Joleksi | Blind Channel fanfic

Luku 2

Joelin POV:

Aleksi katsoi minua. Tuijotti. Taas. Miksi? Joko hän haluaa murhata minut, näytän tyhmältä tai sitten näytän vain hyvältä hänen mielestä. Viimeinen vaihtoehto kuulostaa vain joltain toiveeltani.

Televisiosta tulee vain jotain tylsää paskaa, mutta mitäs muutakaan tässä voisi. En tiedä kuinka pahassa darrassa muut ovat, sillä kuskasin vain Aleksin tänne. En ole edes katsonut puhelitani, joen toivotaan että he olisivat vielä elossa.

Nappaa puhelimeni käteeni, ja avaan whats appin.

——————Tompan kätyrit ————

Niko: Missä Joonas?
Niko: Onko kukaan nähny Joonasta?
Niko: Haloo?
Niko: herätkää saatana jo sieltä darra unistanne
Olli: Vittu Niko
Olli: sun piti huolehtii joonas sinne teijän huoneelle
Niko: nii nii mut se on näköjää lähteny vetää
Tommi: 🤦
Tommi: Lähetääks me ettii se?
Niko: Juu varmaa ois iha hyvä
————————————————————————

Naurahdan hiljaa itsekseni. Arvasin, että Porko katoaisi. No, ainakin Oulu on Joonakselle tuttu paikka, ei varmaan helposti eksyisi tänne.

"Mikä on nii huvittavaa?" Aleksi kysyy. Hän on ilmeisesti huomannut, että nauran itsekseni. Katson Aleksia, ja saan pyyhittyä hymyn kasvoiltani. Se ei kylläkään ole helppoa, sillä en pysty katsomaan häntä silmiin ilman että hymyilisin.

"Ei mikään. Tai siis Porko taas vaan katos" sanon pieni hymy kasvoillani. Aleksi naurahtaa, ja kaivaa sitten puhelimensa esille. "Pitäiskö meijänki mennä etsintä avuks?" Hän kysyy.

"Ei! Tai siis... eiköhän ne pärjää" sanon. En halua pilata nyt tätä meidän hetkeä. Nautin jokaisesta sekunnista Aleksin seurassa. "Ootko varma?" Hän kysyy ja katsoo minua kummasti. "Oon joo, kyllä Oulu on Porkolle tuttu paikka" vakuutan. Aleksi nyökkää.

...

"Tääl ei oo varmaa mitää särkylääkettä?" Aleksi kysyy, ja tutkii huonemme kaappeja. "Ei, mut mä voisin kyl käydä ostamas" sanon. Aleksi kääntää katseensa minuun. "Ei tarvii, kyl mä itekki voin"  hän sanoo. En haluaisi että hän joutuu tuossa krapulassa käymään apteekissa.

Pienen väittely hetken jälkeen, päätämme molemmat käydä apteekissa. Aleksi pukee päälleen aurinkolasit, ja vetää huppunsa päälleen. "Tässä" hän sanoo, ja ojentaa minulle aurinkolaseja. Katson hetken häntä kummasti, mutta laitan ne päälleni vain hänen mieliksi. Hän vetää myös huppuni päähäni, ja hymyilee sitten pienesti. Hyvin suloista. Hän ei todennäköisesti halua joutua salakuvatuksi tuossa krapulassa, tai muutenkaan mitään yli-innokkaita faneja pyytämään yhteiskuvia. En minäkään jaksaisi mitään sellaista krapulassa.

"Mennään" Aleksi sanoo, ja vetää minua kädestäni hänen autolleen. Miten kaikki mitä tuo mies tekee, on niin suloista? Tiedän että olen hänelle pelkkä paras ystävä, mutta hän on minulle enemmän. Ihastus.

...

Tuijotamme hetken apteekin hyllyjä. Aleksi nappaa käteensä buranaa, ja lähtee sitten kävelemään kassalle. Seuraan häntä, ja jään odottelemaan sivuun. Huomaan kuinka apteekin ovi käy.

"Joonas?" Sanon varovasti. Joonas katsoo minua silmät suurina. "Mitä äijä?" Kysyn huvittuneena ja isken käteni hänen olkapäälle. "No mitäs tässä... et viittis heittää mua sinne hotellille? Puhelimesta loppu akku enkä jaksais nyt just alkaa suunnistaan sinne" Joonas pyytää. Naurahdan. Suostun hänen pyyntöönsä.

"Vai että tämäkin herra löytyi sitte" Aleksi sanoo ja taputtaa Joonasta pari kertaa olalle. "No hehheh" Joonas vastaa. Lähdemme takaisin autolleni.

Ennenkuin käynnistän autoni, naputtelen viestin jätkille, että Joonas on löytynyt. Emme tiedä vielä kauanko aijomme olla täällä Oulussa, sillä meillä olisi töitäkin tehtävänä. Tänään illemmalla ajattelimme tehdä jotain jätkien ja crewin kanssa.

___
Sanoja: 503

Moi:)
Must tuntuu et tää luku on semi tylsä, ja pahoittelut siitä.