Unohdettu//Voldemortin tytär

16.

Kiiruhdin Asmodeuksen perässä, joka näytti luikertelevan suoraan kohti tyttöjen vessaa.
Kukaan ei koskaan käynyt siellä, kuten en minäkään, sillä siellä asui myös rasittava haamu nimeltä Murjottava Myrtti.

Pian me olimme saapuneet vessaan, joka näytti hauskalta näin yöllä.
Myrttiä ei näkynyt mailla halmeilla ja kuu loisti hienolla tavalla lattian veteen, joka tulvi hänen kyyneleistään.

Katseeni kiinnittyi kirjaan, joka makasi nurin yhden vessakopin edessä.
Kävelin nostamaan sen ja tajusin sen olevan päiväkirja.
Olin juuri avaamassa sitä, kun Asmodeuksen kärsimätön ääni keskeytti minut:
"Tuletko sinä?"

Menin käärmeeni luo, joka odotti minua yhden lavuaarin luona.
Tutkailin sitä hetken ja näin sen kuparisessa kyljessä kuparretun käärmeen!

"Tämä se on!"
Sanoin Asmodeukselle ja yritin keksiä loogista tapaa avata kammion sisäänpääsy.

"Avaudu"
Sanoin kärmeskielellä ja niin hana alkoi kieppua ja hohtas kirkkaan valkoisena.
Melkein yhtä aikaa alkoi pesuallaskin liikkua.
Se vajosi kokonaan näkyvistä ja jäljelle jäi vain iso avoin putki- niin leveä että siihen mahtui ihminen.

"Liukumäki, tämä on hauskaa!"
Sanoin Asmodeukselle innoissani.
Nostin käärmeen syliini ja yhtä iloisena molemmat laskimme jyrkkää mäkeä alas kohti tuntematonta.
Näin useita putkenhaaroja kaikkiin suuntiin, mutta yksikään ei ollut niin laaja, kuin tämä jossa minä olin.

Pikkuhiljaa vauhti alkoi hidastua ja samassa olimme molemmat keskellä pimeyttä.

"Valois!"
Komensin taikasauvaani, joka syttyi jälleen.
Katsoin ympärilleni ja näin lattialla hujan hajan pieniä eläinten luita.

Samassa mieleeni tulvahti ensimmäinen ilta tältä kouluvuodelta, jolloin jokin ääni oli pyytänyt minua luokseen.
Sen oli täytynyt olla käärme ja näköjään se raukka oli nälissään.

Jatkoin määrätietoisesti matkaa Asmodeus perässäni, sillä se oli niin isokokoinen boa etten millään jaksanut kantaa sitä.

Tunneli mutkitteli ja mutkitteli, kunnes näin edessäni kiinteän seinän, johon oli kaiverrettu kaksi toisiinsa punoutunutta käärmettä, joiden silmiksi oli upotettu valtavat kiiluvat smaragdit.

"Aukene" sanoin sihisemällä ja samassa käärmeet irtosivat toisistaan, kun seinä lohkesi auki ja sen puolikkaat liukuivat pois näkymättömiin.

Seisoin Asmodeuksen kanssa pitkän, hämärän kammion toisessa päässä.
Se oli uskomattoman kaunis, kauneinta mitä olin ikinä nähnyt.

Kivipilarit, joita kiersivät kaiverretut käärmeet, kohosivat korkeuksiin kannattelemaan näkymätöntä kattoa.

Kävelin eteenpäin ja tunsin miten kivikäärmeiden katseet seurasivat minua.
En ollut ennen tuntenut oloani kotoisaksi, mutta tällä minä olin onnellinen.

Saavuin aivan käytävän päähän, jossa oli kammion korkuinen patsas.

Sen jättimäiset kasvot olivat ikivanhat ja niissä oli pitkä ohut parta, joka melkein roikkui tuon velhon harmaiden jalkojen vierellä.

Katsoin sanattomana patsasta ja tajusin sen olevan itse Salazar Luihinen.

Asmodeus oli pitkään pysytellyt hiljaa, mutta nyt se kysyi:
"Haluatko tavata vihdoin hänet, joka on yrittänyt sinuun niin kovasti ottaa yhteyttä?"

Asmodeus ei odottanut minun vastaavan mitään, sillä se tiesi jo myöntävän vastaukseni.
Niinpä se sihisi patsaalle:
"Puhu minulle, Luihuinen, Tylypahkan nelikosta mahtavin"

Luihuisen suu avautui yhä isommaksi ja isommaksi ja samassa joku luikersi ulos sen uumenista.

En ollut ikinä ennen nähnyt yhtä isoa ja kaunista käärmettä.
Se oli kauniin myrkynvihreä, paksu kuin tammenrunko ja terävät hampaat tihkuivat myrkkyä.

Basiliski näki minut ja minä näin sen.
Niin me seisoimme siinä hetken ja tuijotimme toisiamme sanattomina.

"Yrititkö sinä kutsua minua ensimmäisenä päivänä?"
Kysyin basiliskilta rikkoen maagiselta tuntuneen hiljaisuuden.

"Sinä pystyisit suorittamaan tehtävän loppuun, nuori Valedro"
Se sihisi minulle.

"Nimeni on Addams, Arabella Addams. Minkä tehtävän pystyisin suorittamaan?"

Käärme katsoi minua hieman epäuskoisen näköisenä, enkä ollut koskaan ennen tuntenut oloani näin typeräksi.

"Et tiedä kuka olet, etkö?"

Sitten basiliskin katse siirtyi päiväkirjaan, joka oli nyt märkänä kainalossani.

"Tuo päiväkirja. Se kertoo sinulle kaiken.
Minä olen vain ollut täällä ja odotanut että Luihuisen perillinen tulisi vapauttamaan minut suorittamaan tehtävää."

Silloin tajusin mitä basiliski oli tarkoittanut tehtävällään:
"Sinä saatat jästisyntyisten velhojen ja noitien puhdistuksen loppuun"

Se nyökkäsi minulle valtavalla päällään ja kiemurteli lähemmäs minua.

"Minä voin nostaa sinut ja käärmeesi takaisin kammiosta.
Kirjoita päiväkirjaan, niin saat kaiken selville"

Vastasin basiliskille myöntävästi ja istuin sen pään päälle Asmodeus sylissäni.
Käärmeen pää heilui ja keikkui, kun se luikerteli samaisia tummia putkia pitkin kohti vessoja.

Ylhäälle päästyämme nousin varovaisesti pois kyydistä ja kiitin basiliskia kyydistä.
Se katosi salamannopeaa pois näkyvistä, mutta epäonnisesti Murjottava Myrtti oli ehtinyt nähdä sen.

Yllätyin hieman, kun se jäi paikalleen valkoisempana kuin aiemmin, ihan niinkuin olisin lamauttanut sen.

"Myrkyllinen katse"
Asmodueus sanoi minulle kärsimättömästi ja niin me hiivimme hiljas takaisin kellareihin.

Ulkona oli yhä pimeää, joten päättelin, ettei vierailumme ollut kestänyt paria tuntia pidempää.

....

Olin juuri menossa nukkumaan, kun muistin arvoituksellisen päiväkirjan.
En voinut vastustaa kiusausta, vaan menin heti työpöytäni luo ja avasin kirjan.

Katsoin sitä hetken ja päätin sitten kirjoittaa siihen varovasti

Minun nimeni on Arabella Addams.

Kului hetki ja pian paperille tuli näteillä vanhanaikaisilla kirjaimilla teksti

Arabella?

Ja silloin tajusin, mitä basiliski oli tarkoittanut.

Isä!