"öö no mun nimi on simo."
"jaa niinku se pikkuorava? näytät vittu ainakin ihan samalta."
"no mikä oma nimes on?"
"robin."
"no missäs sun eripari kengät, robbari?"
***
kun simo kuulee viettävänsä kesälomansa ensimmäisen viikon lehtosaaren leirikesku...
(muokkasin hieman lukujen ulkoasua :D ) also,vinkki vitonen, jos haluutte päästä luvun tunnelmaan❤️:
***
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
SIMO
robinin perhetilanne vaikutti aika vaikealta aiheelta, joten oli ehkä fiksumpi jättää se sikseen.
olin syventynyt robinin vihreisiin silmiin jälleen kerran. tuli tunne, että halusin pysyä tässä, niin awkwardilta kuin se kuulostikin.
halusin unohtaa kaiken muun, maailman menon ja ajankulun.
robin katseli mua syvälle silmiin ja tuli huomaamattani lähemmäksi.
en ollut edes aiemmin oikeasti huomannut, että robinilla oli pieni arpi nenänvarressa. se sai hymyn huulilleni, enkä estellyt rautojani näkymästä.
sydämeni soitti omia nuottejaan ja rummutti rintakehää villisti. se sai mut tuntemaan ihan kunnolla eläväksi, ja teki elämästä elämisen arvoista.
en tiennyt miksi tunsin yhtäkkiä vain näin voimakkaasti. koko kehoni virtasi eloa, ihan kasvoista sormenpäihin asti.
olimme hiljaa.
olimme vain hiljaa ja katselimme toisiamme silmiin. se ei enää tuntunutkaan kiusalliselta, vaan lumoavalta hetkeltä, jossa unohtuu aika ja ympäröivä maailma.
robin oli niin komea, kun sen hiukset olivat sekaisin silmillä ja solisluut näkyivät hupparin kaula-aukosta. se näytti niin hyvälle.
kaikesta teki kiehtovampaa se, että olimme täällä, missä kaikki tällainen oli niin pahasti syntiä. sitä en tosiaan ymmärtänyt, sillä rakkaus kuuluu todellakin kaikille.
en tosiaan ollut varma oliko tämä sitä mitä luulin, vai vain yksipuolista hourailuani, mutta hetki itsessään oli niin läheinen että olisin voinut vaikka vannoa että ympärillämme kipinöi.
ympärillämme oli massiivinen, satenkaaria kipinöivä jännite, jota en halunnut missään nimessä katkaista.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
ROBIN
simo herätti mussa tunteita, joita en tiennyt edes voivani tuntea.
hiljaisuus tuntui jotenkin luonnolliselta, enkä olisikaan varmaan kyennyt puhumaan, sillä keskityin katselemaan simoa.
katseeni porautui pojan ruskeisiin silmiin, jotka tuikkivat kauniisti. koivujen lehdet varjostivat simon kasvoille lehtien muotoisia varjoja, joita tarkkailin intensiivisesti.
olin aiemmin jo hiilannut takamukseni lähemmäksi simoa, joten nyt olimme aika lähekkäin.
meinasin unohtaa miten hengitetään, kun poika kurotti kättään ja kosketti nenänvarttani hellästi sormenpäillään.
katselin lähemmin simon kasvoja samalla, kun tämä tutkaili omiani ja tanssitti sormiaan kasvoillani.
simon kosketus tuntui ihan siunaukselta, ei sellaiselta mistä jyrki jaksoi höpistä vaan ihan oikealta sellaiselta.
kunpa me vain kadottais toisiimme ikiajoiksi, eikä meidän tarvitsisi tehä mitään muuta kuin vaan olla tässä hetkessä.
olin jo näyttänyt itsestäni niitä puolia, mitä kovin moni ei ollut nähnyt.
simon seurassa kaikki tuntui helpommalta, yhtä helpolta kun hengittäminen.
tarkkailin simoa pitkään. se huomasi sen, sillä se lopetti kasvojeni silittämisen ja simon katse porautui suoraan silmiini.
vein käteni simon hiuksiin ja sieltä niskaan. vedin pojan kasvoja lähemmäksi omiani. tämä hätkähti ja tarrasi käsillään rintakehääni.
