Joleksi | Blind Channel fanfic

Luku 13

Aleksin POV:

Tunnen jotain lämmintä vasten kehoani. Avaan silmäni, ja tuijotan hetken eteeni. Kääntelen päätäni hetken, ja huomaan sitten Joelin halaavan minua, takaa päin. Kasvoilleni hiipii hymy. Joel on kietonut kätensä ympärilleni siten, että makaamme lusikassa. Asetan toisen käteni Joelin käsien päälle, ja samassa tunnen kuinka hänen sormensa liikkuvat. Hän taisi herätä.

"Huomenta" sanon. Ääneni on hieman käheä, joten kuulostan melkein kärsivältä sialta. Melkein. "Huomenta" Joel vastaa, haukotuksen kera. Hän nostaa käsiään, ja venyttelee raajojaan. Katson itse vierestä, sillä en todellakaan jaksa vielä edes ajatella nousemista.

"Meillä on tänään treenit, että sunkin kannattais nousta" Joel huomauttaa, ja nostaa lattialta paitani. Hän pukee sen päälleen, joka saa minut hymyilemään. Tuo paita sopii hänelle. "Mitä kello on?" Kysyn sängyn pohjalta. "Jotain vaille kymmenen" hän vastaa, ja vetää peittoa päältäni. Tunnen, kuinka viileä ilma virtaa pitkin kehoani, haluan peiton takaisin päälleni. Joel naurahtaa, ja on jo vetämässä minua ylös sängystä, kunnes päätän itse nousta.

"Mulla ei oo nyt nälkä" sanon, kun Joel on menossa aamupalalle. Hän katsoo minua hieman hämmentyneenä, ja huolestuneena. "Käyn hakee vaikka jotain matkalla, ku meen treenikselle" sanon, kun Joel on jo avaamassa suutaan. Hän päätyy vain nyökkäämään. Uskon että Joel tuli omalla autollansa, joten menisimme eri matkaa.

"Sullahan on mun kämppään vara-avaimet?" Varmistan, kun olen lähtemässä jo kämpästäni. "Joo, on" Joel vastaa, ja katsoo minua suoraan silmiin. Lähden itse vähän aikaisemmin, sillä ajattelin käydä siellä kaupassa. "Noh, moikka" sanon, ja väläytän hymyn vielä Joelille, ennenkuin lähden kävelemään autolleni.

...

Istahdan työtuolilleni. Täällä treeniksellä ei taida olla vielä ketään, lukuunottamatta minua. Kuulen pian, kuinka joku astelee samaan tilaan kanssani, joten käännyn katsomaan kuka saapui. Näen Ollin kävelevän kohti minua, jonka jälkeen hän istahtaa viereiselle tuolille.

"Hei" hän sanoo, ja jää tuijottamaan minua. Miksi hän käyttäytyy noin oudosti? Ei ole Ollimaista käytöstä. "Moi?" Sanon hieman hämmentyneenä. Hän katsoo minua, ja kohottaa kulmiaan. "Miten sulla ja Joelilla menee?" Hän kysyy yllättäen. Mistä Olli tietää minusta ja Joelista?! Onko Joel kertonut, ilman minun lupaa? Ketkäköhän kaikki muutkin tietävät tästä.

"Mistä sä puhut?" Kysyn. "Joel oli aika maassa sillon kun sä et ollu täällä, ja kerto että se mokas sun kanssa" Olli selittää. Ainiin, en ole ollut hetkeen treeneissä. Siltä se on kyllä vähän tuntunutkin. Siirrän katseeni maahan. Joel siis todellakin välitti minusta? "Mut hei, onhan sulla kaikki nyt hyvin" hän kysyy, ja asettaa toisen kätensä olkapäälleni. "Joo, on" vastaan. Hänen kasvoilleen nousee pieni hymy. "Me oltiin tosi huolissamme susta" hän sanoo. Nyökkään, sillä en tiedä mitä tuohon vastaisi.

Olen kääntymässä takaisin koneelleni, kunnes Olli jälleen pysäyttää minut. "Hei missä sä muuten olit?" Hän kysyy. Katson häntä hetken mietteliäänä. Meinaakohän sitä kertaa, kun en tullut treeneihin? Todennäköisesti, mitä muutakaan hän tarkoittaisi. "Kotona, mut kaikki on nyt hyvin. Mulla ja Joelilla menee hyvin. Saanko mä nyt jatkaa mun töitä?" Pyydän. "Saat saat" hän naurahtaa, ja nousee ylös. Hän hakee ilmeisesti puhelimensa jostain, tai en ole edes varma. Käännyn takaisin koneelleni, ja jatkan töitäni.

———

Sanoja: 480