Joleksi | Blind Channel fanfic

Luku 16

Aleksin POV:

Sain juuri suljettua koneeni, joten enää pitäisi löytää jostain avaimeni ja puhelimeni. Tai no, puhelintani säilytän lähes aina takataskussani, joten sitä ei tarvitse kauaa etsiä. Lupasin mennä Joelin luo ajoissa, ja sen myös teen. Olenhan sanojeni mittainen mies. Vaikka häntä varmaan väsyttää, ellei hän ole levännyt nyt sitten ihan kunnolla.

Löydän avaimeni lipaston päältä, jotka sujautan takkini taskuun. Puen takkini päälleni, ja tungen vielä kenkäni jalkoihini ennenkuin katoan ulos pimeyteen. Oikeastaan, ulkona ei ole vielä edes kovin pimeää, vain hieman hämärää.

...

Parkkeeraan kiani kerrostalon eteen, jossa asun. Mietin hetken, että olisiko minun pitänyt hakea Joelille kaupasta vaikka redbull piristykseksi, mutta en nyt varmaan jaksaisi. Voin muutenkin viedä hänet vaikka baariin viikonloppuna. Se olisi varmaan toimiva piristys.

Nousen ylös autostani, ja kävelen sitten kerrostalon sisään. Tilaan hissin, sillä en jaksa juuri nyt laahustaa portaita ylös. Päästyäni kotioveni eteen, tungen avaimen lukkoon ja avaisen oven. Kävelen sisälle kämppääni. "Moi" huudahdan, sillä tiedän Joelin olevan täällä. Ellei hän ole lähtenyt käymään ulkona. "Moi" kuulen olohuoneesta, joten kävelen suoraan sinne.

"Sulla kesti" Joel sanoo ja mutristaa huuliaan. "No hehheh, lopetin varmaan joku viis tuntia aikasemmin ku normaalisti, ihan vaa sun takia" naurahdan, ja istahdan Joelin viereen. Hänen kasvoilleen nousee hymy. "No, saitko levättyä?" Kysyn. "Joo" hän vastaa. Nyökkään.

"Pitäskö mun tehä meille jotain ruokaa?" Kysyn, kun kello näyttää jo kuutta. Itse en ole syönyt vielä mitään kunnon ruokaa, joten pitäisi varmaan tehdä ruokaa. "Ihan miten vaan, voinhan mäkin sen ruuan tehä" Joel sanoo. Pudistan päätäni. En halua rasittaa Joelia yhtään, vaikka hän sanoikin levänneen. "Ei, kyl mä sen teen" sanon ja nousen ylös sohvalta.

...

Tein, tai ainakin yritin tehdä tonnikalapastaa. Toivottavasti tämä tonnikalapasta maistuisi edes ruualta, sillä ulkonäkö voi hämätä. Se kyllä varmasti hämääkin, sillä yllättävän hyvältä tuo näyttää.

Nostan kaksi lautasta kaapista keittiöntasolle, sekä myös kaksi mukia. Vien ne pöydän ääreen, ja haen vielä aterimet. Kun olen saanut katettua pöydän, siivoan vielä hetken jälkiäni. "Tää ois nyt valmista!" Huudan keittiöstä. Joel ilmestyy samassa paikalle, ja laskee toisen kätensä olkapäälleni. "Ohhoh, säkö ton teit?" Joel kysyy yllättyneenä, katsoen valmistamaani ruokaa. "Joo, ihan ite tein" sanon ylpeänä, ja katson Joelia. "Mä en tienny että sä osaat kokata" hän naurahtaa. Läppäisen tuota hellästi selkään, ja alan ottamaan ruokaa lautaselleni.

"Se ulkonäkö voi sit hämätä" sanon, kun Joel on aloittamassa syömistä. Hän kohauttaa kulmakarvojaan, ja maistaa tonnikalapastaa. "Hyvää tää on" hän vakuuttaa, kun on saanut nielaistua. Katson häntä epäuskoisena, kunnes uskallaudun itse maistamaan. Kieltämättä, ihan hyväähän tämä on.

...

Katselen makuuhuoneen sängyltä, kun Joel ilmestyy ovelle, ja alkaa nojaamaan ovenkarmiin. "No?" Kysyn, kun näen tuon kasvoille nousevan hymyn. Ai että hän näyttää hyvältä, suoraan sanoen tekisi mieli suudella häntä. Ihan totta, haluaisin vain että tuo mies suoraan kosisi minua, vaikka emme edes seurustele vielä. Itse halusin edetä hitaasti, ja nyt jo toivon että Joel kosisi minua. Noh, ehkä vielä joskus.

"Sä vaan näytät niin hyvältä" Joel kertoo, ja lähestyy sitten minua. Voi kuule Joel, tietäisitpä miten hyvältä sinä itse näytät... Tai varmaan tiedätkin. "Samaa voisin sanoo susta" vastaan, kun hän on jo kömpimässä viereeni. En oikein tiedä miksi tätä meidän suhdetta pitäisi kutsua, sillä emme ole sopineet tästä mitään.

"Sä oot ihana" Joel kuiskaa, ja kääntyy kyljelleen minua päin. Käännän päätäni hänen suuntaan. "Joel, säkin oot" vastaan kuiskaten. Tuijotan hänen merensinisiä silmiään, mutta katseeni kuitenkin harhailee hänen huuliinsa. Joel virnistää huomatessaan tämän, ja suutelee minua tarttuen leuastani. Vastaan suudelmaan.

———

Sanoja: 555

Tänään on Aleksin synttärit 😍 kai ootte muistanu onnitella?<3