Nikon pov: En pystynyt puhumaan kunnolla, mutta happi kulki. Pian sain avattua silmäni, ja näin Joonaksen vieressäni. Tuo oli varmasti itkenyt jo pidemmän aikaa, sillä tuon kasvot kertoivat melkoista tarinaa. Kun viimein kykenin, nappasin tuon käden tiukasti omaani, ja silitin sitä. "Niko mä rakastan sua, enkä tiiä mitä tekisin ilman sua" Joonas sanoi kun lääkäri oli lähtenyt, ja jäimme kahden. Tuon silmäkulmasta vierähti kyynel. "Mäkin shua" hymyilin ja sanoin. En vieläkään voinut puhua kunnolla, joten kuulostin varmasti oudolta. "Joel soittaa mulle, mä käyn nopee vastaa" Joonas sanoi ja painoi suukon poskelleni. Nyökkäsin, ja jäin makoilemaan sängylle.
Joonaksen pov: Selitin Joelille nopeasti tilanteen, ja tuo lupasi välittää viestin muillekin bändin jäsenille. Palasin takaisin Nikon luokse, ja silitin tämän poskea. "Pystyksä vielä puhua?" Kysyin hymyillen. "Paremmin" tuo vastasi ja hymyili takaisin. Pian lääkäri saapui huoneeseen. "Mun pitäis kuvata Niko ettei ole murtumia, niin meetkö Joonas oottamaan, vai laitatko suojavaatteet?" Lääkäri kysyi ja kohdisti katseensa minuun. "Laitan ne vaatteet" sanoin nopeasti, sillä en jätä Nikoa yksin. "Noni no tuu tohon" lääkäri sanoi ja osoitti pientä huonetta, jonne näki ikkunan läpi. Nyökkäsin, kosketin Nikoa ja lähdin lääkärin perään.
Sain päälleni vaatteet röntgeniä varten, ja lääkäri alkoi kuvaaamaan. Oli jännittävää katsoa kun Niko vain makasi sinisten valojen alla, ja välillä tuosta räpsittiin kuvia. Niko oli oikein reipas, joten päästessäni tuon luokse, otin tuon käden ja annoin hennon pusun Nikon kämmenselälle. "Olinko noin nätisti?" Tuo kysyi hymyillen. "Olit" sanoin ja painoin toisenkin suukon. "Mä käyn kollegan kanssa kattomassa näitä kuvia, ja tuun sitten analyysin kanssa takasin" lääkäri sanoi, ja lähti jälleen jättäen meidät kahden. "Joonas mulla on jo ikävä sun huulia" Niko sanoi koiranpentuilmeellä. "Saatko happee?" Varmistin johon tuo nyökkäsi. Painoin hellästi suukon Nikon huulia vasten, ja kyllä, minullakin oli helvetillinen ikävä noita huulia kaiken pelon jälkeen. "Älä itke muru" Niko sanoi suudelman päätyttyä. "Yritän" sanoin, ja pyyhin kyyneleeni. Jatkoin Nikon silittämistä, ja tuo alkoi hyräillä jotain. Kyseinen kappale jäi mysteeriksi sillä en tunnistanut sitä, mutta ihanalta se kuulosti.
Lääkäri tuli takaisin huoneeseen. "Eli Nikon L2 nikama selkärangasta on murtunut, ja sen lisäksi nilkassa on hiusmurtuma ja solisluu on murtunut" lääkäri selitti. Me nyökkäilimme. "En voi käsittää miten et saanut sen suurempia osumia, taidat olla aikamoista terästä" lääkäri hymähti ja katsoi Nikoa. "Se on" sanoin ja silitin tuon kättä. "Millon pääsen pois täältä?" Niko kysyi. "No pidetään sua nyt ainakin muutama päivä täällä, ja katotaan mihin suuntaan se selän murtuma menee" lääkäri sanoi. Nikon ilmeestä huomasi tuon olevan pettynyt. Ei ihmekään, kuka täällä nyt haluaisikaan maata.
Kello oli jo paljon. Ehkä liiankin, sillä lääkärit tulivat sanomaan etten saa enää olla täällä, vaan minun on lähdettävä kotiin. Se olikin hankalaa, jättää Niko sinne vaikka tuo sanoi että pärjää. Lopulta kuitenkin lähdin, ja ehkä ihan hyvä sillä olin aivan poikki. Kello näytti olevan pian jo aamuyö. Päätin mennä Nikolle, sillä en tiennyt kuka Rommista huolehtii.
Menin nukkumaan, ja Rommi tepasteli viereeni. Nukuin sen kanssa, Rommikin taisi ikävöidä ja ihmetellä missä Niko. Yritin sille kovasti selittää että Nikolla on kaikki hyvin, ja tulee pian takaisin. Aina kun sanoin "Niko" Rommin häntä nousi pystyyn. "Säkin taidat rakastaa sitä?" Kysyin kissalta, ja tuo osoitti vastauksensa puskemalla minua. "Joo niin mäkin, rakastan sitä yli kaiken"
Aamulla heräsin kauheaan paniikkiin. Näin unta, jossa lääkärit soittivat että Niko olisi kuollut yön aikana. Minun oli pakko tarkistaa ettei soittoja ollut tullut. Onnekseni ei, mutta Niko oli laittanut viestiä.
Niko: Huomenta rakas. Multa löyty vielä joku juttu päästä, minkä takii joudun mangeetti kuviin. Laitan sulle viestiä sit kun tiiän enemmän, oot rakas!❤️ Niko: Joo ei multa löytyny sit mitään kai. Ei noi kerro mitää, mutta kaikki vissiin hyvin. Mihin aikaan sä tuut, alkaa olla ikävä :(
Huokaisin helpotuksesta, ettei mangeetti kuvissa ollut selvinnyt mitään kamalaa.
Minä: Mä tuun tunnin päästä, Rommi kyselee sun perään :( Niko: Ai sä menit sinne, rakas olet.❤️ kiitos ku vielä piät Rommistaki huolta. Mun sankari <3 Minä: Love u❤️ Niko: Love u2 <3
Laitoin puhelimen sängylle, ja aloin vaihtaa päivävaatteita. Se olikin työmaa, sillä eräs nimeltämainitsematon kissa leikki sukallani, enkä näin ollen saanut sitä helpolla. "Annatko nyt sen sukan vai haenko uuden?" Kysyin kissalta asettaen molemmat kädet lanteilleni. Silloin tuo pudotti sukan sängylle, ja häipyi huoneesta. Naurahdin ja laitoin sukan.
Olin keittämässä kahvia, kun jätkien ryhmään pamahti viestiä.
Spruce is on fire🔥 Joel: pitäskö Nikon äksidentistä laittaa someen jotaa? Tai siis jos niinkö pitää keikkoi peruu ni ois joku syy? Olli: Jos Nikolle on ok, nii laitetaan Niko: On ok, voiks Joonas kirjottaa sen? Tommi: Joonas et sit kirjota mitää paskaa Joonas: enen
Ihmettelin miksi Niko halusi minun kirjoittavan postauksen? No kirjoitin kuitenkin. Kirjoitin sen suomeksi, Joel voi sitten siihen alle räveltää saman englanniksi jos haluaa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
@Blindchannel •Meidän kaikkien rakas @nikovilhelm on joutunut nyt sellaseen pieneen onnettomuuteen, jonka takia muutamat keikat saattaa peruuntua. Ei hätää, Nikolla on kaikki nyt hyvin. 🥰
Ja kuten arvelin, Joel meni heti räveltämään Englantia.
"Our love @nikovilhelm was in the accident. And that's why we need retract some shows. But don't worry, Niko has everything okay now.🥰"
Päätin viimein lähteä sairaalalle. Astuin autooni ja poltin tupakan ajaessani. Stressasi Nikon tilanne, vaikka tiesin että tuolla on kaikki hyvin. Ajoin hieman ylinopeutta, mutta onneksi matkalla ei ollut kameroita. Viimein saavuin sairaalan pihaan, ja melkein juoksin sisälle. Suunnistin Nikon huoneelle, ja menin vain koputtamatta sisään. Nikon ilme kirkastui minut nähdessään. Minulla oli huojentunut olo, sillä nyt konkreettisesti näin tuon voivan hyvin. "Mulla oli ikävä jo" sanoin ja istuin Nikon vierelle. "Mullakin, anna pusu" tuo sanoi. Tein kuten tämä käski, tai no suutelemiseksi se taisi mennä. Juuri kesken intohimoista nuolemista lääkäri päätti pamauttaa huoneseen. "Noniin, mulla olis verikokeitten tulokset" lääkäri naurahti. Irrotauduin Nikosta, ja me molemmat hieman punastuimme. Kyllä se ny saatana vähän hävetti.
——— 931 sanaa, anteeks kun kirjottelen niin harvoin.
