Same Mistakes (L.S in finnish)

Luku 10

Harry

Availen silmiä ja tunnen aivan järkyttävän kovan päänsäryn. Kirkas valo sattuu silmii joten laitan ne takas kiinni.

"Harry?" kuulen tutun äänen vierestäni.

Mitä ihmettä mun äiti tekee mun huoneessa aamulla? Ei se koskaan tuu mua herättää tai varsinkaa toljottaa mua ku mä nukun. Miettikää nyt jos oisin vaikka alasti ja peitto ois pudonnu mun päältä tai jos mun vieressä ois joku muija. Äitihän sais sydärin.

"Harry kuuletko sä mua?" äiti kysyy.

Avaan mun silmät uudestaan ja tajuun heti etten oo kotona. Missä helvetissä mä oon?

"Mis mä oon?" mumisen.

"Sä oot sairaalassa." äiti sanoo ja tunnen sen ottavan mun kädestä kiinni.

Sairaalassa? Okei nyt oon yhtä pihalla ku lumiukko.

"Miks?" kysyn ja katon mun äitii.

"Etkö sä oikeesti muista mitään?" äiti kysyy ja kattoo mua jotenki tosi huolestuneena? Siis mitä helvettiä nyt on tapahtunu?

"No en muista joten voitko kertoo miks mä oon täällä?" ärähdän.

"Rauhoitu Harry. Sun pitää ottaa nyt rauhassa." äiti sanoo hellästi.

"No kerro sitte miks mä oon täällä?" murisen.

"Sä olet ollut vatsahuuhtelussa." äiti sanoo.

"Miks?" kysyn.

"Eilen siellä bileissä sä olit kuulemma juonut tosi paljon... lääkärit kertoi myös että sä olit ottanut jotain huumeita. Niiden yhdistämisen takia sä oksentelit ja menetit tajun. Onneks Louis auttoi sua sillä sä olisit voinut kuolla." äiti kertoo ja nään kuinka hän yrittää pidättää itkua.

"Ai..." mumisen.

"Kauanko sä olet käyttänyt huumeita? Ja miksi? Tajuatko sä kuinka vaarallisia ne on!" äiti sanoo korottaen ääntään lopussa.

"M-mä..." alotan mut en kerkee sanoo mitää muuta ku äiti keskeyttää mut.

"Sä tiedät mitä mieltä mä olen huumeista! Mä en hyväksy niitä ollenkaan! Mä en kestäisi sitä jos mä menettäisin vielä sutkin niiden myrkkyjen takia!" äiti huutaa itkun seasta.

"Luulin että se varottaisi sua jo tarpeeksi kun sun isä kuoli huumeisiin! Ihan sama kuinka huono sulla on olla niin huumeisiin sä et koske!" äiti huutaa.

En tiiä mitä sanoo. Ymmärrän äitii. Mun isä kuoli huumeiden yliannostukseen kolme vuotta sitten. Se ei tehny sitä tahalleen vaa vahingossa. Lupasin sillon ittelleni etten koskaan käytä huumeita. Mut isän kuoleman jälkeen mulla meni aika lujaa ja sillon koitin ekan kerran huumeita. Se oli vaan kannabista ja se ei sopinu mulle ollenkaa. Lupasin kans äitille etten koskaan koske mihinkään alkoholia vahvempaan. Ja mitä mä nyt tein? Rikoin mun lupauksen ja jouduin sairaalaan sen takia.

"Anteeks äiti." saan vihdoin sanotuks.

"Mä haluan olla nyt yksin." äiti sanoo ja lähtee huoneesta katsomatta muhun.

Ehkä kymmenen sekuntii sen jälkee ku äiti lähti nii huoneen ovi avautuu uudestaan. Katon ovelle ja yllätyn hieman.

"Mitä sä täällä teet?" kysyn.

"Tulin kattoo miten sä voit. Lääkäri tulee kohta tarkistaa sut." Louis sanoo ja istuu tuolille mun sängyn viereen.

"Miks sua kiinnostaa miten mä voin?" kysyn.