tuulien teitä

009 musta-aukko

ROBIN

"onkos teitä ketään muita enää siellä huoneessa?" jyrki tiedusteli, ja katseli meitä varsin lempeällä ilmeellä. katsahdin nopeasti  vieressäni seisovaa pörröpäistä simoa, joka katsoi minua "sano nyt vittu jotain"-ilmeellä.

"joo, oskarilla on paha olo, ja roni vissii nukku yöllä huonosti" kerroin jyrkille totuutta kaunistellen. vilkaisin sivusilmällä simoa, joka hymyilin kovin väkinäisesti miesohjaajalle ja vääntelehti niinkuin sillä olis järjetön paskahätä. se oli niin huono esittämään normaalia, että oikein nolotti.

jyrki katseli meitä hetken hiljaisuudessa, ikäänkuin odottaen että juttu jatkuisi. niinhän se jatkuisikin, mutta kuten arvata saattaa ja maalaisjärkikin sen sanoo, en aikonut avata asiaa tälle aikuiselle tai kellekkään muullekkaan.

"no, sepä harmi. pyydän jotain isosta herättämään pojat tunnin päästä, katsotaan onko heidän vointinsa yhtään parempi" jyrki sanoi sitten kovin  rauhallisella äänellä.

simo nyökytteli hyväksyvästi päätään. "juu tehää näi" sanahdin rennosti, ja heilautin kättäni jyrkille kääntyessäni kohti eteishallia. lähdin kävelemään sinne simo vierelläni.

vilkaisin nopeasti itseäni eteisaulan peilistä: olin pukeutunut jo liiankin käytettyihin vaaleansinisiin leveisiin farkkuihin ja lemppari huppariini, joka oli harmaa ja aitoa ricky & morty merchiä.

vaaleanruskeat hiukseni olivat sekaisin kuten aina, joten en antanut sen häiritä normaalia enempää.

kiskoin metsän vihreät, (kaikilla tavoilla jo kovin kärsineet ja elämää nähneet) tennarit jalkaani ja seurasin simoa ulos, josta suuntasimme sitten päärakennukselle.

"me ollaan ihan perkeleesti myöhässä" simo valitti ja kiisi sellaista vauhtia sisälle, että jopa mun piti pitkine jalkoineni kiihdyttää aika paljon, pysyäkseni noin parikymmentä senttimetriä lyhyemmän pojan tahdissa.

"nii kymmene minuuttia" korjasin huvittuneena ja tökkäsin lyhyempää lasipäätä otsaan etusormella. virnistin hieman kun näin simon vittuuntuneen katseen.

***

porhalsimme luokkahuoneeseen, jossa rippipappi annikki oli pakottanut jo muut tekemään tuoleista piirin keskelle lattiaa.

puikkelehdimme tyhjille paikoille ja vilkaisin muita, joista suurin osa joko kuuntelivat musiikkia airpodeilla puoliunessa tai selasivat tiktokkia keskittyneesti.

jopa pulmuinen kilttikoulupoika simo näytti jo nyt niin kyllästyneeltä, etten olisi ihmetellyt vaikka se kohta ois kaatunut lattialle ja nukahtanut siihen.

annikki puhui jostain minäviestistä ja lähimmäisenrakkaudesta. lisäksi naikkonen pakotti valitsemaan erilaisia kortteja ja kertomaan miten ne liittyivät omaan ajatusmaailmaan tai elämään.

itse otin kortin missä oli hautakivi ja toisen missä oli joku avaruus juttu.

"no mä tuun luultavasti kuolee aina nopeesti, ja mun elämä on yks musta-aukko, joka imee kaiken paskan sisäänsä" kerroin omalla vuorollani mahdollisimman asiallisen kuuloisesti.

pari tyyppiä naurahti ja osa pidätteli naurua. katsahdin vieressäni istuvaan simoon, joka yritti parhaansa mukaan olla naama peruslukemilla, sen katse viesti sellaisia fraaseja kuin: "oletko ihan tosissasi?" ja "helvetin typerää toimintaa, koita käyttäytyä."

annikki näytti pettyneeltä ja ehkä hieman myös siltä, että oli hautonut vihaansa jo ainakin viidentoista vuoden ajan. kuitenkin tämä polkkatukkainen nainen väänteli kasvoilleen jonkin hymyntapaisen viritelmän ja henkäisi hiljaisesti: "oikein mielenkiintoinen näkemys robin" sen jälkeen annikki otti kortit itselleen.

kun simon vuoro koitti, tämä pyyhki pörröisiä ruskeita kiharoitaan pois silmiltään, kertoen lyhyesti ja ytimekkäästi kahdesta kortista. toisessa oli kissa ja toisessa joku keinu ja kukkasia.

jotain se pikkuorava siinä horisi lapsuuden kesistä ja koulusta ihan kyllästymiseen asti. annikki näytti todella tyytyväiseltä, ja hymyili sanakaan sanomatta. olin kyllä sitä mieltä, että mun vastaus oli parempi. simo katsoi minua hymyillen maireasti, pudistin päätäni ja irvistin tälle, kuin pidättäisin oksennusta.

salee mitään yhtä typerää en oon koskaan tehnyt. ja oli muuten mun elämän paskiten käytetty 45 minuuttia.

// 515 sanaa.