Joleksi | Blind Channel fanfic

Luku 15

Joelin POV:

"Aleksi, mennäänkö jo nukkumaan?" Kysyn, kun olemme hetken vain makoilleet sohvalla. Alunperinhän meidän piti mennä suoraan treenikseltä nukkumaan, mutta näköjään päädyimme tähän sohvalle. Itse olen ainakin jo ihan nukahtamaisillani. "Joo mennään vaan" hän vastaa, ja nousee ylös siten, että minäkin pääsisin nousemaan.

Seuraan Aleksia makuuhuoneeseen, ja käyn makaamaan hänen vierelle sängylle. Pian tunnen hänen kehon vasten omaani, joka saa minulle lämpimän olon. Hän on lämmin.

...

Avaan silmäni, ja huomaan makuuhuoneessa olevan pimeää. Ensiksi ajattelen sen johtuvan verhoista, mutta katsoessani ulos, huomaan siellä olevan hämärää. Voisihan se johtua siitä, että nyt aamulla on yleensäkin pimeää. Nostan puhelimen, huomatakseni että kello onkin vasta kolme aamuyöllä. Minua ei väsytä sitten yhtään, joten tuskin saisin enää untakaan.

Nousen sängystä ylös varovasti herättämättä Aleksia, tai ainakin se on se tavoite tässä. Hiivin olohuoneen kautta parvekkeelle. Ulkona on hieman viileää, mutta se ei haittaa. Jännä nähdä, miten tähän aikaan ulkona on näin paljon liikennettä. Ei kyllä uskoisi. Kuka edes haluaisi mennä ulos kolmelta aamuyöllä? Tai no, usein olen itsekin tullut vasta silloin kotiin, jos olen odottanut Aleksin mukaan. Hän se sitten jaksaa vain tehdä töitä. Itseasiassa, hän tekisi töitä varmaan tälläkin hetkellä, jos en olisi käskenyt häntä kotiin nukkumaan.

"Mikä on?" Kuulen tutun äänen takaatani. Vilkaisen takanani seisovaa Aleksia, joka näyttää hieman huolestuneelta, ja väsyneeltä. "Ei mikään, en kai mä herättäny sua?" Kysyn. Hän pudistaa päätäänsä. Hän kävelee luokseni. Avaan käteni merkiksi, että haluan halin. Aleksi kävelee minua kohti, ja kietoo kätensä ympärilleni. "Tuu nukkumaan" hän pyytää. Olen hetken hiljaa, ja nautin tästä hetkestä. Vaikka täällä parvekkeella onkin hieman vilpoisa, Aleksin halaaminen lämmittää minua. "Kohta" kuiskaan.

Aleksi vetäytyy halista hetken kuluttua, ja tarttuu minua kädestäni kiinni. Hän vetää minut sänkyään kohti. Pian makaankin taas tässä sängyllä, ja tunnen kuinka Aleksi kietoo kätensä ympärilleni, ja asettaa päänsä rintakehälleni. Annan suukon hänen hiuksiinsa, ja kiedon omat käteni hänen ympärilleen. Ehkä nyt saisin unta, kun saan kuunnella Aleksin rauhallista tuhinaa.

...

"Joel, herää" kuulen äänen korvani vierestä. Avaan silmäni saman tien, ja katsahdan vieressäni istuvaa Aleksia. "Treenit alkaa kohta" hän kertoo, huomatessaan heränneeni. Nappaan tyynyn vierestäni, johon hautaan kasvoni. Pian Aleksi nappaa sen kuitenkin käsiinsä, ja katsoo minua huolestuneena. "Sä voisit kyllä jäähä lepäämään tänne, taisit nukkuu aika huonosti" hän sanoo ja asettaa kätensä otsalleni, ilmeisesti tarkastaakseen ettei minulla ole kuumetta. "Niin mut kai mä selviin tästä päivästä" sanon haukotellen. "Niinkö?" Aleksi kysyy kohottaen kulmakarvojaan. "Niii-n... en...tiiä" huokaisen. Aleksi on oikeassa, ehkä parempi jos jäisin tänne.

"Okei, mä jään tänne" sanon, kun Aleksi on katsonut minua hetken mietteliäänä. Hän nyökkää vastaukseksi, ja siirtää muutaman hiussuortuvan korvani taakse. Hän tuijottaa minua hetken silmiin, jonka jälkeen hän painaa hellän suukon otsalleni.

"Ooks sä varma että saan olla täällä?" Kysyn, kun toinen on jo lähtemässä olohuoneeseen. "Joo joo, ei susta oo vaivaa. Tai no, enhän mä täällä ookkaan" hän naurahtaa. "Et niin, mut lupaatko tulla sitte ajoissa takasin?" Pyydän. Minulle tulee todennäköisesti ikävä tuota mustahiuksista miestä. "Lupaan lupaan, mut mun pitää nyt mennä" hän sanoo, ja nappaa avaimet taskuunsa. "Moikka" hän huutaa ovelta, ennenkuin lähtee. Pian kuulenkin kuinka ovi käy. Mitäs tässä nyt sitten pitäisi tehdä? Siivoanko Aleksin kämpän vai?

____

Sanoja: 513

joo anteeks tää luku oli nyt vähän tylsä mut öö toivottavasti tää kelpaa :)