta ystävääni. "Perkele" puuskahdin, istahtaen jollekkin sammaltuneelle kivelle. Se oli hieman kostea.
***
Tytöt istuivat hiljaa ja näprivät kynsiään, juttelivat hiljaa keskenään. Yksi heistä oli nukahtanut toisten syliin. Roni makasi selällään ja katseli hämärää taivasta. Robin heitteli jotain kiviä kalliolle ja istui mun vierellä, toisella kivellä. Katselin tätä omiin ajatuksiini uppoutuneena, ja laskuhumalakin alkoi olla päällä.
Oli kulunut jo ainakin tunti, jossei parikolme. "Pitäskö mein herättää Oskari ja Lotta lähtee takas?" Robin tiedusteli ja nosti kulmiaan.
"Pitäis." Vastasin ripeästi ja yritin väkisin pitää silmiäni auki. Väsytti aivan saatanasti. Muut nyökyttelivät hyväksyvästi, ja nousivat istumapaikoiltaan, valmiina lähtemään takaisin leirimajoitukseen.
Roni tökki Oskaria poskeen. Poika heräsi siitä pian, kiskoimme tämän ylös ja varmistimme että punapää pysyisi tolpillaan. Pian lähdimme kävelemään samaa reittiä takaisin.
Saavuimme varmaan kahden tunnin päästä perille. Takaisinmenomatkaan oli mennyt enemmän aikaa, koska kävelimme ja kaikilla oli laskuhumala. Kukaan ei onneksi sammunut matkalla.
Kiipesimme yksi kerrallaan ikkunasta sisälle huoneeseemme ja viimeisenä sisään kiivennyt Robin sulki ikkunan. Tytöt lähtivät hiipimään omalle puolelleen majoitusta, toivottaen hyvät yöt.
Yritin siistiä vähän huonettamme, tungin tyhjät pullot Oskarin oksennuksen täyteiseen reppuun ja samalla peittelin kyseisen sänkyynsä sammuneen pojan. Roni kipusi yläsänkyynsä ja mumisi hyvät yöt.
Riisuin itseni boksereille ja livahdin lämpimän peiton alle. "Öitä nyt sit Sime" kuulin Robinin yleensä pehmeä, mutta nyt kovin viinan karhentaman, matalan äänen yläpuoleltani.
