Multa sulle <3 Jiko

11. Kirjeitä

Joonaksen pov:
Heräsin ukkosen ääneen. Katsahdin kelloon. Kaheksan. Kuulin ukkosen uudelleen. Vesi ropisi vasten kattoa ja tuuli humusi. Liimauduin Nikoon kiinni, sillä vaikka olenkin 27-vuotias, pelkään ukkosta. Menin puoliksi Nikon päälle, ja hautauduin peittoon. Takerruin lujasti Nikoon, ja silloin tuo alkoi heräillä. "Hei Joonas mikä hätänä" tuo kysyi ja laski peittoa pääni päältä. "Mä pelkään ukkosta" sanoin ja hieman jännitin Nikon reaktiota. "Voi pieni, tule tänne" Niko sanoi ja otti minut kainaloon. Hän silitti hiuksiani. "Laita simmut kiinni" tuo sanoi ja painoi suukon vasten hiuksiani, sekä alkoi hyräillä jotain laulua. Hetken päästä tunnistin sen olevan fever. Niko on ihana, enää ei pelottanut. <3

(Timeskip 3h)
Nikon pov:
Enään ei ukkostanut, tai satanut vettä. Päätimme siivota oikein kunnolla. Aloitin kylppäristä, ja tarkemmin Rommin laatikosta. Putsaan sen noin kerran viikossa. Enää kissanpaska ei haise minun nenääni, sillä olen tottunut, mutta esimerkiksi Joonas ei vieläkään pysty tyhjentämään tuota laatikkoa. Ihme hönö.
Vessan siivouksen jälkeen vuorossa oli imurointi ja moppaus. Joonas vaihtoi lakanat, ja siivosi makuuhuoneen ja olohuoneen. Sen lisäksi tuo lupasi hoitaa tiskit.
Kävin tuumasta toimeen ja hain mopin. Rommi vetäytyi heti vettä nähdessään omaan koloseensa raapimapuuhun. Saanpahan ainakin rauhassa imuroida ja mopata.

Joonaksen pov:
Siivosin sängyn alustaa, siellä oli pölyä ja jotain sekalaisia tavaroita. Kurkotin niin pitkälle kuin ylsin, ja nappasin sukan sekä kissanlelun. Käteni osui johonkin kovaan laatikkoon. Siirsin sänkyä yltääkseni laatikkoon. Nostin vaaleanruskean laatikon sängylle, ja putsasin sitä pölystä. Laatikon päällä luki "Jiko". Hämmennyin ja avasin laatikon. Se oli täynnä kaikkea. Siellä oli valehtelematta yli 500 kuvaa joissa olemme Nikon kanssa. Nostelin niitä ja löysin vanhat korut, joihin on kaiverrettu toiseen Niko ja toiseen Joonas. Vuosilukukin luki koruissa, 2013. Silloin perustimme bändimme, ja tapasin Nikon. Löysin myös kirjeitä, niissäkin oli vuosiluvut ja kaikissa luki "Rakas Joonas". Avasin yhden, vaikka jo tiesin ettei Niko tykkäisi kun olen tonkinut tämän tavaroita. Kuoressa oli vuosiluku 2014.

"Rakas Joonas, en varmaan ikinä anna sulle tätä tai et varmaan ikinä lue tätä, mutta kuitenkin. Oot mun paras ystävä, ja mä välitän susta enemmän kun kenestäkään muusta. Sä oot mulle tosi rakas, ja oot auttanu mut sieltä pohjalta. Ääh, en voi kertoa sulle miks kävin tänään päivystyksessä, mutta kirjotan vaikka tähän. Vedin vähän liian tai siis aivan liian syvän viillon, ja se piti tikata. Jää varmaan arvet ikuisesti. Toivottavasti ehtisin nyt nähä sua enemmän niin ei tarttis viiltelyyn käyttää aikaa. Kunpa sä olisit homo"

Näin kirjeessä luki. Silmäni kostuivat. Laitoin kaiken takaisin laatikkoon, ja nostin laatikon lipaston päälle. Juoksin Nikon luokse.

Nikon pov:
Sain juuri mopattua, ja istahdin hetkeksi sohvalle kun Joonas juoksi itkien makuuhuoneesta. Tuo melkein hyppäsi syliini ja hautasi kasvonsa vasten hupparia. "Hei Joonas mitä nyt?" Kysyin huolissani ja halasin tuota. Ei Joonas saanut mitään suustaan, tai ainakaan mitään sellaista mistä saisi selvää.
"Joonas mä en voi auttaa jos et sä rauhotu" sanoin hieman hätääntyneenä. "Näytä sun käsiä" tuo änkytti. Ojensin molemmat käteni tuolle hämilläni, ja hän nosti ensin oikean hihaa. Ihmettelin todella paljon. Sitten tuo nosti oikean hihani, ja katsahti rannettani. En edes itse muistanut tuota järkyttävää arpea. "Ei saatana" Joonas sanoi ja purskahti suurempaan itkuun. Nappasin tuon halaukseen, ja olin edelleen hämmentynyt. "Joonas tää on tosi vanha" selitin äkkiä. "Mä tiedän ja se on varmaan mun syy" tuo sopersi itkun seasta. "Mitä ei oo, mistä edes tiiät ton" kielsin ja ihmettelin. "Mä mä löysin sellasen laatikon" tuo myönsi. Ei helvetti, se laatikko. Ne kirjeet. En ole koskenut niihin varmaan vuoteen. "Joonas miksi sä menit urkkimaan mun tavaroita" huokaisin ja silitin Joonaksen selkää.
"No se kiinnosti mua kun siinä kannessa luki Jiko, anteeks" Joonas sanoi ja nosti katseensa minuun.
"No ei se kai haittaa" sanoin ja yritin hymyillä. En ollut vihainen, mutta en silti olisi tahtonut että Joonas katsoo tai lukee kirjeitä. En edes muista mitä kaikkea olen kirjoittanut.

———
617 sanaa!