Unohdettu//Voldemortin tytär

14.

Uusi kouluvuosi oli alkanut suhteellisen hyvin.
En inhonnut mitään yhtä paljoa, kuin sen "teennäisen loisen", Gilderoy Lockhartin tunteja

Viimeksi hän oli pitänyt itsestään tietovisan ja kutsnut sitä suoralla naamalla Pimeyden voimilta suojautumisen tunniksi.
Ainoa, joka sai testin oikein oli tuo kuraverinen Hermione, yksi niistä monista ihmisistä joiden pelkän naaman näkeminen sai minut haluamaan tappamaan jonkun.

Asia, joka sai minut hyvälle tuulelle oli, että sekä minä, että Draco olimme päässeet Luihuisen huispausjoukkueeseen!
Luihuinen oli tunnettu huispauksessa siitä, ettei siellä ollut useasti ketään naispuoleisia jäseniä.
Minusta oli kuitenkin hyvä asia olla poikkeus, tytöt olivat aivan yhtä hyviä huispaajia kuin pojatkin ja löisin vetoa siitä, että olin parempi kuin puoletkaan noista pojista.
Muutenkin tuollainen sukupuolijaottelu teki minut niin vihaiseksi. Ihan niinkuin se, onko sinulla hupituuttia housuissasi kertoo sinusta mitään.

Nyt olimme Dracon ja muiden Luihuisten kanssa matkalla kohti ensimmäisiä huispaustreenejä.
Kädessämme olivat upouudet hienot Nimbus 2001 malliset luudet, jotka Dracon isä oli meille lahjoittanut.
Kun olimme saapuneet kentälle näimme kenet muutkaan kuin Rohkelikot ja rakkaan Potterin siellä harjoittelemassa.

Tunsin miten raivo kiehahti minussa salamannopeasti:

"Mitä helvettiä nuo tekevät meidän varaamaalla areenalla?"

Draco laski rauhoittavasti kätensä olkapäälleni samalla, kun katsoimme Rohkeilikon kapteenin, Oliver Woodin kävelevän kohti meitä.

"Flint!" Wood mylväisi meidän kapteenillemme. "Tämä on meidän harjoitusaika! Me herättiin tätä varten! Te saatte häipyä!"

"Onhan täällä tilaa meille kaikille."
Flint vastasi katsoen Woodia ovelasti.

"Mutta minä varasin kentän!" Wood huusi sylkien raivosta.

Minä tulin väliin. "Mutta minulla on tässä professori Kalkaroksen allekirjoittama viesti: Minä, professori Kalkaros, annan Luihuisen joukkueelle luvan harjoitella tänään huispauskentällä siksi, että heidän uusi etsijänsä tarvii harjoitusta."

"Onko teillä uusi etsijä?" Wood sanoi hämillään. "Missä?"

Katsoin ovelasti hymyillen Dracoa, joka astui omahyväisesti muiden pelaajien takaa.

"Lucius Malfoyn poika, etkö olekin?" Wood kysyi katsoen Dracoa halveksuvasti.

"Puhuen Malfoysta, tässä on hänen anteliaasti lahjoittamansa luudat, tuliterä malli. Tuli markkinoille vasta kuukausi sitten."
Flint sanoi hymyillen.

Siihen ei edes Wood keksinyt mitään vastaan sanottavaa.

Samassa Potterin typerät kaverit, Ron ja Hermione kävelivät ruohokentän poikki katsomaan, mitä oli tekeillä.

"Mitä tapahtuu?" Ron kysyi Potterilta.

" Minä olen Luihuisen uusi etsijä." Draco sanoi omahyväisesti. "Kaikki ovat tässä ihailleet uusia luutiamme, jotka isä osti meille"

Ronin suu putosi auki hänen katsoessaan seitsemää ylivertaista luutaa.

"Hyviä, eivätkö vain?" Draco sanoi lipevästi.
"Harmi ettei teillä ole varaa tällaisiin. Ehkä te voisitte myydä museoon luutanne, siitä voisi saada jopa rahaa"
Nyt kaikki luihuiset ulvoivat naurusta.

Silloin tuo kuraverinen Granger aukaisi suunsa:
"Kukaan rohkelikoista ei kuitenkaan joutunut ostamaan tietään joukkueeseen" hän sanoi ylimielisesti. "Jokainen on joukueessa yksinomaan lahjakkuuden vuoksi"

Samassa tunsin taas, miten näin pelkkää mustaa. Tuo kuraverinen vitutti minua niiin paljon ylimielisyydellään ja kaikkitietävällä äänensävyllään!

"Kukaan ei kysynyt sinulta mitään, senkin saastainen kuraverinen!"
Tiuskaisin hänelle.

Sanani aiheuttivat samantien kuohuntaa ja Flint joutui tulemaan eteeni, etteivät Weasleyn kaksoset olisi käyneet kimppuuni.

"Tuosta sinä saat maksaa, Addams!"
Nuorin Weasley, Ron huudahti ja osoitti minua suoraan kasvoihin sauvallaan.

En kuitenkasn ehtinyt puolustautua ennenkuin kuului kova pamaus ja typerä punapää onnistui osumaan taiallaan itsensä.

Samassa hän röyhtäisi ja alkoi oksentelemaan etanoita.

Minä aloin nauramaan muiden luihuisten kanssa, miten kukaan voi epäonnistua noin?
Marcus nauroi niin lujaa, että joutui nojaamaan luutaansa ettei kaatuisi.
Draco taas oli nelinkontin maassa ja nauroi niin, että oli haljeta.

Rohkelikot kerääntyivät Weasleyn ympärille ja alkoivat kantaa häntä pois kentältä saamaan apua.

"Addams, tervetuloa joukkueeseen!"
Marcus sanoi minulle hymyillen ylpeänä, pyyhkien samalla naurunkyyneileitään naamaltaan.
.
.

Sori kun on vähän jääny vaiheeseen tää päivittäminen, mutta yritän kirjottaa nyt enemmän, ku hiihtolomat alko vihdoin meilläki tääl pohjosessa...

Kiitos kaikille, yli 800 lukukertaa!!
Toivottavasti nautitte yhtä paljon tän kirjan lukemisesta, ku mä tän kirjottamisesta :)