tuulien teitä

019 rikottu hiljaisuus

julkasin uuden kirjan! siitä on vasta yks osa ulkona, mutta käykäähän toki kurkkaamassa, myös ne jotka ei välttämättä nyt kpopista olekkaan kiinnostuneita!❤️

SIMO

katsoin robinia silmiin, halusin suudella häntä.

poika näytti yllättyneeltä, kun olin ilmoittanut haluavani hänen tekevän sen jo, mitä hän oli tässänäin kokoajan viritellyt.

itsekkin olin yrittänyt parhaani mukaan asiasta vihjata, mutten ollut onnistunut kovinkaan hyvin.

kosketukseni oli aiheuttanut robinissa enemmän kipinää, tai siltä se ainakin vaikutti.

nyt olimme tässä. kasvokkain, lähellä toisiamme. hengitin tiheästi, kun robin tuli lähemmäksi. puristin tiukemmin pojan hupparia nyrkkiini tämän rintakehän kohdalta.

"HEI POJAT!" hiljaisuus rikkoutui lopullisesti, ja pelästyin niin kovasti, että irroitin otteeni ja kierähdin kiveltä kosteaan maahan.

oskari juoksi hengästyneenä luoksemme, ja nojasi jalkoihinsa samalla tavalla kuin ensimmäisenä leiripäivänämme rappujuoksun jälkeen.

"kello on sen verran että kaikki menossa oppikselle. ajattelin tulla hakee teidät, kun en haluu olla yksinkään" tämä kertoi ja pyyhi hiuksian vähän pois silmiltään.

nousin maasta rintakehä villisti pomppien äsköisen säikähdyksen johdosta.

robin naurahti oskarille kepeästi ja laittoi askin ja sytkärin hupparinsa taskuun. poika vilkaisi minua nauliten katseensa silmiini.

päädyin vain hymyilemään typerästi ja lähdin sitten talsimaan ensimmäisenä päärakennukselle.

oskari ja robin seurasivat perässä vähän matkan päässä ja juttelivat samalla jostain videopelistä.

avasin lasioven ja luikahdin sisälle avaraan eteisaulaan, jonka matto oltiin varmaan juostessa saatu ihan rullalle. riisuin kenkäni siististi naulakon alle ja odottelin kaksikkoa.

robin potki metsän vihreät converset muiden kenkien kasaan ja oskari riisui flipfloppinsa vikkelästi kenkieni viereen.

ROBIN

oskarin ajoitus oli ollut suoraan sanottuna tosi paska, mutta jos olisimme alkaneet hommailemaan, jyrki olisi varmaan löytänyt meidät ja polttanut roviolla.

joten olen helpottunut ettei tarvinnut kuolla vielä.

menimme kolmisin luokkahuoneeseen ja istuuduimme yhteen pyöreän pöydän ääreen.

simo nosti rippiraamattunsa pöydälle ja teimme samoin oskarin kanssa.

oskari tärisytti vähän levottomana jalkaansa, niin että pöytäkin vähän tärähteli.

oskari laittoi yleensä hiuksensa geelillä ylöspäin, joilloin mielessäni vertasin häntä siihen youtubettajaan zonevd'seen, sillä yhdennäköisyys oli aika suuri, saman väriset hiuksetkin.

nyt oskarin hiukset menivät villeinä ristiin rastiin, joka näytti aika hauskalta. omatkin hiukseni olivat vähän sotkuiset, mutten jaksanut tehdä niille yhtikäs mitään.

***

ja kuten varmaan arvata saattaa, jyrki onnistui oppitunnillaan imeemään minusta kaiken sen vähäisenkin elämänilon, jonka simo oli läsnäolollaan onnistunut muhun palauttamaan.

oltiin puhuttu kuolemasta ja synneistä oikein sitten niin tylsästi ja juurta jaksaen, että lopulta kukaan ei luultavastikkaan kuunnellut viiksihepun löpinöitä pätkän vertaa.

onneksi sitten koitti lounas ja porukka lähti lipumaan ruokasaliin päin.

roni liittyi myös seuraamme, ja suunnistimme ruokajonoon. oskari valitti jälleen, kuinka rasittavaa ja hidasta jonottaminen oli. linjastoja oli vain yksi, joten yli neljänkymmenellä nuorella kesti aina tovi ottaa sitä ruokaa.

sapuskana oli lasangea, josta oskari riemastui kovasti. hän otti sitä suuren annoksen ja suuntasi hyvälle istumapaikalle hippulat vinkuen.

***

kun sitten kaikki oltiin tuhottu ruokamme ja oskariakin oltiin saatu tovi varrota, menimme hetkeksi huoneeseemme.

pojat tietenkin joutuivat odottamaan, kun strugglasin kenkieni parissa parikin minuuttia.

//mitähä sitte....
alsouuuu seuraava luku on se Q&A, joten menkääs droppaa vaikka jokaselle hahmolle parikin kyssäriä sinne 017 lukuun - 3 -
ootte ihanii <33, seuraavaks palataan Q&A:n merkeissä!🤭