Unohdettu//Voldemortin tytär

Epilogi

Voldemort katsoi hellästi pientä tyttövauvaa, joka makasi kehdossaan Valedrojen kartanossa.
Vauva oli saanut kaikki hänen piirteensä, niistä erottuvimpina tummanruskea tukka sekä häkellyttävän smaragdin vihreän väriset silmät.

Hän ei ollut ennen tuntenut näin ketään kohtaan. Se oli hämmentävä, mutta samalla mahtava tunne, tietän miten hän tekisi mitä tahansa tytön puolesta.

Samalla tavalla hän ei enää ajatellut vauvan äidistä, joka astui juuri sisään kartanoon:

"Häivy pois talostani, sinä petit minut!"
Voldemort huusi tuolle ruskeatukkaiselle naiselle johon hän oli ensimmäisen kerran koko elämässään luottanut edes vähän.

"Minä olen pahoillani Tom, en voinut sille mitään, ne pakottivat minut kertomaan totuuden!" Nainen pyysi itkuisena yrittäen estää Voldemortia häätämästä häntä pois.

"Sinä petit minut. Nyt, ULOS!"

"Mutta vauva, et voi erott..."

Voldemort katsoi naista välinpitämättömästi ja samassa vihreä valo leimahti hänen sauvastaan, tappaen naisen silmänräpäyksessä.
Hän oli luottanut tuohon naiseen, jopa rakastellut hänen kanssaan, mutta toisaalta tiesihän hän, että keneenkään ei voinut luottaa.

Hän kääntyi takaisin vauvan luo:

"Arabella Merope Valedro, se olkoon sinun nimesi"

Arabella tuijotti häntä takaisin vihreillä silmillään hiljaa, mutta Voldemort tiesi, että hän oli ymmärtänyt joka sanan.

"Minä lupaan, minä tapan kenet tahansa sinun vuoksesi. Kun kasvat vähän niin me valloitamme velhomaailman yhdessä, sinä ja minä"

.

Vain puoli vuotta tapahtuneen jälkeen Voldemort yritti tappaa Potterit, mutta epäonnistui ja katosi.
Velhot ja noidat juhlivat Voldemortin kukistumista ympäri maailman, niin onnellisia he olivat.
Kuitenkaan, kukaan ei muistanut tuota pientä tyttöä, joka voisi uhata heitä vielä enemmän kuin Voldemort ja josta voisi kasvaa niin paljon suurempi, voimakkaampi ja mahtavampi noita.
Kukaan ei muista, ei tiedä- hän oli täysin unohdettu...

***