Joleksi | Blind Channel fanfic

Luku 14

Joelin POV:

Kävelen kohti Aleksia, joka tekee töitä hyvin keskittyneen näköisenä. Saavuin treenikselle pari tuntia sitten, eikä hän edes huomannut tuloani. En silloin halunnut häiritä häntä, mutta nyt haluaisin hieman huomiota. Vaikka en tiedä haluaako hän vielä että muut tietävät meistä. Vaikka Olli ja Joonas ainakin tietävät, että olen ihastunut Aleksiin. Sen enempää he eivät taida tietää.

"Alee" sanon, ja nostan hänen kuulokkeitaan hieman. Hän säpsähtää, ja kääntyy minua kohti. Huomatessaan minut, hänen kasvoilleen nousee hymy, niinkuin omillenikin. "Täällä ei oo muita..." kerron heti ensimmäisenä. Muut ovat todennäköisesti keittiössä, tai ulkona. Tai jossain muualla, en tiedä. "Jaa-a, taitaa joku olla huomionkipee?" Aleksi naurahtaa. Hymy kasvoillani vain laajenee kokoajan.

Käyn istumaan Aleksin syliin hajareisin, ja suutelen häntä intohimoisesti. Nyt kannattaisi varmaan rauhoittua, sillä ei pidä unohtaa että muutkin ovat täällä. Unohdan kuitenkin ajankulun kokonaan tuon mustahiuksisen miehen seurassa. "kröhömm" kuulen ovelta, ja käännän katseeni sinne. Joonas. "Joonas mä, tai siis me-" aloitan. "Juuu mä tulin vaa hakee mun puhelimen, jatkakaa ihan rauhassa" hän sanoo, ja nappaa puhelimensa sitten sohvalta. Hänen poistuessa, vilkaisen Aleksia. Repeämme molemmat nauramaan, hetken tuijottelun jälkeen.

...

Kello on... noh, se on mitä on. Ulkona on pimeää, ja vettä sataa. Haluaisin jo kotiin nukkumaan, sillä olen väsynyt. Haluan kyllä Aleksin viereen, mutta hän ei suostu lopettamaan töitä. En tiedä miten saan tuon miehen lopettamaan työnteon, pitäisi varmaan huijata hänet kotiinsa. Tai minun kotiini.

"Aleksii" sanon, ja menen taas häiritsemään häntä. Nimenomaan taas, sillä enhän ole tänään muuta tehnytkään kuin häirinnyt häntä. Ei ihme jos hän tällä kertaa vaikka vetäisi turpaan...

"No mitä?" Hän kysyy, ja kääntyy minuun päin. "Kello on jo vaikka mitä, sun pitäis päästä jo nukkumaan" sanon. Hän naurahtaa. "Sä siis haluut nukkumaan mun viereen?" Hän kysyy kiusoitellen. Punastun hieman. "Ehkä..." kuiskaan, ja katson häntä suoraan silmiin. Hän hymyilee, ja laskee kuulokkeensa pöydälle. Hän nyökkää pienesti, ja tallentaa sitten koneella olevat asiat, ja sulkee koneensa.

Seuraan katseellani, kuinka Aleksi nousee ylös ja kävelee eteiseen. Huomaan hänen puhelimensa pöydällä, joten otan sen mukaani. Lähden Aleksin perään.

"Sulta jäi tää" huomautan, ja ojennan hänelle hänen puhelimensa. "Aa, kiitti" hän vastaa hymyillen. Puen kenkäni, sekä takkini päälleni, ja lähden seuraamaan Aleksia. Pian saavumme hänen auton luokse.

...

Istun sohvalla Aleksi kainalossani, kun kuulen viestin tulevan puhelimeeni. Aleksi ojentaa puhelimeni minulle. "Se on Joonakselta" hän sanoo katsoen minua. Nyökkään. Otan puhelimen käteeni, ja avaan viestin. "Siis seurusteletko sä nykyään Aleksin kanssa?" Luen mielessäni. Naurahdan, seurustelisimpa. Vastaan hänelle, että en vielä. Aleksi katsoo minua kysyvänä. "Ei se ollu mitään tärkeetä" kerron. Hän nyökkää.

____

Sanoja: 413

Anteeks tää luku on vähä lyhyt, mut oon ollu tässä lapsenvahtina nii ei oo ollu oikein aikaa kirjottaa XD