Multa sulle <3 Jiko

16. Hönötatti

— HETI TÄHÄN ALKUUN!! En muista missä kohtaa vuotta ollaan menossa tässä tarinassa, joten me ollaan nyt marraskuun lopussa! Nyt itse lukuun—

Nikon pov:
Tuolla hetkellä sen sanominen oli parasta mitä olisin voinut tehdä, se rauhoitti Joonasta. Silitin tuon hiuksia ja hyräilin fever biisiämme. "Kuulostat ihanalta" Joonas sanoi hetken päästä, kun tuo oli jo paljon rauhallisempi. Suutelin tuota hiusten sekaan. Haluan äkkiä kotiin, käpertyä viereesi omaan kotiimme, yhteiseen...

(Timeskip 2vko)
Joonaksen pov:
Olen käynyt Nikon luona valehtelematta joka ikinen päivä. Olemme joutuneet perumaan joulukiertueen, sillä Niko pääsee vasta huomenna sairaalasta. Mitä? Huomennako? HUOMENNA, VITTU JES! Ainiin, pitäisi ostaa Nikolle lahjoja ennenkuin tuo tulee kotiin, onhan nyt jo 16.12. No, käyn tänään kaupoilla paluumatkalla.

Saavuin Nikon huoneeseen, ja tuo hymyili jälleen niin suloisesti, etten voinut peittää hymyäni.
"Muru mä pääsen kotiin!" Niko intoili ja avasi kätensä halin merkiksi. "En vois olla onnellisempi" laskin kassini ja syöksyin Nikon halaukseen.

Olin asettunut jälleen Nikon vierelle. "Tiiäks mitä?" Niko kysyi hiljaisuuden jälkeen. "Eipä tuu mieleen"
"Mä rakastan sua ihan yli kaiken" Niko sanoi. Herkistyin, tuon kuuleminen on ihanaa joka kerta mutta nyt se tuntui erilaiselta. Se oli konkreettisempaa, ja käsitin lauseen paremmin. Nielin kyyneleet ja vastasin Nikolle itkun sekaisin sanoin: "mäkin sua, ja oikeesti ihan. Yli. Kaiken" painoittaen viimeistä sanaa. Niko tiukensi otettaan.

(Timeskip 1,5h)
"Noni, sit jos alkaa särkee nii buranaa tai muuta tulehduskipulääkettä, ja jos ei ne auta niin sitte heti tänne vaan" Nikoa hoitanut lääkäri sanoi. "Jes mä tuun, kiitos!" Niko sanoi ja lähdimme.

Istuimme autoon. Katselin hymyillen käsiäni. Olin kuskin paikalla, ja Niko pelkääjän. Tuo tarrasi kädestäni. "Mä saan sut kotiin" sanoin ja huomaamattani silmäkulmastani tipahti kyynel. Niko pyyhkäisi sen pois. "Mä pääsen sun luo kotiin" Niko jatkoi, ja työntyi suutelemaan minua. Tuijotimme toisiamme vielä hetken, kunnes lähdin ajamaan kerrostaloa kohti.

—(Nää siis asuu nykyään yhessä, en muista oonko kirjottanu siitä hah)—

Nikon pov:
Astuin kotiimme sisälle. Vedin syvään henkeä, ja otin ulkovaatteet pois. Käännyin katsomaan takanani seisovaa Joonasta. "Sä oot ihan hirmusen komee" sanoin ja lähestyin Joonasta pää kallellaan.
"Sinä oot" tuo vuorostaan sanoi. Nappasin Joonaksen lanteilta kiinni, ja tuo otti hartioiltani.
"Kuule tietäisitpä miten seksikkäänä ja upeena mä sua pidän" sanoin ja lähestyin blondia entisestäni.
"Pää kii ja pussaa mua" Joonas käski, ja minähän tein työtä käskettyä. Työnnyin suutelemaan Joonasta, ja työnsin hänet hellävaraisesti seinää vasten. Käteni eksyi tämän paidan alle, hivelin hänen selkäänsä joka ei malttanut pysyä seinässä. Lopetin tämän suutelun ja siirryin kaulalle. Edellisistä merkeistä on liian kauan. Haluan merkata että Joonas on minun. Haluan jokaisen tietävän että tuon blondin lähelle menee vain ne henkilöt jotka eivät tätä satuta. Joonas on minun, ja minä suojelen häntä kaikelta. Sen haluan merkeillä näyttää.

(Timeskip 1h)
Joonaksen pov:
Makoilin Nikon vieressä sohvalla, katsoimme jotain mitä televisiosta nyt sattui tulemaan. "Mul on nälkä" ilmoitin. "nii mullaki, voidaanko tilaa?" Niko kysyi ja hiveli hiuksiani. "Voidaan" hymähdin ja otin puhelimeni ruuan tilaamista varten. "Mistä tilataan?" Kysyin. "Mistä sä haluisit?" Niko esitti jatkokysymyksen. "Tekee mieli pizzaa, kotipizza" sanoin ja kohdistin katseeni Nikoon. "Sopii" tuo sanoi ja painoi suukon otsalleni. Sitten tuo lähti talismaan vessaan. Tilasin pizzat, ja jatkoin sarjan katselua.

(Seuraava päivä)
Nikon pov:
"Tule tule!" Joonas hoputti. Olimme myöhässä töistä. "Voi vittu en löydä mun avaimia!" Sanoin ja juoksin ympäri asuntoa. "Ne on tossa pöydällä meen jo" Joonas huikkasi ja lähti autolle. "Vittu tottakai" kuiskasin itsekseni ja lähdin kipittämään kerrostalon portaita alas. Hissikin olisi mutta nopeammin näin pääsee. Joonas odotti jo kuskin puolella, joten ei tarvinnut kuin hypätä kyytiin.

Äänitimme tulevalle albumillemme muutamaa biisiä vielä uusiksi, koska ne eivät olleet täydellisiä. Seisoin Aleksin tuolin takana, ja katselin kun tuo leikkasi laulukohtiani, ja sommitteli niitä kappleeseen.
"Niko otetaan vielä kerran toi, nosta korkeemmaks kahen ja puolen sekan kohalla" Aleksi sanoi. "En mä muista ulkoo mis kohtaa on kaks ja puol, voiksä näyttää sen vielä" kysyin ja nojasin tuon tuoliin. Aleksi raahasi kursorin kohtaan 2,2 ja soitti siitä eteenpäin. "No mä meen huutaa" sanoin ja menin seinän toiselle puolelle äänityskoppiin. "Nyt meni, meni meni jes!" Aleksi huuteli ja sääti taas tietokoneellaan. Naurahdin ja palasin tämän viereen.

Joonaksen pov:
Koko päivä on mennyt oikeastaan vain Joelin ja Nikon äänityksiin. Olemme Ollin kanssa luoneet muutamia nuotteja uuteen biisiin, joka tosin ei ole albumilla. Tommi on soitellut ties keiden kanssa, ainakin Santerille ja Kirilille tuo on jutellut. Muista en tiedä. Minua alkaa jo väsyttää, ja alan olla hellyyden ja huomion kipeä. "Mä tuun Olli kohta, koita toi kakkone" sanoin ja nousin. Olli nyökkäsi. Lähdin etsimään Nikoa, tuo oli keittiössä keittämässä kahvia. Halasin tätä takaapäin. "Moi" sanoin söpösti ja asetin pääni tuon olalle. "No moi" tuo vastasi yhtä söpösti ja painoi suukon huulilleni.
Kiehnäsin tuon selkää vasten. "Huomion kipee on joku täälä" Niko sanoi ja hymähti. "Osaatko enää muodostaa lauseita, mut mennään kotiin pliis" sanoin nopeasti, hyvä jos tuo sai edes selvää. "No me ollaan just valmiita ni mennää vaa hönötatti"

————-
792 sanaa!
Sori ku on kestäny :/