Joleksi | Blind Channel fanfic

Luku 10

Aleksin POV:

Sammutan puhelimeni. Haluan unohtaa Joelin laittaman viestin, edes hetkellisesti. En muutenkaan halua nyt, että kukaan laittaa yhtään mitään viestejä minulle. Laitan puhelimeni takaisin yöpöydälleni.

Käyn makaamaan sängylleni uudestaan. Hädin tuskin kerkesin edes nousta ylös, mutta nyt ei ainakaan tee mieli. Haluan jutella Joelin kanssa face to face, enkä tekstiviesteillä. Miksei hän ylipäätäänsä kertonut tätä asiaansa minulle face to face? Huomaa kuinka tärkeä oikeasti olen hänelle.

...

Joelin POV:

Aleksia ei ole näkynyt treeniksellä koko päivänä. Sinänsä hyvä, sillä en nyt haluaisi nähdä häntä. Hän avasi kuitenkin laittamani viestin, joten pelkään että hänelle on sattunut jotain. Vaikka olihan se aika kusimaista kertoa sellainen asia viestillä.

"Tietääkö kukaan missä Ale on?" Olli kysyy. Saman haluaisin minäkin tietää. "Se ei oo vastannu koko päivänä mun viesteihin, eikä se oo näköjään tullu ees treenikselle" hän jatkaa. Kaikki katsova Ollia, ja Niko vilkaisee rannekelloa. "Totta, pitäskö jonkun soittaa sille, ja varmistaa et kaikki on hyvin?" Niko kysyy. "Mä soitan" sanon melkein automaattisesti, ja kaivan puhelimeni esille.

Kävelen vessaan, sillä haluaisin puhua hänen kanssaan rauhassa. Katson hetken puhelimeni näyttöä, ennenkuin soitan hänelle. Kuluu hetki. Hän ei vastaa puheluihini, joka on aika outoa. Yleensä hän vastaa melkein heti... Onkohan jotain sattunut?

Vastaa nyt Aleksi, jankkaan pääni sisällä. Hän ei vastaa. Olen yrittänyt nyt jo hetken saada häneen yhteyttä, tuloksetta. Pelko siitä, että hänelle olisi sattunut jotain, kasvaa entisestään sisälläni. Minua ahdistaa ajatus, että hänelle olisi sattunut jotain vakavaa. Mitä jos hän lopetti elämänsä, sen viestin takia? Silloinhan se olisi minun syytäni. Menettäisin henkilön, jota rakastan sydämeni pohjasta. En edes tiedä miksi laitoin sen viestin hänelle, kadun sitä. Enhän oikeasti edes halua mitään muuta, kuin hänet.

"Ei vastaa" sanon hieman alakuloisena, poistuttuani vessasta. Joonas katsoo minua hieman huolestuneena. "Eikai sille oo sattunu mitään? Sehän yleensä vastaa heti viesteihin..." Joonas sanoo, ja vilkaisee puhelintaan. "Mä voin käydä kattoo" Niko sanoo, ja nousee ylös. "Mä tuun mukaan" Joonas sanoo lähes heti.

Katson Nikoa ja Joonasta, heillä on katsekontakti meneillään. Niko hymyilee Joonakselle, jonka jälkeen he lähtevät eteiseen. He viihtyvät kyllä kumman hyvin toistensa seurassa, vaikka niinhän me kaikki.

...

Aikaa kuluu. On mennyt ehkä puolituntia, eikä Niko tai Joonas ole ilmoittanut Aleksista mitään. Joko jotain kauheaa on sattunut, tai he eivät ole saaneet kiinni Aleksia. Tai sitten, he vain unohtivat ilmoittaa, että missä mennään.

Kuluu hetki, kunnes puhelimeni soi. Katson puhelimeni näyttöä hetken hiljaa, ja nostan sen sitten varovasti korvalleni. "Niin? Ootteko varmoja?... okei... Moikka." puhelu päättyy lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin. Aleksi ei avannut hänen asuntonsa ovea. Olen jo oikeasti huolissani hänestä, niinkuin olen kokoajan ollut.

"Joel?" Kuulen Ollin äänen, ovi aukoulta. Käännän pääni häneen, ja katson häntä kysyvänä. "Mietiks sä Aleksia?" Hän kysyy, ja nostaa kulmakarvojaan. "Miten niin?" Kysyn puolestani, ja katson häntä hieman hämmentyneenä. Mistä hän tietää...?

"Kyllä mä oon nähny miten te katotte toisianne." Olli toteaa, ja käy istumaan vierelleni, sohvalle. "Ai miten?" Kysyn. "Silleen niiku... niiku kaikki rakastuneet kattoo toisiaan." Hän selittää. Katson häntä hetken hämmentyneenä, mutta sitten siirrän katseeni maahan. En jaksa enää yrittää esittää, ettenkö pitäisi Aleksista.

"Joo, ajattelin Aleksia. Ajattelen nytkin. Mä tykkään Aleksista" kerron Ollille. Hänen kasvoilleen nousee hymy, jonka huomaan sivu silmällä. "Joo mä tiiän, Joonas vahingossa lipsautti sen mulle" Olli naurahtaa. Siirrän katseeni Olliin. "Vitun Porko" sanon. Enpä oikein muuta osaakkaan nyt sanoa. Mutta, ainakaan sitä hän tai kukaan muu ei tiedä, että meillä oli jotain juttua, ja itseasiassa voisi olla vieläkin jos en olisi mennyt sössimään kaikkea.

"Mut hei, miks sä et tee mitään alotetta?" Olli kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. Katson häntä hetken hiljaa. "En mä voi. Tai siis, tein sen jo. Meillä oli jotain juttuu mut pilasin ite kaiken" selitän. Olli silittää selkääni hitain vedoin. "No mut eikös sun pitäis sitten korjata asiat?" Hän kysyy. Hän on myöskin oikeassa tuossa asiassa, kyllä pitäisi.

___

Sanoja: 614