Unohdettu//Voldemortin tytär

13.

Vierailu Dracon luona oli ollut ihan kiva. Olin kuitenkin saanut yliannostuksen ihmisten lähellä olemisesta ja välillä jopa toivoin takaisin orpokodin hartaaseen hiljaisuuteen.
Olimme käyneet useasti uimassa Dracon kanssa lammessa, joka sijaitsi heidän talonsa viereisessä ihanan synkässä metsässä.
Siellä olin eniten oma itseni, sillä synkkä, syvä lampi, joka oli täysin metsien ympäröimä oli tutun ja turvallisen oloinen. Sellaisia tunteita en ollut koskaan kokenut, enkä tulisi kokemaankaan, siitä olin varma.

Nyt kuitenkin pakkasimme tavaroitamme ja valmistauduimme lähtemään Viistokujalle hakemaan koulutavaroita.
Tarvitsisin ainakin koulupuvun, sillä se oli aivan liian pieni. Ajattelin myös ostaa Asmodeukselle kaupan lihavimman ja mehukkaimman hiiren, palkinnoksi siitä, ettei se kertaakaa kuristanut ketään Malfoyn perheestä, vaikka tiesin, että välillä se olisi tehnyt sen yhtä mielellään kuin minä.

Viistokuja oli aivan täynnä ihmisiä. Olimme käyneet hakemassa Dracon ja hänen isänsä kanssa meille uudet koulupuvut, sekä jossain pimeiden voimien kaupassa, joka oli hyvin mielenkiintoinen.
Harmi vain, että Dracon isä pakotti meidät lähtemään sieltä niin nopeaa.

Nyt suuntasimme kohti kirjakauppaa, josta hakisimme Dracolle ja minulle uudet koulukirjat.
Kauppa oli kuitenkin aivan täynnä ihmisiä, kun saavuimme sen eteen.

"Se teennäinen loinen pitää täällä kirjojensa esittelyä."
Lucius sanoi halveksuvalla äänellä katsellen kaupassa olevia, pääosassa keski-ikäisiä naisia.

"Hänen kirjansa ovat aivan täynnä roskaa ja ainut, mitä hän niillä hakee on ihailua ja pesää noilta hyväuskoisilta hölmöiltä"

Draco vilkaisi isäänsä vähän nolostuneena, mutta minua ei kiinnostanut hänen tunteenpurkauksensa.
Ehkä Lucius Malfoy olikin kateellinen tai myös pesän tarpeessa.

Kun olimme päässeet ahtautumaan kaupan sisälle, menimme minä ja Draco etsimään kirjoja, kun Lucius sanoi odottavansa ulkopuolella ja tulevansa maksamaan kirjat lopuksi.

Kirjat vaikuttivat tylsiltä, oikeastaan ainut mielenkiintoinen vaikutti olevan taikajuomien oppikirja. Kaikki pimeyden voimilta suojautumisen kirjat olivat täyttä roskaa, päättelin kun olin vilkaissut niiden sisätöä. Ne oli kirjoittanut Gilderoy Lockhart, en tiennyt häntä, mutta vaikutti olevan maailmanluokan luuseri.

Kävelimme Dracon kanssa kaupan ulko-ovea kohti, kun kohtasimme tutut henkilöt: köyhän Weasleyn, jolla oli mukanaan näköjään koko sisaruskuntansa, näsäviisaan Grangerin ja niin rasittavan Potterin, joka sai juuri sylillisen Lockhartin kirjoittamia kirjoja.

"Taisit nauttia tuosta, etkö vain, Potter?"
Draco kysyi kasvoillaan tuttu ivallinen hymynsä.

"Niin kuuluisa Potter, ei voi mennä edes kirjakauppaan ilman, että joutui etusivun uutiseksi"
hän jatkoi.

Silloin heistä pienin punatukkainen tyttö yllättäen avasi suunsa ja käski Dracoa lopettamaan.

"Katsos, Potter on saanut tyttöystävän!" Draco sanoi pilkallisella äänellä.

Ginny punastui rajusti ja näytti olevan sanomassa jotain, kun Lucius, joka oli tullut taaksemme aavemaisesti, laittoi kätensä harteillemme ja keskeytti hänet:

"Draco, käyttäydyhän!"

Samassa Weasleyn isä tunkeutui joukon läpi ja katsoi meitä epäluuloisesti.

"Kas, kas, kas - Arthur Weasley."
Lucius sanoi.

"Lucius"

"Kamalasti kiireitä ministeriössä, toivottavasti ylitöistä maksetaan hyvin?"

Draco oli pysynyt hiljaa kokoajan isänsä saavuttua, muttei enää pystynyt hillitsemään itseään:

"Ilmeisesti ei" ja katsoi heidän nuhjuisia koulukirjojaan.

"Mitä järkeä on olla häpeäksi velhojen maineelle, jos siitä ei edes makseta hyvin?"
Dracon isä jatkoi siitä mihin Draco oli jäänyt.

Weasleyn isä oli punastunut rajummin kuin kukaan muu heidän joukostaan ja sanoi hitaasti:
"Meillä on tyystin eri käsitys siitä mikä häpäisee velhojen maineen"

"Siltä vaikuttaa." Dracon isä sanoi. "Millaisessa seurassa sinä liikutkaan, Weasley... ja minä kun luulin ettei sinun perheesi voisi vajota enää yhtään alemmas.

Silloin kuului metallinen kalahdus, kun jonkun noidankattila kalahti lattiaan ja Wrasleyn isä syöksyi Dracon isän kimppuun.

Olin ollut hiljainen kokoajan, sillä minulla ei ollut kovin paljoa sananvaltaa, olinhan oikeastaan köyhempi, kuin kukaan Weasley.

Mikään ei kuitenkaan voittanut kunnon tappelua ja syöksyin nautinnolla Ronin isoveljen, Fredin kimppuun.

Se oli kuitenkin virhe, sillä hänen kaksoisveljensä George tuli puolustamaan ja olin alakynnessä hetken, kunnes Draco tuli avukseni.

Tappelu kuitenkin loppui liian aikaisin, kun jättimäinen Hagrid tuli paikalle.

Poistuimme paikalta nopeasti, Luciuksen manaillessa Weasleyt syvimpään helvettiin.

.
.

Paluu Tylypahkaan oli ollut kiva. Olimme olleet jo tutuksi tulleessa lajittelussa, rohkelikko oli miinuksen puolella tupapisteissä Potterin ja Weasleyn lennettyä autolla kouluun ja Luihuisilla oli oikein hyvä mieli.

Olimme Dracon kävelemässä kohti tupia tyrmissä, kun jokin yhtäkkiä liikahti seinän takana.
Olin kuulevinani puhetta, samanlaista kuin puhuessani Asmodeuksen kanssa.
Hiljensin kävelyäni ja yritin kuunnella tarkemmin mitä seinän takaa kuului.

"Bella, kaikki hyvin?" Draco kysyi, mutta vaiensin hänet.

Nyt olin täysin varma mitä kuulin:

"Master, tule luokseni"

Kyseessä ei vain nyt ollut Asmodeus...