eyes on eyes | Olli Matela (finnish version)

Luku 13 Joonas.

Y/N POV
Lopulta sain unta. Tosin aika huonosti. Heräsin aamulla ja nousin heti. Laitoin mustat farkut ja college paidan. Tämän jälkeen menin keittiöön ja söin pari leipää. Katsoin kelloa ja se oli 8.26 ja menen 9.15. Onneksi.
Loppuaika meni vaan puhelinta katsellessa ja jopa unohdin koko Ollin. Hyvä minä.
Lähdin kouluun ja meillä oli taas musiikkia. Sitä parasta bestiä.
Menin luokkaan ja muut olivatkin jo siellä. Istuin luokkatoverini Gabrielin viereen. Hän oli hyvä ystäväni, mutta ei oltu kovin hyvissä väleissä. Ei juteltu enää paljoa.

Aloitimme tunnin ja aloin soittamaan bassoa. Parasta. Mutta loppu tunti olikin jo aika maseennuttava.
Seuraavaksi oli matikkaa ja sen jälkeen kemiaa.

*Skip koulu*

Pääsin vihdoin koulusta ja menin suoraan kotiin. Loppu päivä oli ihan jees ja unohdin koko Ollin, kunnes taas astelin kotikadullemme ja näin Ollin talon. Hhh.
No mutta menin kotiini ja söin jotain pientä. Sen jälkeen aloin lukemaan kirjaani nimeltä 'Et kävele yksin'
Paras kirja.

Luin tätä hetken aikaa kunnes joku pimpotti ovikelloa. Luulin sen olevan joku puhelinmyyjä tai sinne päin joten en mennyt avaamaan. Sitten hän pimpotti toisen kerran, ja alkoi kyllästyttää joten menin avaamaan. "Mä en osta mitään! Painu vit-" Ehdin sanoa kunnes näin sen olevan Joonas. "Näytänkö mä joltakin myyjältä?" Hän sanoi ja naurahti. Huokaisin ja päästin hänet peremmälle. Menimme istumaan sohvalle.
"No?" Kysyin ja katsoin tätä silmiin. Hänellä on upeat silmät. "Kunhan tulin piipahtaan." Joonas sanoi hymyillen.
"Onks sulla tänään enää mitään?" Kysyin nojaten käteeni. "Eei mulla oikeestaan." Hän sanoi ja nojasi myös käteensä.
"Okei. Haluuks jotain? Ruokaa?" Kysyin ja nousin seisomaan. "Hei. Ei sun tarvii." Hän sanoi ja otti kädestäni kiinni.
Istahdin takaisin paikalleni ja katsoin häntä hieman hämmentyneenä. "Y/n."
Hän jatkoi. Mitä nyt tapahtuu?

Joonas POV
"Mitä?" Hän vastasi ja katsoi minua hieman hämmentyneenä. En tiedä mitä sanoa, sillä halusin todella sanoa sen. Hän on vaan niin kiehtova.
"Tuliks sulla läksyä?" Päätin kysyä. Ainiin. Meidän ikäerokin on aika huimaava. Noin 9vuotta. Vitut.
"Eei tullu." Hän vastasi hämmentyneenä. Ugh. Voisinko tehdä tästä vielä kiusallisempaa? "Okei." Sanoin ja tulin vähän lähemmäksi häntä.
"Joonas." Hän sanoi ja katsoi minua.
"Musta tuntuu että tää tulee olee niin huono idea mut me molemmat tarvitaan sitä." Hän jatkaa ja tulee lähemmäksi minua sohvalla. Olemme niin lähellä toisiamme, että voin tuntea tuon hengityksen. En voinut vastustaa ja suutelin tuota. Tämä oli todellakin sitä, mitä tarvitsin.
Sillä samalla hetkellä kun y/n makoili päälläni suudellen, ovikello soi. "Pitäskö-"
"Ei." hän vastasi itsevarmana. Pidän tuosta. Jaa jälleen homma johti toiseen ja nyt olemmekin jo y/n:in sängyssä, alasti.
"Kukakohan sen oven takana oli?" Kysyin samalla katsoen kattoa y/n kainalossani.
"En tiiä, eikä kiinnosta." Hän sanoi ja leikki kädelläni. Söpöä.

Pääsimme ylös sängystä ja nyt teemme leipiä. Molemmat melkein alasti.
Saimme leivät tehtyä ja söimme ne jutellen jotain turhan päivästä. Aloin miettimään sitä mitä teimme, ja päätin kysyä "Kaduttaako?" epävarmana. "Ei." Hän vastasi. "Entä sua?" Hän jatkoi.
"Ei." vastasin myös, sillä ei todellakaan kaduttanut. Se, se oli ihanaa

~

Mooi! Pysy mukana niin tiedät mitä tulee vielä tapahtumaan!!
~readmybookspweasee