Joleksi | Blind Channel fanfic

Luku 12

Aleksin POV:

Joel halaa minua tiukasti, joka rauhoittaa minua. En tunne enää kyynelten vierivän pitkin poskiani, joten katsahdan ylöspäin Joeliin. Hänen silmänsä verestävät, ja hän näyttää myöskin itkeneeltä. Hän taitaa todellakin olla pahoillansa siitä viestistä, jonka minulle aijemmin lähetti.

"Aleksi, sä et tiiäkkään kuin kova ikävä mulla oli sua. Eihän me nähty päivään, mut sekin oli jo liikaa" Joel kertoo. Katson hänen hieman itkuisia silmiään. Huomaan, että hänestä oikeasti tuntuu pahalta. "Unoha se viesti, mä en tiiä et mikä muhun meni" hän kertoo, odottaen minulta vastausta. En saa sanoja suustani, sillä en tiedä mitä vastata. "Aleksi mä ihan oikeesti pidän susta, enemmän ku sä voitkaan kuvitella" Joel jatkaa, katsoen minua silmiin.

"Joel..." sanon. Yritän saada järjestettyä järkeviä lauseita päässäni, vaikka se tuntuu nyt mahdottomalta. Hän katsoo minua kysyvänä suoraan silmiin. "Miks sä halusit lopettaa meidän jutun? Miks sä et kertonu sitä face to face? Mä luulin että en merkannu sulle mitään" kerron. Hän katsoo minua pahoittelevana silmiin. "Sen takia, koska pelkäsin että sä jätät mut. Ja sä merkkaat mulle paljon!" Hän sanoo. Nyökkään. "Okei" kuiskaan.

"Saanko mä anteeks?" Joel kysyy hetken päästä. Katson häntä edelleen silmiin. Hänen siniset silmänsä kiiluvat kuin timantit, kyyneleiden yrittäessä pyrkiä niistä ulos. "Sä saat anteeks" sanon hetken kuluttua. Joelin kasvoille nousee pieni hymy. Hän on ottamassa minua taas halaukseen, mutta pysäytän hänet. "Mut yks juttu..." sanon. Hän katsoo minua hieman kysyvänä. "Mä haluun edetä hitaasti" sanon. Joel hymyilee pienesti, jonka jälkeen hän nyökkää.

...

Yritän keskittyä elokuvaan, jota päädyimme Joelin kanssa katsomaan. Se kuitenkin tuntuu lähes mahdottomalta, sillä vieressäni on yksi mies joka kiinnostaa minua enemmän. Nimittäin Joel. Katseeni harhailee häneen lähes kokoajan, ja hän taitaa huomata sen. Hän kääntyy katsomaan minua hymyillen. Hymyilen hänelle takaisin. Siirryn lähemmäs Joelia, jonka jälkeen suutelen häntä huulille. Hän vastaa suudelmaan.

Vetäydyn pois suudelmasta, ja jään tuijottamaan hänen upeita silmiään. Hänen ilmeensä muuttuu kuitenkin pian mietteliääksi. "No?" Kysyn. "Miks sä et vastannu ku mä yritin soittaa? Mä pelkäsin että sulle oli sattunu jotain..." Joel kysyy. Katson häntä hetken, ja mietin. En muistaakseni kuullut, että kukaan olisi yrittänyt soittaa.

"Aleksi?" Havahdun Joelin ääneen. Hetken mietinnän jälkeen, muistan että suljin puhelimeni. "Niin, mä suljin mun puhelimen" kerron. Joel näyttää hieman helpottuneelta, vaikka tiesikin jo että olen kunnossa. Hän nyökkää.

...

"Jääks sä tänne yöks?" Kysyn, kun huomaan kellon olevan jo aika paljon. Hän katsoo minua suoraan silmiin. "Tottakai, jos se siis vaan sulle sopii..." Hän sanoo. Hymyilen. Hän on ihanan huomaavainen, sillä halusinhan minä edetä hitaasti. "Sopii" sanon. Hänen kasvoilleen nousee suloinen hymy. Oikeastaan, minun puolesta hän voisi vaikka muuttaa suoraan asumaan luokseni. Vaikka itse halusinkin edetä hitaasti...

"Mä aattelin mennä jo nukkuu, että jos haluut syödä vielä tai jotain nii ihan vapaasti" sanon, ja nousen ylös sohvalta. Katsahdan vielä Joelia, joka nyökkää minulle. Väläytän hänelle hymyn, jonka jälkeen kävelen makuuhuoneeseen. Salaa toivon, että hän olisi vierelläni ennenkuin ehdin nukahtaa. Mutta olen jo sen verran väsynyt, etten jaksa enää valvoa.

____

Sanoja: 479