tuulien teitä

015 hinausauto martti

ROBIN

tihrustelin ympäri pimeää käytävää puhelimeni rajallisen taskulampun valossa. simo seisoi käsitykseni mukaan edelleen katkaisijan vieressä, kun mä hyörin ympäriinsä niinkuin siitä olisikin jotain saatananmoista hyötyä.

kuulin tämän tästä lyhyen pojan huokailevan kyllästyneenä, kun en malttanut olla paikoillani. hetken kuluttua jokin outo rapina sai ihokarvani pystyyn.

"kuulitsä ton?" sihahdin ja pyörin ympäriinsä puhelimen valon kanssa kuin tuuliviiri. simo mumisi jotain epämääräistä, kuin olisi menettänyt puhekykynsä. jotain siihen suuntaan se murahteli kuin: "mee vittu nukkuu." tai jotain sinnepäin.

pian kuitenkin huomioni kiinnitti erittäin voimakas sade, joka rummutti jälleen majoitusrakennuksen peltikattoa, ihan kuin se katto olis tehny jotain tosi pahaa. ja ulkoa myös kuului ukkosen jyrinää.

***

olin näkevinäni jonkintapaisen valonpilkahduksen hämärässä hengailutilassa. tunsin kuinka hengitykseni muuttui tiheämmäksi. adrenaliini meni suonissani.

meinasin kiljaista kimeästi ja juosta karkuun, kun kuin tyhjästä ilmestyi valokeila, joka melkein vei samalla näköni

"iltaa pojjaat, ettekai työ eksyhny oo?" kuului tupakan karhentama miehen ääni. simo katsoi mua silmät suurina, kuin peura ajovaloissa.

räpsyttelin silmiäni sanottamana ja yritin järjestää jonkin vastauksen. ottaen huomioon että olin ollut varma että meidät tapetaan, eikä sydänkohtauskaan ollut ollut kaukana, tämä oli varsin ihana yllätys, vaikkakin varmaan menetin näköni, melkein ainakin.

"tääl ei vissii toimi sähköt, ei löydetty huoneeseen" simo mumahti vastaukseksi pidellen kättä silmillään, sillä valo oli aivan saatanan kirkas.

"no kyl maar. sulake o palanu" mies vastasi ja kuulin kun tämä talsi ohitsemme kovaäänisesti lampsien. hän pysähtyi käytävän toiseen päähän ja alkoi hääriä siellä sen suuren taskulamppuvaloasiansa kanssa.

***

tovin päästä valkeni, sillä valot syttyivät käytävään. huokaisin tyytyväisenä ja katsahdin ensin kovin väsähteen oloiseen simoon ja sitten käytävän perällä olevaan mieshenkilöön, joka nyt saapasteli luoksemme.

mies oli noin 180-senttinen, ehkä vähän yli kolmekymppinen. hänellä oli punertava pukinparta ja aika harteikas ruumiinrakenne. yllään herralla oli ruskeat lappuhaalarit ja sininen t-paita, joissa oli tummia läikkiä, luultavasti konerasvaa tai öljyä. päässään tällä oli nuhjuinen lippalakki väärinpäin, hiukset olivat samaa sävyä parran kanssa ja jalassa miehellä oli luultavasti jalaksen tai sievin harmaat turvakengät, joissa oli kaiken maailman kuraa ja muuta paskaa.

hän oli isäni täydellinen mielikuva suomalaisestä emäjuntista, mutta minun mielestäni jätkä oli cool. hän toi mieleeni autot-elokuvan martin. sillä hyvällä tavalla.

"myö oon tosiaa saaren markku, korjaus- ja talkkarihommia ruukaan täälä tekkee" tämä esittäytyi ja sammutti ison taskulamppujuttunsa.

nyökyttelimme simon kanssa päitämme ja kiitimme tätä avusta kumpainenkin. vilkaisin puhelimeni kelloa, se oli aivan vitusti. jos jyrki, tai joku muu sais tietää että jotkut leiriläiset ovat vielä hereillä, lähtisimme samontein maitojunalla himaan.

markku oli nähtävästi tajunnut saman sillä se alko hätyyttään meitä nukkumaan. "noni nyt poijjaat mennee nukkumahan, ripiästi!" se hoputti meitä reippaasti, hymyillen niin että tämän kookkaat etuhampaat näyttäytyivät.
se vahvisti mielipidettäni ihmis-martista.

"illanjatkoja" hymähdin ja lähdin huoneemme ovelle, vetäen simoa perässäni. markku heilautti kättään moikkaukseksi ja harppoi kamojensa kanssa kohti hengailutilaa ja suuntasi siitä eteisaulaan.

"siinä oli kyl hinausauto martti irl" totesin kun markku oli kadonnut näkökentästäni.

simo tyrskähti. "kuinka vitusti katot lastenleffoja?" poika tiedusteli huvittuneena kallistaen päätään.

pitelin edelleen poikaa kädestä, olinhan ollut tätä vetämässä huoneeseemme.

virnistin vähän ja painoin tämän nopealla liikkeellä toisesta ranteesta vasten seinää. kohotin kulmiani, vieden kasvojani lähemmäksi jätkän omia ja katselin simoa silmiin. "nii en tiiä, mitä sä luulet pikkuorava?" hymähdin.

kun simo punastui kauttaaltaan ja ärisi hiljaa jotakin epämääräistä, irroitin itteeni. olin saanut haluamani reaktion. en tiiä kuinka monta kertaa mun pitää tehä toi ennenkuin uskaltaisin pussata sitä.

"mennää nukkuu..." simo murahti ja laahusti oikealle ovelle. seurasin kuuliaisesti ja haroin hiuksiani kasvoiltani. kurkkasimme sisälle: oskari ja roni olivat molemmat umpiunessa, ja huoneemme oli ihan vitun sotkunen. tyhjistä sipsi- ja karkkipusseista päätellen pojat olivat käyneet aiemmin päivällä leirikioskilla ostoksilla.

pujottelin puhelimen näyttöä valoa käyttäen omalle kaapilleni. vaihdoin hupparini ensimmäiseen löytämääni t-paitaan ja kiipesin yläsänkyyn. vilkaisin vielä simoa, joka oli samantien rojahtanu alasänkyyn ja simahtanut. lasitkin vielä päässä. ihana.

"öitä sit." kuiskasin, vaikkei se sitä kuullutkaan.

// hyvää tiistaita!
hahaa pieni tauko over ja meikä on taas tääl uuden luvun kans!! toivottavasti tykkäsitte!! heittäkää toki palautetta :D