Joleksi | Blind Channel fanfic

Luku 1

Joelin POV:

"Tilaan meille bisset" kuulen Joonaksen sanovan, ja poistuvan baaritiskin luo. Istun Tommin vieressä, Aleksia vastapäätä. Nostan katseeni Aleksiin, ja samassa meidän katseet kohtaavat. En pysty katsomaan häntä suoraan silmiin, se vain tuntuu mahdottomalta. Siirrän katseeni nopeasti takaisin käsiini, ja kaivan sitten puhelimeni takataskustani.

Saan juoman eteeni. Nostan katseeni vihdoin puhelimestani juomaani. Huomaan kuitenkin, kuinka Aleksi on jäänyt tuijottamaan minua. Miksi hän tuijottaa minua vieläkin? Miksei hän lopeta? Näytänkö tyhmältä?

Otan hörpyn juomastani. "Mä käyn tuolla vessassa" sanon, ja nousen. Ehdin kävellä vain pari askelta eteenpäin, kun kuulen Joonaksen äänen jo takanani. "Uu, se tais löytää jonkun kuuman mimmin" Joonas sanoo. Käännän hiukan päätäni, jotta näkisin Joonaksen paremmin. Pudistan päätäni, ja jatkan matkaani. Joonas on nyt kyllä pahasti väärässä.

Onneksi jonot vessoille eivät olleet kovin pitkät, sillä vituttaisi jonottaa tässä koko ilta. Kävelen peilin eteen, ja katson itseäni. Tuijotan itseäni hetken peilistä, samalla korjaillen hiuksiani. Päässäni pyörii vain kysymys siitä, miksi Aleksi tuijotti minua niin pitkään.

Katson vielä hetken itseäni peilistä. Näytänkö nyt tarpeeksi hyvältä Aleksin silmissä? Toivottavasti. Tuskinpa hän on edes kiinnostunut miehistä, mutta mistäs sen voisi tietää?

Saavun takaisin jätkien luo. Aleksi katsoo minua tarkasti istuessani alas. Katseemme kohtaavat jälleen, joten päätän vain hymyillä hänelle. Hän vastaa hymyllä. Alkaa jo tuntumaan, että Aleksi suunnittelisi murhaani. Ei hän yleensä tuijota noin pitkään.

Hän kääntää katseensa muualle, viimeinkin. Vaikka ei minua kyllä haittaisi jos hän tuijottaisi minua. Mutta se alkoi jo tuntumaan siltä, että hän haluaisi murhata minut katseellaan. Katselen hetken kuinka Tommi ja Joonas kaatavat viemäreihinsä bisseä. Tuota menoa Joonas olisi taas kohta kadonnut jonnekin tänne Ouluun. Tulimme viettämään Ouluun hieman laatuaikaa jätkien kanssa, sillä eilen pidimme kesän viimeisen keikan. Jään kyllä kaipaamaan niitä kaikkia keikkoja.

...

Aleksin POV:

"voisko joku tilaa taksin tai jotain" sammallan. Tunnen kuinka jonkun vahva käsi tarttuu käsivarrestani, ja vetää minua ovelle päin. En heti tajua kuka kyseinen henkilö on. Tutkin katseellani hänen käsivarttaan, ja huomaan tutut tatuoinnit. "Joel? Säkö?" Kysyn. Puheeni on hyvin epäselvää, mutta toivottavasti hän ymmärtäisi.

Joel pyähtyy ulos. "Kyllä. Aleksi sä oot ihan vitun kännissä" Joel sanoo. Hän kuulostaa selvältä. Katson häntä hetken silmiin, kunnes hän jatkaa matkaa. "Enhän oo" saan sammallettua. Joel tuijottaa minua hetken "ei vittu" ilmeellä. Hän vetää minut auton sisälle, ja samassa sammun.

...

Oksettaa. Epämukava olo. Avaan silmäni hitaasti, ja katson hetken valkoista kattoa. Selkäni on hieman kipeä, sänky jossa nukun ei ole mikään maailman pehmein. Tämä ei ole oma sänkyni.

Nousen istumaan. Tunnen kovan lattian jalkonei alla. Olen hotellissa. Hieron hetken silmiäni, kunnes tunnen jo suussani oksennuksen maun. Nousen nopeasti ylös, ja säntään vessaan.

Laatta lentää vessanpönttöön, olo on hirveä. Halaan pönttöä, tyhjentäen eilisiä juomiani sinne. "Ota tästä" Joel sanoo ja ojentaa vesilasia. Käännän päätäni nähdäkseni Joelin täydelliset kasvot. Nyökkään hymyn kera, ja otan veden vastaan.

"Mikä olo?" Hän kysyy ja katsoo minua huolestuneena. Join eilen vissiin vähän rajummalla kädellä. "Oksettaa... hirvee darra" sanon aamuisella äänelläni. Joel katsoo minua ymmärtävästi, ja silittää sitten selkääni. Hän on ihana mies. "Sä sammuit eilen mun autoon, nii toin sut tänne hotellille" hän sanoo rauhoittavalla äänellä. Voisin nukahtaa.

"Kiitos" vastaan jonkun ajan kuluttua. Joel lopettaa selkäni silityksen, joka saa oloni ankeaksi. Kaipaan hänen kosketustaan. Pidän Joelista liikaa, enemmän kuin ystävänä. Mutta tuskin meistä tulisi ikinä mitään.

Joel sanoi menevänsä katsomaan televisiota. Voisin kai itsekin mennä, tuntuu että olen oksennellut jo tarpeeksi. Odotan vielä hetken, sillä en haluaisi pilata tämän hotellin huonekaluja oksennuksellani. Vaikka eihän minun välttämättä tarvisi oksennuksiani siivota, mutta en halua antaa sitä iloa siivoojillekkaan.

Olen mielestäni jo saanut kaiken mahdollisen ulos. Nousen ylös lattialta, ja vetäisen vessan. Kävelen Joelin luo, ja käyn makaamaan hänen vierelle sängyllemme. Olemme tässä huoneessa kahdetsaan, Niko ja Joonas viereisessämme huoneessa sekä Olli ja Tommi Nikon ja Joonaksen viereisessä huoneessa. Katson Joelia, joka katsoo hyvin keskittyneenä televisiota.

Tahtomattanikin, ajattelen kaikkea mitä voisin tehdä Joelin kanssa. Tuijotan häntä useasti ehkä vähän liian pitkään, minusta tuntuu että hän on huomannut. Joel vilkaisee minua, ja käännän samassa katseeni televisiota kohti. Tunnen punastuvani hiukan.

___

Sanoja: 650

Alotan nyt kirjottaa tätä Joleksia, joten Joonas x Aleksi fanficcii ei tuu sit enää nii useesti. Yritän kuitenki julkasta näitä molempii pari kertaa viikossa.

+ mielipiteitä tästä ekasta luvusta saa kertoo