‼️tässä luvussa saattaa esiintyä hieman spicympää tekstiä, muttei mitenkään yksityiskohtaisesti.
HUOM! normiteksti jatkuu ‼️-merkin jälkeen tekstissä, niin voit myös halutessasi suoraan skipata sinne!
ROBIN
kuumottelin ylälauteilla ja tärisytin jalkaani. mulla ei ollut vaihtoehtoja. oli pakko. tässä ja nyt oli ainoo täydellinen tilaisuus. simo oli suihkussa, yksin. niinpä mä nousin saunanlauteilta, ja otin tavarani eteistilasta.
vääntelehdin kiusaantuneena poikienpuolen pukuhuonetilojen oven edessä varmaan kolkylt sekuntia, ennenkun riuhtasin oven vähän liiankin lujaa auki, ja näin simon edessäni silmät lautasen kokoisina.
hengitin syvään ja tunsin kuinka adreraliini ja itsevarmuus kohisivat korvissa asti. katselin poikaa hetken, kunnes vain kävelin tämän luo päätä pahkaa. painoin simon vasten seinää ja enempää ajattelematta, suutelin jätkän huulia. kuulin kuinka simo päästi henkäyksen karkaamaan huultensa välistä ennen, kuin se vastasi suudelmaan.
helpottuneena, kallistin päätäni ja vein käsiäni hellästi pojan lanteilla. voi luoja. simolla oli pehmeät huulet, ja sen keho tuntui niin pieneltä ja hauraalta mun oman lähellä. painoin hellästi jätkää enemmän vasten vaaleansinistä kaakeliseinää ja kallistin päätäni suudellessani.
olin haaveillut tästä niin kauan, etten varmaan ikinä tohtisi irtautua. lisäksi tää tuntui niin hyvältä tässä, just nyt. toivoin tän vaan jatkuvan jatkumistaan, eikä ikinä loppuvan.
kun simo alkoi hengittää raskaammin, olin varma että voisin pyörtyä. en voinut sille mitään, joku siinä vain nyt oli, etten vaan pystynyt hillitsemään itseäni.
aloin kuljettaa käsiäni hitaasti simon lantiolla ja alaselällä samalla, kun suutelin hitaasti ja vaativasti pojan huulia. simo mumisi hiljaa ja tunsin tämän värähtelevän kosketustani.
tuntui hyvälle kun poika upotti molempien käsiensä sormet hiuksiini ja haroi niitä. simon kädet lähtivät pian arasti tutkimusmatkalle, joka oli minulle enemmän kuin ookoo. olin ihan messissä.
hetken päästä simon paita koristi pukuhuoneen kaakelilattiaa kauniisti. taiteilin pojan kaulaan jälkiä, jonka seurauksena tämän huulten välistä karkasi pehmeitä huokauksia.
YOU ARE READING
tuulien teitä
Romance"öö no mun nimi on simo." "jaa niinku se pikkuorava? näytät vittu ainakin ihan samalta." "no mikä oma nimes on?" "robin." "no missäs sun eripari kengät, robbari?" *** kun simo kuulee viettävänsä kesälomansa ensimmäisen viikon lehtosaaren leirikesku...