Multa sulle <3 Jiko

4. Paidaton ja lämmin kroppa

Nikon pov:
"Joonas ei näin" itkin ja nojasin tuohon. "Kerro nyt jo saatana" sain vielä sanottua. "No siis se mun tyttöystävä raivos ja haukku mua koko ajan. Ainut mitä se halus multa oli.. you know" Joonas sai sanottua yllättävän reippaasti. Tuolla oli huppu päässä, ja hänen silmänsä olivat aivan punaiset. Ihme ettei muut jätkät olleet kuulleet mitään. "Voi Joonas" yritin kuulostaa empaattiselta itkun seasta. "Joonas sä olet ihana ja upea just noin" sanoin tarkoittaen sitä. "Mä oon ruma ja läski" hän huusi. "Etkä ole!" Älähdin ja tuo hieman jopa säikähti. Itkimme molemmat siinä lattialla aikamme.

(Timeskip 30min)
Ollin pov:
"No mikä niillä kestää?" Mietin ääneen. "Hyvä kysymys, toivottavasti Niko on saanu Porkon puhumaan" Aleksi yhtyi keskusteluun. "Kyl mä uskon" Joel sanoi. "Mä käyn kattoo" Sanoin päättäväisesti ja lähdin kävelemään kohti olohuoneen ovea. Avasin sen, ja näin nuo kaksi itkemässä toisiaan vasten lattialla. "Okei, lähtekää te me pärjätään" sanoin surullisesti. "Mennään sun luo" Niko sanoi Joonakselle joka nyökkäsi. Lähdin siitä toljottamasta ja sanoin jätkille. Pian ovi kävi, ja nuo kaksi olivat lähteneet.

Joonaksen pov:
Oltiin tultu mun luo. Täällä on ihan helvetin likasta. "Sori tästä sotkusta, en oikee oo jaksanu siivota" sanoin nolona. "Ei se haittaa, sun pitäis nukkua" Niko sanoi. "Joo mä meen kohta" sanoin ja haukottelin perään. "Kai te muuten ootte eronnu?" Niko varmisti. "Joo" sanoin ympäripyöreästi. "Hyvä" Niko hymyili kuivasti, ja antoi pusun poskelleni kävellessään ohi. Siitä hän jatkoi matkaansa kylppäriin. Menin makuuhuoneeseen. Niko tuli hetken päästä vesilasin kanssa. "Juo vähäsen ku oot itkeny niin paljon. Nestehukka tulee tolla menoa" hän huolehti. "Kiitti Niko" sanoin ja join lasin tyhjäksi. Niko lähti viemään sitä takaisin jättäen oven auki. Näin hänen istuvan ovea vastapäätä olevalle sohvalle, ja ottavan puhelimen taskusta.
"Tuu mun vieree" märisin hänelle. Nikon huulille nousi ujo hymy, ja hän lähti tulemaan kohti makkaria. Hän käpertyi viereeni. Hänen kehonsa oli lämmin. Tuli oikein kuuma, mutten viitsinyt ottaa hupparia pois. Hetken ehdimme makoilla kun Niko avasi suunsa. "Saanks mä ottaa paidan pois?" Tuo kysyi. "Ota vaan" hymähdin. Hassu kysymys. "Öitä Joonas, muista et mä oon täällä aina sua varten" Niko sanoi vielä ja pussasi niskaani. Sain kylmiä väreitä. "Kiitos Niko" sanoin ja otin tämän käden omaani. Nyt jos joskus Nikon kuului olla juuri tuossa missä hän olikin. Ei missään muualla.

———
371 sanaa
Vähän lyhyempi luku, sori siitä