"öö no mun nimi on simo."
"jaa niinku se pikkuorava? näytät vittu ainakin ihan samalta."
"no mikä oma nimes on?"
"robin."
"no missäs sun eripari kengät, robbari?"
***
kun simo kuulee viettävänsä kesälomansa ensimmäisen viikon lehtosaaren leirikesku...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
ROBIN
virnistin hiukan kun simo selvästi muuttui vaivaantuneeksi siitä, että olin saanut jätkän kiinni tuijottamasta minua.
poika väänteli paikallaan huultaan purren, edelleen istuen sohvan käsinojalla. katselin simoa ja kohotin vähän kulmiani. "älä nyt sime, ei se maailmaa kaada!" naurahdin rennosti ja nousin makuuasennosta istumaan vihreälle sohvalle.
simo puuskahti ja pyöräytti hyvin tyypillisesti silmiään. "sä vaan uneksit siitä, että mä kattelisin sua. senkin vainoharhanen" brunette pörröpää puuskahti ja vilkaisi minua sivusilmällä, tarkkaillen sitten valppaana ulos ikkunasta siltä varalta, että joku ohjaajista tai isosista päättäisi pöllähtää aulaan.
hymähdin vähän huvittuneena pojalle ja pudistin hieman päätäni. katselin sitten kellotaulua, miettein pitäisiköhän mennä jo huoneeseen, ennekuin jyrki tulis tänne heittelemään käsiä.
käänsin katseeni kuitenkin melkein hetimiten simo oli niin mahdottoman suloinen. musta se näytti ihan oikeesti sellaselta söpöltä maaoravalta. lisäksi sen kaikkitietävä imago sopi täydellisesti mun alvin ja pikkuoravat kuvaukseen. en ikinä lopettais siitä jauhamista.
"hei sime mennää huoneesee, kello on aivan saatanasti" sanahdin hetken kuluttua, kun olin antanut ajatusteni muhia tarpeeksi.
simo katsahti minua ja sitten kelloa. "millon sua rupes kiinnostaa mitä kello on?" tämä vinoili mutta nousi sohvalta. virnistin vähän ja nousin, heilauttaen hiukset pois silmieni edestä.
***
suuntasimme pikkuoravan kanssa poikien käytävään, jossa oli nähtävästi lamppukin palanut, sillä oli pimeää ja sen jälkeenkin oli vielä, kun olin ränkännyt valokatkaisijaa useaan otteeseen.
"vitun toope nyt sä rikoit sen" kuulin simon ärsytyneen äänen pimeässä, aika läheltä. tunsin pojan lämpimän hengityksen käsivarressani, joka sai ihokarvani pystyyn ja aiheutti minulle kylmiä väreitä.
"no en varmana! se oli jo valmiiks paskana" puolustelin itseäni, silti hakaten seinässä olevaa katkaisijaa raivolla.
"saatanan äyssi lopeta jo" simo huokaisi varsin kyllästyneen oloisena, ja hamuili pimeässä katkaisijan päällä lepäävää kättäni. pian poika tarttui siihen ja vei käteni pois katkasijalta.
saatoin henkäistä hiljaa simon kosketusta, joka kihelmöi ihollani. päätin kuitenkin ottaa tilanteen hallintaani. nappasin hellästi simoa ranteesta ja vedin poikaa lähemmäs itseäni.
tunsin pimeässä jälleen pojan hengityksen, mutta tällä kertaa simo hengitti tiheämmin. "mi-mitä sä nyt?" poika pihahti hiljaisesti.
virnistin, vaikkei simo sitä pimeässä nähnytkään. erotin juuri ja juuri simon kasvojen ääriviivat, joten vein kasvojani lähemmäksi. "en tee yhtään mitään" kuiskasin ja irroitin otteeni.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
SIMO
vaikka oli pimeä, löin vaikka ronin kyrvästä vetoa että robin virnisti. poika oli tosi lähellä ja piti mua ranteesta kiinni.
kuumotti.
tunsin kuinka poskeni olivat yhtäkkiä tuli kuumat ja punaiset. kiitin niin kovasti onneani, että oli pimeää. robinin läsnäolo sai mun jaloista makaroonia ja samalla aivotkin valui harmaana mössönä korvista lattialle.
tai siltä se ainakin tuntui.
huomasin pojan tulevan lähemmäksi. hengitin syvään, yrittäen pysyä vielä jotenkin järjissäni, vaikka robin teki kyllä siitä melkein mahdotonta.
kun jätkä ilmoitti kuiskaten, ettei tehnyt mielestään yhtään mitään, puuskahdin hiljaa pyöräytin silmiäni pimeässä . sitten robin irroitti otteensa ja laittoi puhelimensa taskulampun päälle.
"saatanan paska leiri, ei ees viitti kattoo, että kaikkialla toimis valaisimet" jätkä kirosi hiljaa.
// 454 sanaa moi nuppuset! kiitos jälleen kerran lukijoista! <3 toivottavasti teillä on ollut kiva viikko! - ins
