tuulien teitä

013 ajatukset sikinsokin

ROBIN

iltaohjelmassa pelattiin piirissä lännen nopeinta. muistin siitä vaan sen ruotsalaisen version, jota me pelattiin aina serkkujen kanssa mökillä uppsalassa. ne kesät oli mun elämäni parhaita. mummu paisto aina muurinpohjalettuja isolla nuotiolla ja me leikittiin vaikka mitä, merirosvoista supersankareihin.

ulkona oli alkanut ukkostaa, joten sauna, ja uimisspektaakkeli piti evätä, samoin kun jyrkin  niin kovasti aiemmin hehkuttama nuotioiltahartaus.

roni ei ollut puhunut mulle koko loppupäivänä, ja oskarikin oli vain vilkuillut mua oudosti, kun mä olin heiluttanut sille. simonkin kanssa oltiin vaan istuttu hiljaa vierekkäin jyrkin oppiksella.

no kyllä se oli mulle jotain jutellut aluksi, mutta mä siinä jotain sekoilin sanoissani eikä se sitten enää sanonu mitään, katto vaan oudosti.

***

iltaohjelman päätyttyä, suuntasivat kaikki leiriläiset eteisen kautta ulos. jäin taistelemaan metsän vihreiden converseideni kanssa. ne oli cooleimmat kengät koko maailmassa, mutta helvetin hitaat.

kun nousin, huomasin että simo oli jäänyt odottamaan.

pörröpäinen lasipää nojaili yhteen naulakkoon ja hymyili vähäsen. simo oli sonnutaunut harmaisiin shortseihin ja viininpunaiseen t paitaan, jonka kaula-aukko oli sen verran suuri, että se paljasti pojan erittäin näkyvät solisluut.

puhalsin vaaleanruskeita hiuksia silmiltäni. näytin varmaan ihan pelleltä, kun olin vaan kiskonut päälleni harmaat kollarit ja ison mustan t-paidan, jonka selässä komeili ruusukoristeinen pääkallo.

"robin..  oot ollut vähän etänen sen roni jutun jälkeen. nii mä mietin vaa et onks kaikki hyvin?" simo päätti avata keskustelun ja tarkkaili mua silmät sirissä.

katsoin tätä ja hymähdin kepeästi: "on on, mua vaan väsyttää ihan vitusti." avasin keltaisen päärakennuksen oven, ja pujahdin ulos sateiselle pihamaalle.

ilma oli painostava ja kovin kostea. sade lakkasi sopivasti hetkeksi, joten lähdin ripeästi talsimaan majoitusrakennukselle päin, simon seuratessa vikkelästi perässä.

pihan sorahiekka oli märkää ja tuntui tosi ällöttävän pehmeältä jalkojen alla. hiekka myös rouskui kovempaa, mun ja simon talsiessa sisälle punaiseen yöpymismajoitukseemme.

eteiseen tullessamme, koko lattia tulvi flipfloppeja, crocseja, tennareita, nike air forceja ja muita kenkiä. mun äiti olisi pyörtynyt, jos olisi nähnyt minkaläinen sopusuhtainen kaaos täällä vallitsi, puhumattakaan mun ja kolmen muun jätkän punkasta.

kaaduin selälleni majoitustilojen oleskeluhuoneen vihreälle sohvalle, ja katselin kattoa tyytyväisenä. "huomenna sit ois kolmas päivä.." tuumasin sangen rauhallisen kuuloisena ja ristin käteni pääni taakse.

simo istuutui sohvan käsinojalle ja hymähteli hiljaa. pojan katse oli kiinnyttynyt  ikkunasta ulos. äänestä päätellen oli alkanut taas sataa, sillä rakennuksen peltikatto otti aika aggressiivisesti sadepisarat vastaan.

suljin silmäni ja kuuntelin sadetta.

SIMO

robin oli ollut mielestäni aika poissaoleva, sen kähinän jälkeen, jonka ne ronin kanssa oli ruokalassa päivemmällä käyneet.

kun sitten jätkä oli vakuutellut olevansa ok, uskoin enkä alkanut vääntää asiaa rautalangasta, vaan jätin asian siihen.

sohvan käsinoja oli ihan hyvä istumapaikka, huomioonottaen että ronin ansiosta säkkituolit oltiin otettu kaikilta pois käytöstä.

kun robin sulki silmänsä, mulla oli aikaa tarkkailla sitä paremmin kuin aiemmin, sillä olihan pakko myöntää, että jätkä oli komea,

katseeni harhaili ensimmäisenä tämän kasvoihin, jotka olivat vähän piilossa huonosti jaetun, pörröisen, vaaleanruskean keskijakauksen alla.

robinilla oli kauniita pisamia nenällään, jotka erottuivat jopa hieman oransseina tämän kevään ja alkukesän auringon ruskettamilla kasvoilla. pojalla oli myös poskillaan ja ohimoillaan arpia mahdollisesta aknesta. nekin näyttivät kauniilta, vaikka mitä luultavimmin robin ei itse niin ajatellutkaan.

omat ajatukseni sinkoilivat ilmassa sikinsokin, osa niistä olivat niin raisuja, etten edes kehtaa ajatella niitä uudelleen, varsinkaan rippileirillä.

käänsin katseeni tyttöjen käytävän oviaukon päälle ripustettuun kelloon. se näytti puolta yhtätoista.

kun käänsin katseeni takaisin robiniin, hän olikin avannut silmänsä ja katseli minua.

"etkai sä vaan tuijottanu mua simo?"

// 541 sanaa. Heippa muruset ja kiitos tuhannesti yli 500 lukukerrasta! Oikein hyvää viikonloppua!<33

mahtisterkuin, ins