Multa sulle <3 Jiko

13. Toivoen parasta, peläten pahinta

Joonaksen pov:
Vaelsimme Joelin kanssa pitkin sairaalan käytäviä aivan paniikissa. En ymmärrä kuka helvetti on päättänyt tehdä sairaalasta labyrintin? Viimein joku hoitaja sattui kohdalle. "Hei anteeks mistä me löydetään Niko Moilanen?" Joel kysyi hoitajalta, sillä minä en paniikin alaisena olisi pystynyt. "Oottakaas mä katon tosta kulman takaa koneelta" nais hoitaja sanoi. Seurasimme tätä. "Elikkäs huone 28" tuo sanoi. Lähdimme juoksemaan, en tiedä miksi? Minulla oli kiire Nikon luo. Saavuttuamme ovelle, hengitin syvään ja koputin oveen. Kukaan ei tullut avaamaan.

Joelin pov:
Kuuntelimme mitä ääniä huoneesta kuului, ja ainakin minä sain keskusteluista suht hyvin selvää.
"Elvytä!" Kuului miehen ääni. Toisinaan taas joku nainen sanoi: "Lisää, lisää! Ei tunnu pulssi". Joka kerta tuon kuullessani omakin pulssini katosi. Joonas romahti lattialle, mutta minä kuuntelin vielä.
"Aivoverenvuoto, kallo halki. Leikataan" joku sanoi, en oikein saanut selvää oliko se mies vai nainen. Sitten joku avasi oven, ja käski meidän mennä edestä pois ja istumaan. "MITÄ JOS SE KUOLEE!" Joonas huusi nähdessään Nikon sairaalasängyssä. Tuo oli karu näky, joka tulee jäämään verkkokalvoilleni. "Se selviää" sanoin ja murruin. Halasimme, ja Joonas rutisti minua niin kovaa että tuskin sain henkeä. Ei se haittaa, tärkeintä on että Joonaksen olo helpottuu.

Olimme istuneet muutaman tunnin, Joonas ei enää itkenyt. "Mä ja Niko seurustellaan" Joonas sanoi ja loi minuun odottavan katseen. "Oikeestikko?" Hämmästelin. Nuo osasivat hyvin peittää sen. Joonas vain nyökkäsi. "Taisiis ainakin seurusteltiin" tuo jatkoi, ja näin tuon silmäkulmasta putoavan kyyneleen. "Joonas älä sano noin" sain sanottua ennenkuin purskahdin itsekin taas itkemään. Halasimme jälleen, olimme selkeästi perustaneet jonkin ystävysten haliclubin. Jonkin ajan päästä Olli saapui paikalle. Halasimme edelleen. "Apua mikä tilanne!" Tuo juoksi luoksemme ja kysyi hädissään.
"Se on leikkauksessa" Joonas sanoi ja katsoi Ollia itkuisin kasvoin. "Ei oo totta" Olli kuiskasi ja liittyi clubiimme. Nyt halasimme lattialla kolmen aikuisen miehen voimin. Toivoen parasta, peläten pahinta.

Joonaksen pov:
"Hei Nikoa saa mennä katsomaan, leikkaus meni hyvin ja hänet on siirretty heräämöön" Hoitaja ilmestyi paikalle ja sanoi. "Ihan mahtavaa! Onks se hereillä?" Joel kysyi. "Ei vielä ainakaan" hoitaja vaikeni, ja poistui paikalta. "Ihme tyyppi" Olli inisi. "Nyt mennään!" Sanoin ja lähdin etsimään katseellani huonetta jossa lukisi heräämö. "Tuolla" osoitin ovea ja sanoin. "Sinne sitte" Joel varmisti.
Avasimme oven. Menin istumaan Nikon viereen ja otin tämän käden omaani. "Mä pelkäsin että menetän sut" kusikasin silmät suljettuina ja silmästäni putosi kyynel vasten Nikon kättä.

Nikon pov:
Makasin sängyllä. Kuulin kaiken. En tuntenut mitään. En voinut tehdä mitään. Kuulin vain. "Mä pelkäsin että menetän sut" Joonas? Joonas! Olisin halunnut huutaa ja nähdä tuon kasvot. Sanoa rakastavani. Sanoa että olen tässä. Mutta en voinut. En voinut edes silittää tämän kättä. Kuulin lääkärin astuvan huoneeseen. "Noniin Niko purista mun kättä jos kuulet mua" lääkäri käski. Pidätkö sä mun kädestä kiinni? Mä en tunne mitään? Mitä vittua tapahtuu?! Aloin panikoida mutten edelleenkään voinut tehdä mitään. Tässäkö mun loppuelämä menee? "Hei sen silmät vuotaa!" Joonas huusi ja tunsin tuon pyyhkivän kyyneleen poskeltani.
"Joonas" sain viimein sanottua. "Niko!" Tuo huusi ja puristi kättäni. "Kokeillaampa näin" lääkäri aloitti.
"Mä otan tän happinaamarin pois, ja jos sä saat normaalisti happea, niin yritä kertoa se Joonakselle" tuo jatkoi. Noniin Niko. Tunsin kun happinaamari nostettiin kasvoiltani. Sain happea. "Joonash" yritin mumista. Silmäni eivät auenneet. "Niko!" Joonas sanoi ja kuulin tuon itkevän. "Älä itke rakas" sanoin ja kuulostin varmasti siltä että minulla ei olisi kurkkua tai olisin menettänyt ääneni.

———
545 sanaa!