Joleksi | Blind Channel fanfic

Luku 18

Aleksin POV:

Olen odottanut tätä hetkeä jo pitkään. Hetkeä, kun saan kutsua Joelia poikaystäväkseni. En todellakaan osannut odottaa eilistä, mutta se ei haitannut ollenkaan. Pääasia on, että seurustelen nyt Joelin kanssa.

"Joel, kerrotaanks me tänään muille?" Kysyn. Tuo kaartaa juuri autoni treeniksen pihaan, ja sammuttaa sen. Hän siirtää katseensa minuun, ja hymyilee. "Jos se sulle sopii, niin joo" hän vastaa, ja ottaa kädestäni kiinni. Hän silittää sitä hitain vedoin peukalollaan, ja katsoo minua suoraan silmiin. "Käy se" vastaan, ja painan hellän suudelman tuon huulille.

Nousen autosta ulos, ja odotan Joelia, joka kiertää auton. Kävelemme treeniksen sisään. Täällä ei pitäisi olla vielä muita, joten saisimme olla hetken kahdestaan. Tai no, melkein ainahan me olemme kahdestaan.

...

"Hei nyt kun te kaikki ootte siinä..." Joel aloittaa, ja saa huomioni kiinnittymään häneen. Hän katsoo minua kysyvänä, vähän niinkuin kaikki muut katsovat häntä.

"Niin, mulla ja Joelilla ois kertottavaa" jatkan. Huomaan kuinka Joonaksen katse kirkastuu, ja hän näyttää iloiselta. Hän ei melkein malta odottaa, että saamme kerrottua asiamme. "Me..." aloitan. "Seurustellaan" Joel lisää nopeasti.

Kaikkien katseet ovat hieman hämmentyneet, mutta iloa täynnä. "JES!! HYVÄ JOEL! onneks olkoon" Joonas huutaa iloisena. Joel vain naurahtaa. "Noniin, miten teit sen?" Joonas utelee, kun on saanut rauhoiteltua itsensä. Hän selvästikin tiesi, että Joel aikoi pyytää minua poikaystäväkseen.

"Ei mennä nyt siihen, mutta kiitos Porko" Joel naurahtaa, ja taputtaa tätä selkään. Näen Joonaksen kasvoilla pienen pettymyksen, mutta hän silti hymyilee. "No aha" hän hymähtää.

...

"Tilataanko vaa jotain ruokaa?" Joel kysyy kun olemme saapuneet hänen luokseen. "Joo miksei, ite ainaki oon jo tosi väsyny" vastaan pienesti haukotellen. Joel nappaa puhelimensa käteensä.

"Käykö vaikka... pitsat?" Hän kysyy hetken kuluttua. "Joo, tuttu ja turvallinen" naurahdan. Joel hymyilee minulle. Mutta joo, tilaamme lähes aina pitsaa, sillä emme keksi muutakaan.

Ovikello soi. Joel kävelee ovelle. Pian hän saapuu pitsojen kanssa, ja laskee ne ruokapöydälle. Nousen sohvalta, ja nappaan pöydältä toisen laatikon. Joel etsii meille ilmeisesti aterimia, ja pian hän ojentaa minulle toiset. "Kiitos" kiitän, ja otan aterimet vastaan.

Syötyäni, vien tyhjän pitsalaatikon roskikseen, ja kävelen makuuhuoneeseen. Olen nimittäin jo aivan poikki. En melkeinpä jaksaisi edes riisuutua, mutta pakkohan se on.

Heitän vaatteeni jonnekin, en ole edes varma minne. Nostan päiväpeittoa, ja kömmin Joelin sänkyyn. Jään odottelemaan hetkeksi, että tuo blondi mies tulisi luokseni. Hän sanoi kai käyvänsä suihkussa, jos oikein muistan.

Pian Joel saapuukin jo makuuhuoneeseen, ja kävelee vaatekaapilleen. Hän nappaa sieltä itselleen bokserit, ja pukee ne päälleensä. Pian hän ilmestyy vierelleni, ja silittää hiuksiani hetken.

"Kauniita unia" hän kuiskaa korvaani. Hymy hiipii kasvoilleni, vaikka olenkin jo ihan nukahtamaisillani. "Hyvää yötä" sanon, ja suljen silmäni.

____

Sanoja: 422

joo anteeks tää on nyt vähä lyhyt luku, mut toivottavasti kelpaa :)